You are currently browsing the category archive for the ‘Uncategorized’ category.
Recently I wrote (in finnish..part1 and part 2) about negative emission in IPCC scenarios and what that might imply for my home country Finland. I realized few interesting things that I wish to share also more broadly.
Integrated assessment models have a very limited technology set to play with. In negative emissions this means maybe some changes in land use emissions and then bioenergy with CCS. When hammer is your only tool, everything starts to look like a nail. Why would CCS make sense if you can store that biomass carbon as a solid? Surely that is easier than burning the carbon and then trying to deal with the resulting volumes of gas.
In the models BECCS doesn’t have to compete agains this option since no such option is implemented. Some tens of dollars per ton of negative emissions might in fact be enough divert biomass into carbon storage and stop it being burned for energy. Pricing of negative emissions would undermine the fuel supply of all those biomass burning facilities. Implementing this option could have important implications for existing scenarios. Also, absence of this cheap carbon storage options from the models might imply severe overestimation of negative emission costs.
From GLOBIOM land use model documentation. What about the carbon storage without burning option? I want that one.
Relatively low price also means that negative emission pricing might be much more strongly coupled to the food production than assumed. Modest payment for negative emissions might be enough to make farmers enter the negative emissions market and exit food production. This is something whose impact should be thought through very carefully.
Those familiar with my earlier posts (for example here), know I am not too impressed by the IAM scenario factories. The observations above add to earlier criticism. Seemingly arbitrary technology restrictions and myopic focus on energy sector can have serious consequences for the usefulness of IAM generated scenarios. Models seem to treat biosphere mainly as a source of biomass for energy. Maybe, from the climate perspective, we should be seeing it more as a cheap source of negative emissions and let the energy sector fend for itself?
I ran into “Roadmaps towards sustainable energy futures”-project. It is a german funded project which has created a set of different scenarios for IAM simulations. They describe themselves:
“The Roadmaps towards Sustainable Energy futures (RoSE) project aims to provide a robust picture on energy sector transformation scenarios for reaching ambitious climate targets. A broad and systematic exploration of decarbonization scenarios for the energy system is indispensable for better understanding the prospects of achieving long-tern climate protection targets. RoSE is assessing the feasibility and costs of climate mitigation goals across different models, different policy regimes, and different reference assumptions relating to future population growth, economic development and fossil fuel availability, in order to provide vital insights into the overarching policy question: What are robust roadmaps for achieving a sustainable global energy future?”
Now I am not really a big fun of these modelling games since one tends to get out whatever one puts in and I have had a feeling that not all modellers model carefully enough. See my earlier post on this… However, ROSE-project has a database for the modelling results and let me just show what the 450ppm medium growth, medium population growth, and medium convergence scenarios ROSE211 give for the primary energy supply. I show bioenergy, non-bio renewables, and nuclear.
Insane amounts of bioenergy in all except IPAC
non-bio RE grows a lot. REMIND model extreme is this.
Wow! Colossal increase in nuclear generation from todays abut 10EJ/year. In REMIND reductions in the 2nd half of the century…for silly reasons.
See how two of the models actually see about 20-fold increase in nuclear generation. In those model scenarios capacity growth in the 2nd half of the century seems to be more than 100 GW/year (probably unrealistic). If I understood correctly REMIND model is a german model and even that sees dramatic increase in nuclear power until about 2060 after which it declines. They got this result by forcing it down by declaring world runs out of uranium at this time. This is an assumption other presumably considered silly, but which does have the benefit of creating a safe-space for german IAM modellers. I find it curious to observe the disconnect between the modelling results and how they are communicated in public.
Esitin alla olevan kysymyksen äskettäin Espoon Vihreille. Kysymys on relevantti myös muissa pääkaupunkiseudun kunnissa.
