Keitä me olemme?

Ben Heard joka kirjoittaa DecarbonizeSA blogia keskustelee ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä haasteista todella tehokkaasti. Tässä hän kirjoittaa teemasta “Why pro-nuclear has failed when anti-nuclear has succeeded?“. Hän päättää kirjoituksensa hienosti:

” So who are we? I want to know what you think. Here’s what I think.

We are the people who hit the late 20^th and early 21^st century and fully accepted that the planet had a suite of urgent and interrelated problems. We are the ones who actually mean it when we use the expression “climate crisis”. We are the ones who have the courage to be open to all solutions in the face of seemingly intractable problems, and to recognise when fear rather than fact is driving the decision making. We are the ones who are prepared to stand against the Australian societal norm, including the friends we leave behind in Australia’s powerful mainstream environmental movement, and say “No, we have been mistaken”. We are the ones who value every human life equally; so logically we value saving hundreds of thousands of lives every year through re-stabilising the climate and cutting air pollution above saving no lives by protesting nuclear power. We are the ones who can see a path to dramatically less mining, pollution and pressure on our forests and wildlands, through bringing energy for development from the densest energy source on earth. We are not energy hedonists nor are we consumption junkies; but we acknowledge the benefits of the energy-rich modern world in the health, safety, security and prosperity it provides. We’re not trying to solve all the problems of the world… the top five or so will do. We are the true environmentalists for the 21^st century. This is something to be very proud of.

We need to acknowledge and value our history and articulate our present; create our own narrative and make it known. This gives people who will consider making the change to pro-nuclear something to hang their identity from with pride.”

Tähän joukkoon minäkin haluan kuulua ja tuo kuvaus sopii vaikkapa määrittelemään tämänkin blogin tarkoitusta. Ydinvoiman vastustajien painoarvo ympäristökeskustelussa on aivan liian suuri ja haitallinen. On tärkeää rikkoa illuusio siitä, että huoli ympäristöstä tarkoittaa paleo-vihreän konsensuksen allekirjoittamista. On monia eri vaihtoehtoja lähestyä samoja asioita ja eri vaihtoehtojen tehokkuudesta ja toimivuudesta voi ja pitää käydä järkevää keskustelua. Konventionaalista viisautta pitää varoa emmekä saa astua pluralistisen tietämättömyyden loukkuun.

Lisäys 16.1.2013: Stewart Brand kirjoittaa myös tästä teemasta hyvin ja voin allekirjoittaa siitä kaiken.”My theory is that the success of the environmental movement is driven by two powerful forces—romanticism and science—that are often in opposition, with a third force emerging. The romantics identify with natural systems; the scientists study natural systems. The romantics are moralistic, rebellious against the perceived dominant power, and dismissive of any who appear to stray from the true path. They hate to admit mistakes or change direction. The scientists are ethical rather than moralistic, rebellious against any perceived dominant paradigm, and combative against one another. For them, identifying mistakes is what science is, and direction change is the goal…” Hänen kirjansa  “Whole Earth Discipline: An Ecopragmatist Manifesto” kannattaa muuten lukea.

Mäkihyppyä

Mäkihyppääjä Washington Post:ssa

Tämä blogi väittää sisältävänsä pohdiskeluja lähinnä energia, ilmastonmuutos- ja ympäristökysymyksistä. Nyt on kuitenkin korkea  aika käsitellä myös mäkihyppyä ilman sen suurempaa pohdiskelua. Omapa on blogini…deal with it!  Luulin viime päiviin saakka, että bussipysäkeillä näkynyt Kansallistalkoot-mainoskampanja oli keräys esim. sotaveteraaneille, mutta törmättyäni nettimainoksiin tajusin, että hyppääjät keräävätkin rahaa itselleen. Aamulla …öööh…perehtyessäni metaanipäästöjen ilmastovaikutuksiin, törmäsin oheiseen Washington Postin artikkeliin työnantajan ja piereskelevän työntekijän välisistä suhteista. Juttuun toi lisämaustetta suomalaisen mäkihyppäjään hiljainen hätähuuto-mainos.