“Koetan löytää oikeaa tahoa tästä asiasta keskusteluun ja yritän nyt ensin täältä. Kyse on Vihreiden kannasta bioenergiaan ja erityisesti nyt kuntavaalien yhteydessä kuntatasolla. Vihreissä on pitkään ajettu bioenergian lisäämistä ilman, että mm. sen ilmastovaikutuksiin (tai ekologisiin vaikutuksiin) olisi kiinnitetty riittävästi huomiota. Viimeaikoina tähän on tullut muutosta ja Vihreistä on alkanut kuulua kritiikkiä etenkin hallituksen suuntaan liiallisesta bioenergiapainotuksesta. Tämä on tervetullutta. Mutta mitä tämä implikoi kuntatasolla? Vihreät ovat merkittävä puolue pääkaupunkiseudulla ja sekä Helsingissä ja Espoossa energiantuotannon ilmastotoimet nojaavat hyvin vahvasti fossiilisten korvaamiseen puulla. Kritiikki hallitusta kohtaan on tervetullutta, mutta hiljaisuus (tai suorastaan puunpolton juhliminen) omalla takapihalla on kummallista. Eli mikä esimerkiksi Espoon vihreiden näkemys on asiasta? Mihin toimiin voidaan ryhtyä puunpolton jarruttamiseksi? Halutaanko siihen ryhtyä? Onko esim. kaukolämpö edes kunnallispoliitikkojen asia? Jos asioiden annetaan mennä omalla painolla, miten bioenergian ilmastovaikutukset otetaan kunnassa huomioon? Mikä pitkän tähtäimen (seuraavat vuosikymmenet, jos Pariisi otetaan tosissaan) strategia koko energiantuotannon dekarbonisoinniksi oikeastaan on? Bioenergiaan se ei voi nojata. (Otaniemen geoterminen pilottiprojekti on kiva ja kannatettava tutkimus/kehityshanke, mutta omaa suuret riskit ja on nyt käsittääkseni tuumaustauolla porauskustannusten noustua.)”
En ole toistaiseksi saanut tähän oikein pohdittua vastausta. Olen saanut mm. viittauksen Vihreiden 2035 energiavisioon, jossa (poiketen aikaisemmista visioista) metsäbion määrä ei lisääntyisi olkoonkin, että sekä Helenin, että Fortumin suunnitelmissa tämä nimenomaan on. Tilanne ei ole tyydyttävä. Metsäbion ilmastovaikutukset ja ekologinen vahinko ovat ikäänkuin kansallisen tason kysymys ja Kepun syytä, kun taas kuntatasolla bioenergiaa juhlitaan ilmastomeriittinä.
Ymmärrän, että tämä on hankala kysymys. Yksi jos toinen poliitikko ja järjestö on ajanut bioenergian lisäämistä jokseenkin kritiikittä ja esimerkiksi ilmastovaikutukset sivuuttaen. Nyt näitä vaikutuksia on alettu hitaasti tunnustamaan, mutta toki kynnys omien virheiden tunnustamiseen ja reflektioon on korkea. Mutta positiivisesti katsoen tässä olisi myös hieno mahdollisuus kasvuun. Vihreät voisivat esim. pohtia syitä miksi bioenergia alunperin hyväksyttiin niin kritiikittä? Eikö se ollut alun alkaenkin kummallinen linjaus “puun halaajilta”. Miksi siihen yhä tarrataan (eri muodoissaan) niin hanakasti? Mikä ryhmän dynamiikassa tämän aiheutti ja miten tulevaisuudessa vastaavia virheitä voisi välttää?
Samoin olisi korkea aika pohtia kuinka pääkaupunki seudun kuntien energiantuotanto oikeasti dekarbonisoidaan sen sijaan, että leikitään marginaalisilla päästövähennyksillä ja puunpolton “hiilineutraalisuudella”. Tällä hetkellä kenelläkään ei ole tolkullista visiota, joka aikaansaisi syvät päästövähennykset…poislukien ne, jotka tämä tavoite mielessään haluavat pitää avoinna mahdollisuuden kaukolämmön tuottamiseen ydinvoimalla.
Päivitys 26.3.2017: Olen kysynyt tätä asiaa monelta taholta huonolla menestyksellä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että tähän ei haluta vastata eikä asiaa käsitellä. Itselleni hölmöt aikaisemmat kannat eivät ole este äänestämiselle mikäli virhettä halutaan käsitellä ns. “in good faith” ja tavalla joka luo luottamusta siihen, ettei virhettä toisteta tai sillä suorastaan vaivihkaa ratsasteta. Nyt näin ei näytä olevan ja päätynen äänestämään kuntavaaleissa muita kuin Vihreitä vaikka sinänsä olisin samoilla linjoilla monissa kunnan kannalta relevanteissa asioissa.
Tämä jatkaa siitä mihin viime viikkolla jäin.Viimeksi käsittelin sähköautoilla saavutettavia päästövähennyksiä ja nyt teemana on autoilun kustannukset kuten myös päästövähennysten kustannukset. Vertaan tavallista autoa sähköautoon, joka vastaa aika tarkasti Nissan Leafiä. Tämä on keskeinen rajaus. Vieläkin naurattaa se UBS investointipankin läpyskä, jossa he kertoivat onnelliselle seurakunnalle kuinka sähköauton hinta on nyt kilpailukykyinen tavallisen auton kanssa. Tavalliseksi autoksi investointipankkiirit olivat häpeilemättä valinneet Audi A7:n. LOL. Sähköauton hinnaksi oletan siis 35000 €. Lyhyt listaus muista käytetyistä oletuksista löytyy postauksen lopusta. (En viitsi edes verrata Teslaan, koska sen suuret akut, suuri koko ja korkea hinta tarkoittavat sen nostavan päästöjä kaikille muille paitsi niille joiden päästöt olivat kohtuuttoman korkeat jo valmiiksi. Tällekin väestönryhmälle päästövähennyksen hinta olisi naurettava.)
Lasken päästövähennyksen kuten edellisessä kirjoituksessani. Kustannukset lasken kuten laskisimme esimerkiksi LCOE:n (levelized cost of electricity) sähkölle. Toisin sanoen diskonttaamme pääomakustannuksia, summailemme käyttökustannuksia ja jaamme tuloksen toimitetulla tuotteella (muista diskonttaus), joka on tässä tapauksessa ajetut kilometrit. Oletan kaikelle 10 vuoden “taloudellisen eliniän” ja käytän 5% korkoa. (Laskin myös 1% korolla, mutta en selvyyden vuoksi lisää niitä tuloksia tähän. Eivät muuta peruspointia.) Lasken mukaan autoverot yms. jotta voin tarkastella myös tilannetta, jossa niitä ei ole. Sivuutan ajoneuvoveron ja vakuutukset, koska olen laiska ja toivon niiden kumoavan toisensa riittävällä tarkkuudella. En ota myöskään huomioon erilaisia käyttötapoja (esim. jos ajaa lähinnä kaupungissa voivat keskimääräiset päästöt olla aika erilaisia kuin keskimääräiset) ja oletan kaikkien huijaavan about yhtäläisesti kulutusluvuissaan. Autojen hinnat poimin trafin sivuilta. Jälleenmyyntiarvoja, kierrätyksiä yms. voi olla, mutta sivuutamme tämän matopurkin seuraavan kertaluvun korjauksena, joka luo liikaa savua ja liian vähän valoa.
Ymmärrän myös, että ihmiset toki ostavat autoja muistakin syistä kuin kustannuksia minimoidakseen. Suurempi auto voidaan haluta, jotta ne lastenrattaat saadaan kyytiin ja koska siihen on varaa. Kalliimpi auto ostetaan, koska se putputtaa paljon putputimmin kuin kilpaileva vaihtoehto (kirjoittaja ei ole järin kiinnostunut autoista, jos ette arvanneet), mukinpitimiä on juuri oikea määrä yms. olennaista… hohhoijaa…sivuutan nämä. Jos joku haluaa tutustua yksityiskohtiin ja kenties metsästää bugeja, kehotan kahlaamaan käyttämäni (matlab) tiedostot läpi. Ne aukevat tekstieditorilla ja logiikka on toivottavasti riittävän selvää käännettäväksi toisiin työkaluihin. Suurin osa komennoista liittyy loppujen lopuksi kuvaajien yksityiskohtien nysväämiseen.
Let’s get started. Ensimmäinen kuva siirtää meidät kartalle näyttämällä tavallisella autolla ajetun kilometrin hinnan vuosittaisten ajomäärien ja auton hinnan funktiona.
Kuva 1: Tavallisella autolla ajetun kilometrin hinta vuosittaisen ajomäärän ja auton ostohinnan funktiona.
Seuraavaksi sähköautolla ajetun kilometrin hinta suhteessa tavalliseen autoon. Kuva 2 näyttää kuinka monta prosenttia kalliimmaksi sähköauto tulee.
Kuva 2: Kuinka monta prosenttia kalliimpi sähköautolla ajettu km on? Muutaman oikean auton hinta merkitty kuvaajaan.
Entä jos poistamme verot? Kuva 3 näyttää tuloksen.
Kuva 3: Kuinka monta prosenttia kalliimpi sähköautolla ajettu km on ilman veroja?
Sitten ilmastonäkökulmaan…kuinka paljon maksamme sähköautolla vältetystä hiilidioksiditonnista? Aikaisemmassa kirjoituksessani huomautin, että esimerkiksi omat liikkumistarpeeni ja -tapani ovat sellaisia, että päästöni nousisivat, jos vaihtaisin sähköautoon. Lasken nyt vain tilanteessa, jossa päästövähennyksiä voi saada eli kun “tavallinen” auto vaihdetaan sähköautoon, jossa on yksi 26.6 kWh akku. Kuva 5 näyttää tuloksen.
Kuva 5: Vältetystä hiilitonnista maksettu hinta. Punainen viiva vastaa 40 €/tonni hintaa eli “kahvikuppi” päivässä.
Toisaalta tämä lasku oli verojen jälkeen eli toistetaan se vielä ilman veroja, jotta näemme arvion ilman “tukiaisia”.
Kuva 6: Vältetystä hiilitonnista maksettu hinta ilman veroja.
Laitan vielä lopuksi hiukan positiivisemman tuloksen (tai siis negatiivisen). Jos vaihtaa sen tyypillisen auton pienempään 88g/km päästöiseen, voi säästää tuhansia euroja jokaista vältettyä hiilitonnia kohden. Vielä enemmän säästää luopumalla omasta autosta kokonaan mikä on monelle realistinen vaihtoehto kaupungeissa. Tämä tietenkin vaatii joitain elämäntapamuutoksia, jotka eivät ole kaikille helppoja.
Kuva 6: hiilitonnista maksettu hinta, kun normiauto vaihdetaan pieneen 88g/km tupruttavaan autoon. (Pikkuauton hinnaksi oletin 13800 €)
Oletuksia: sähkönhinta (sisältää verot ja siirtokustannukset) 11 senttiä/kWh, bensiinin hinta veroineen 1.3 €/litra, tavallisen auton huoltokustannukset 4.61 €/100km, sähköauton huoltokustannukset 1/3 tavallisen auton huoltokustannuksista (ensimmäinen luku, jonka löysin internetistä…on siis totta), autovero 17%, autovero sähköautolle 4.4%, bensiinistä veroja 58%, sähköstä veroja 30%, keskimääräisen auton päästöt 124 g/kWh, sähköauton kulutus 18.5 kWh/100km, sähköautossa yksi 26.6kWh akku.
Kesän aikana selvitin hiukan syvemmälle oletuksia mitä Sitran raportin ytimessä olevaan malliin (MESSAGE) oli laitettu. Suomen osuus rakentui Global Energy Assessment (GEA) Skenaarioiden pohjalle ja niihin liittyvän tietokannan löydät täältä. Minulle tuli (taas) järkytyksenä massiivinen bioenergian lisäys ja jäin ihmettelemään miten moinen on voitu perustella. Mallintajien lähteenä potentiaalille oli VTT:n tutkijoiden artikkeli (Arasto et al. “Bio-CCS: Feasibility comparison of large scale carbon-negative solutions”).
Artikkelin kirjoittajat arvioivat, että teknispoliittinen (techno-political) maksimi bioenergialle hiilensidonnalla on 45 Mt hiilidioksidia vuodessa ja tämä on arvio mitä Sitran raportin tekjät ovat käyttäneet. Kirjoittajien arviota seuraavia varoituksia ei kuitenkaan kerrota. He kertovat mm. että maksimipotentiaali vaatii kaiken kasvun valjastamista hiilen talteenottoon eikä se ole kustannustehokas ja arvioivat realistisemman potentiaalin olevankin jossain 10 Mt nurkilla.
“Reaching these magnitudes (45 Mt CO2/a) of emission reduction stated above would require use of nearly all sustainable forest growth in addition to all forest residues available in Finland. The raw material availability in relation to cost of raw material will most likely limit the exploited potential to the range of 10 MtCO2/a.“
Termi sustainable taas tässä yhteydessä tarkoittaa vain puiden kasvua eikä minkäänlaista arviota aiheutetusta ekologisesta vahingosta tai vaikkapa maaperän hiilitaseesta ole itse asiassa tehty. Tämän valossa olisikin kiinnostavaa nähdä ne ympäristönsuojelijat, joiden mielestä Sitran raportin tiekartta on seuraamisen arvoinen, koska Pariisin ilmastosopimus niin “vaatii”. Fyysikot tekevät mielellään idealisointeja esimerkiksi olettamalla yksinkertaisuuden vuoksi vaikkapa pallon muotoisen lehmän. Tällä on paikkansa, mutta idealisointi näyttää skenaariotehtailussa karanneen käsistä. Luontoarvoja mitataan vain sidotun hiilen avulla eikä muiden aspektien anneta häiritä mallinnusta.
Entä mitä MESSAGE malliin sisältyi? Keskityn parhaiten esillä oleviin “illustrative pathways” vaihtoehtoihin. Ensinnäkin siellä on itse asiassa kolme skenaarioiden pääluokkaa. Supply-skenaarioissa energiankulutus kasvaa ja rakennetaan melkein mitä vain. Efficiency-skenaariot ovat lienee perinteisten ympäristöjärjestöjen unelmia. Niissä energiankukutus laskee, ydinvoima ajetaan alas ja uusiutuvat dominoivat energiantuotantoa. Sitran raporttiin on ilmeisesti valittu vain tuo “Efficiency”-pääluokka ilman, että muita vaihtoehtoja edes mainitaan. Kuka teki valinnan, miksi ja miksi sen pohjalla olevista syistä ei keskustella? Nyt jollekin voi tulla se väärä käsitys, että ikäänkuin asiantuntijat olisivat osoittaneet jonkin politiikan oikeammaksi vaikka todellisuudessa vaihtoehtojen olemassaolosta vaiettiin.
Laitan tähän alle joitain kuvaajia (vain vanha EU eli aluekoodi WEU), jotka loin tietokannan pohjalta.
Kuva 1: primäärienergian kulutuksessa tapahtuu sitä sun tätä.
Kuva 2: Vau! Katsokaa kuinka fossiilisten avulla tuotettu vety dominoi Supply-skenaariota vuosisadan lopulla. Yksi uusi vallankumous muiden lisäksi.
Kuva 3: Sähkön kulutus nousee kaikissa skenaarioissa…eli ehkä voisi unohtaa sen “emme tarvitse lisää sähköä”-argumentin?
Kuva 4: Tuulta lisää. Vähiten tuulta Efficiency-skenaariossa.
Kuva 5: Aurinkosähköä lisää. Taas vähiten Efficiency-skenaariossa.
Kuva 6: Ydinvoima.Omituisuutta vuosisadan puoliväliin asti. Sitten massiivinen kasvu yhden sukupolven aikana paitsi Efficiency-skenaariossa missä ydinvoima päätettiin ajaa alas.
Kuva 7: Hiiltä ajetaan alas, mutta sitten…kreivin aikaan… CCS pelastaa sen vuosisadan loppupuolella Supply-skenaariossa.
Miten näihin eri tuloksiin päädytään? Tulosten hajonta tietenkin johtunee siitä, että mallintajat arvaavat sisäänmenevät oletukset eri tavalla. Jos sinulla on kokemus, että energiankulutus kasvaa ja CCS on hauskaa, he näpyttelevät sellaiset oletukset, että toiveesi toteutuu. Jos kaipaat energiatehokkuutta ja uusiutuvia, tässä sinun toiveisiisi sopivat oletukset. Tämä on tietenkin osin ymmärrettävää, mutta muuttuu arvelluttavaksi, kun ensin fantasioidaan toivotut kustannukset ja vaaditut teknologiat jonnekin tulevaisuuteen ja sitten matkustetaan aikakoneella takaisin nykypäivään ja todetaan kuinka olemme nyt osoittaneet, että visio, josta me pidämme on taloudellisesti ja teknisesti kaikkein paras ja siksi yhteiskunnan resursseja tulisi siirtää meille. On muuten myös kiinnostavaa huomata, että GEA mallien kustannusoletukset näyttävät olevan ristiriidassa esimerkiksi yleisesti (väärin) käytetttyjen oppimiskäyräargumenttien kanssa. Katsokaapa esim. seuraavaa kuvaajaa aurinkosähkön oletetuista pääomakustannuksista.
Kuva 8: Aurinkosähkön pääomakustannukset.
Supply-skenaariossa rakennettiin eniten aurinkovoimaa joten eikö sen pääomakustannusten tulisi silloin olla alhaisimmat? Koska mallintajat olettavat erilaisen asymptoottisen kustannuksen, pääomakustannukset voivat poiketa toisistaan tekijällä 5 eli olla käytännössä mitä sattuu. (Tällä hetkellä Efficiency-käyrä on lähinnä toteutunutta.) Jos vastaavaa tehtäisiin ydinvoiman kohdalla, yhdessä skenaariossa sen pääomakustannus voisi olla 5000$/kW ja toisessa 1000 $/kW. Ihan miten vain asian koet. Ydinvoiman kohdalla tätä ei tietenkään tehdä vaan kustannukset on oletettu konservatiivisesti haarukkaan 3824-6170 $/kW niin, että kustannuksissa ei vuosisadan aikana tapahdu suuria muutoksia..mitä nyt kustannukset jonkin verran nousevat Efficiency-skenaariossa. Sen sijaan mallintajat kyllä olettavat rajuja hinnanalennuksia fossiilisia polttaville voimalaitoksille etenkin Supply-skenaarioissa. Miksi näin?
Globaalilla tasolla mallintajat haaveilevat muuten noin 15Gt edestä negatiivisia päästöjä vuosisadan lopulla, mutta ällös pelkää. Länsi-Eurooppalaisilla päästöt painetaan vain nollaan ja nämä negatiiviset päästöt aikaansaadaan ennen kaikkea Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Pohjois-Amerikassa, entisessä Neuvostoliitossa ja Kiinassa puhutaan myös gigatonnitason negatiivisesta päästöistä. Afrikassa noin gigatonnin päästöt tällä hetkellä maankäytön muutoksista korvautuvat maagisesti yli 1.5 Gt hiilidioksidin sidonnalla vuosisadan loppuun mennessä samalla, kun väkiluku yli tuplaantuu ja bioenergian määrä kasvaa noin tekijällä kymmenen (josta noin puolet olisi varustettu hiilidioksidin talteenotolla). Mutta kun kerran malli näin vaatii, niin varmastihan niin tulee tapahtumaan. Latinalaisessa Amerikassa bioenergian määrän olisi myös tarkoitus noin kuusinkertaistua eli voipi olla syytä pitää sademetsistä kiinni, kun mallintajat ovat lähistöllä.
On myös kiinnostavaa huomata mitä skenaarioiden välillä ei varioida. Kaikissa malleissa talous kasvaa tismalleen samalla tavalla. Eli mallin sisään laitettu oletus on, ettei harjoitettu energia-politiikka vaikuta talouskasvuun mitenkään. Onko jossain joku, joka pitää tätä järkevänä oletuksena? Kaikki mallit myös kasvattavat bioenergian määrän EU:ssa noin nelinkertaiseksi nykyisestä tasosta (liki kaikki varustetaan hiilen talteenotolla). Eli jos mallin bioenergiapainotus vaikuttaa järkyttävältä Suomessa, se on vielä kamalampi muualla eikä tälle tarjota vaihtoehtoa. Tästä Arasto et alilla onkin varoituksen sana.
“Forest biomass is the biggest biomass raw material stream in Europe. As one sixth of European forest biomass is utilised in Finland and the maximum Bio-CCS potential is 45 Mtons/a it is difficult to imagine the European potential for Bio-CCS would be proportionally a lot higher. 45Mt/a is a large amount, but this highlights the need of revising some of the Bio-CCS potential estimates presented in the public.“
Tällainen häiritsevä nyanssi on siivottu Sitran raportista pois. Tuloksista on poimittu vain se numero jota kaivataan ja muu keskustelu sivuutetaan. Hallelujaa! Negatiiviset päästöt bioenergiasta hiilentalteenotolla vaaditaan, jotta lämpötilatavoitteisiin päästään vuosisadan lopussa (säteilypakote olisi maksimissaan vuosisadan puolivälin tienoilla) ja tämä monomania pakottaa vaihtoehdottomuuden skenaarioihin riippumatta siitä mitä haittavaikutuksia tällä oikeasti olisi. Kun vain yksi ongelma tunnistetaan, ei ole yllättävää, jos ehdotetut vaihtoehdot aiheuttavat valtavia riskejä siellä mihin mallintajat eivät halunneet katsoa.
Lisäys 19.8.2016: Vieläkin täytyy ihmetellä. Mallintajat siis oikeasti kokevat helpommaksi rusikoida oletuksensa niin, että hiili ja sen talteenotto halpenevat sillä seurauksella, että vuosisadan lopussa poltamme massiivisesi enemmän hiiltä kuin nyt, kuin olettaa esimerkiksi oppimiskäyrät ydinvoimalle niin, että sitä rakennetaan merkittävästi halvemmalla. Tämä tietenkin on saksankielisessä maailmassa valitettavan yleinen sekopäinen prioriteetti. Väärää vaihtoehtoa ei saa edes esittää, ettei ihmisille tule hassuja ajatuksia.
Some months ago The Ecologist (among others) was hyping a “battery breakthrough” with Lithium-air batteries. Revolution was imminent. Oil was doomed. The usual stuff. We will just have to wait maybe 10 years.
Any day. now!
That was fast
Few months is the time-scale for the Ecologist predictions to fail? Actually given that the paper seems to have degenerated into anti-GMO, anti-medicine, anti-nuclear etc. brain dead website, this is perhaps too generous. Currently, they seem to feature Chris Busby on their front page, which indicates the depth of their intellectual bankruptcy #facepalm.
Undoubtably this failure will not have any impact on the people contributing to the Ecologist. Failed predictions will simply be replaced by new ones predicting exactly the same.
Guardianin johdolla äskettäin hehkutettiin kuinka Tanska tuotti tuulivoimaa heinäkuun alkupuolella 140% oman kulutuksensa verran. Tämä oli monelle innostava uutinen. Olen itse selaillut niin paljon datasettejä, että ainut reaktio minussa oli samankaltainen ärsyyntyminen kuin törmätessäni ilmastodenialistien kirsikanpoimintoihin heidän perustellessaan, että mitään ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ei ole olemassakaan. Miksi näin?
- Tanska vie leijonanosan tuulivoimastaan maan ulkopuolelle. Lue lisää vaikka tästä. Jos tällä ei ole väliä, niin miksi emme juhli Loviisaa joka tuottaa noin 3000% sähköstään ydinvoimalla? (Pointti #28)
- Tuulivoimatuotanto vaihtelee niin rajusti, että huipputuotanto kertoo hyvin vähän siitä mitä tuotanto on silloin, kun Guardianin toimittaja ei asiasta viitsi raportoida. Alla kuva joka demonstroi asiaa. Näytän siinä tuulivoiman osuuden kulutuksesta Tanskassa ja ydinvoiman ja vesivoiman osuuden kulutuksesta Ranskassa kesäkuussa 2015. Jos dekarbonisaatio kiinnostaa, on itsestään selvää, että Ranskan esimerkki on viisaampi. Siellä vähähiilinen tuotanto reagoi kysyntään ja dominoi markkinaa myös silloin, kun toimittaja nukkuu.
Keskeytän tavallisen ohjelman lyhyeen huomioon ajankohtaisesta kysymyksestä.
IPCC WGIII report on mitigation is out and since it is long I suspect that it will make sense to split my commentary in small pieces. Everybody cherry picks from these reports and I will be no different. I will cherry pick from the parts that I feel are most relevant, interesting (for me), or most target rich. The report is kind of long and I have made no attempt to read every single line of it. So lets get going..
Magnitude of the challenge
To grasp the main point see the Fig. 6.18 from the report. The figure shows a large collection of fantasies of what might happen and how the story relates to concentrations of greenhouse gases and thus to global warming. Scenarios with estimated CO2 concentrations in the range between 430-480 ppm are the blue dots and the rest imply stronger heating than the political goal of roughly 2 ℃. Note, however, that in most scenarios concentrations actually overshoot 450 ppm and rely on negative emissions technologies to ride to the rescue in the later part of the century. (I wonder if anyone making decisions at 2050 reads are cares about reports written in 2014? I certainly wont.) On the x-axis we have the global final energy use and on the y-axis we have low-carbon (nuclear, renewables, CCS) primary energy supply.
Modified from IPCC WGIII 2014 Chapter 6 p.40 Fig. 6.18
The first thing to note is that bulk of those pretty blue dots correspond to final energy use of about 500EJ which is about 40% higher than today. Therefore, the blue dots implicitly assume a growth rate of around 0.8%. This is much lower than our recent past would suggest and if we were to use perhaps more realistic growth rate of 2%, the final energy use would grow 120% from 2010-2050 so that the final energy use would rise to almost 790 EJ, a value that is almost off-scale in the figure. This suggests that not only do most of those blue dots rely on non-existing negative emission technologies, but they also rely on very radical assumptions about consumption growth.
To illustrate the 2nd point, I added to the figure few line to make trends clearer. The green line shows estimated trend for the addition of low carbon energy 1970-2000, the red line shows the progress 2000-2010, and the blue line shows what is needed to get to those blue points. Ironically enough as public expressions of climate concerns have escalated, the actual effort to decarbonize has been reduced (see also here). Even with the low estimates of consumption growth, the current low carbon additions to energy supply are too low by more than a factor of ten.
Let me illustrate the gap between talk and substance by a simple numerical example. Wind resource is huge and can (so we are told) power the entire planet many times over. So let us just build wind turbines to cover most of that low carbon energy needs. Let us say 400EJ of wind energy by 2050 and ignore all integration, cost, and land use issues. (Since at this level wind electricity would also be transformed to other forms of energy such as heat, I will ignore the distinction between primary energy and electricity here. 1kWh of electricity is no more than 1kWh of heat. If you object you can divide the relevant numbers by about 3, but it will not change anything of relevance.) If the turbines have a 20 year lifetime and they run at 25% capacity factors we will need about 51TW of wind power capacity at 2050. Taking into account that 20 year lifetime maintaining this level requires a construction rate of around 51000GW/20 year=2500GW/year. Last year 27 GW of wind power capacity was installed in the world. The amount needed is therefore off by about a factor of 100. (If you add that factor of three…”just” a factor of 30 or so.)
I find it troubling that in addition to supposedly avoiding telling countries what policies to pursue, IPCC also declines from comparing past policies with respect to their success at mitigating emissions. This is largely an empirical question with obvious relevance for mitigation and responsible governments should welcome critical evaluation of their policies by outside experts. However, I guess the keyword here is “responsible” and suspect that honest comparison cannot be made since it would be politically too inconvenient for many countries. The fact remains that to date countries most successful in reducing their GHG emissions, were countries like Sweden and France in the 80’s without any climate policies whatsoever (see here, here, and here for a Global Carbon Project presentation on page 12, for example). The politics in the past few decades has been heavy on rhetoric and ever lighter on substance. In conclusion I find it very unlikely that we will stay below 2 ℃ warming. The goal is too demanding and is not made any easier by the woefully inadequate response demonstrated by every single country on the planet.
PassiiviIdentiteetti 