En ymmärrä huippu-urheilun pointtia ja on ollut hauskaa huomata, että tämä keräys on hoidettu ilmeisellä ammattitaidolla ja ilman rahankeräyslupaa. Tavallaan noiden mainosten ilmestyminen ulkomaiseen mediaan on myös kiinnostavaa. Elleivät kiinnostukset mäkihyppyyn ja suolentoimintaan (tai metaanin ilmastovaikutuksiin) korreloi vahvasti keskenään, nuo mainokset läiskäistään ruutuun IP-osoitteen perusteella. Koska mainostaja ei varmaankaan voi täysin kontrolloida mainoskanavaa, on riski tahattomalle “adbusters”-efektille suuri. Sillä medialla mikä mainoksen näyttää, on itsesuojeluvaiston takia motiivi pitää mainoksia silmällä niin, etteivät esim. rasvaimumainokset päädy nälänhätää käsitteleviin juttuihin. Mäkihyppääjien mainokset päätynevät siis suurella todennäköisyydellä juuri niihin juttuihin millä ei ole mitään merkitystä. Ehkä se on niille ihan oikea paikka?

Energian kerrannaisvaikutuksia

Valmista tämä… (Photo credit: Voice0Reason)

Yleensä energiakeskustelussa kilowattitunneista puhutaan ikään kuin niillä ei olisi eroa. Tämä on tietenkin väärin, kun puhutaan energiantuotannosta, jonka on tarkoitus palvella ihmisten tarpeita. Oletetaan nyt kaksi täysin ilmaista energiantuotantovaihtoehtoa. Toista vaihtoehtoa me voimme kontrolloida ja toinen riippuu säästä. Molemmat kuitenkin tuottavat keskimäärin saman energiamäärän vuodessa.

Sähkönkulutus ei kuitenkaan ole satunnaista vaan siinä on järkevä rytmi johtuen kellonajasta, vuorokausista, viikonlopuista, pyhäpäivistä ja vuodenajoista. Suomessa suurin osa sähkönkulutuksesta on päällä jatkuvasti. Itseasiassa, jos katsomme teollisuusmaiden kapasiteetin käyttöastetta huomaamme, että se on yleensä jossain 80% tuntumassa (tai enemmän). Suomen kohdalla se on yleensä ollut 80-90%, mutta finassikriisin aikana käyttöaste putosi alle 65%. Moni on sitä mieltä, että silloin ei ollut kivaa. Tämä metriikka ei ole suoraan sama asia kuin esimerkiksi tehtaan päällä oleminen 80% ajasta, mutta on suuntaa antava ja tarkoittaa sitä, että leijonan osa tuotannosta on jatkuvaa ja alhaiset kapasiteetin käyttöasteet ovat merkki talouden kriisistä.

…ilman tätä, kiitos. (Photo credit: Wikipedia)

Koska tuotanto pysähtyy ilman teholähdettä, teholähteen kapasiteettikerroin rajoittaa tuotannon kapasiteetin käyttöastetta. Jos teholähde on aina päällä, on ainakin teoreettinen mahdollisuus ajaa koneita 24/7 ja lähestyä 100% kapasiteetin käyttöastetta. Jos taas tuotamme saman määrän yrittäen käyttää teholähdettä, jonka kapasiteettikerroin on alhaisempi (tuuli ehkä 25%, aurinkosähkö Suomessa alle 10% jne.), on koneet mitoitettava huipputehoa varten vaikka ne suuren osan ajasta olisivatkin vajaakäytössä. Tällöin laitosten pääomakustannukset ovat korkeampia vähintäänkin teholähteiden kapasiteettikertoimien suhteessa. Tämä on merkityksetöntä vain, jos pääomakustannuksia ei ole.

Itse asiassa mikäli laitos ei ole täysin automatisoitu myös työvoiman tarve riippuu teholähteestä. Aina päällä olevan laitoksen työvoiman tarve on vakaa ja ennustettava, kun taas vaihtelevalla teholla toimiva laitos joutuu joko juoksuttamaan työvoimaa töihin tehon ollessa päällä ja lähettämään työntekijät kotiin tehon kadotessa tai sitten maksamaan työntekijöille vaikka he eivät tuottaisikaan mitään.

Jos luotettava teholähde korvataan epäluotettavalla, mihin suuntaa se yhteiskuntaa ajaa? Koska tämä siirtymä nostaa pääomakustannuksia kaikkialla, se suosii aloja missä pääomia ei kulu paljon. Kun pääomien rooli korostuu, paineet työvoimakustannusten hillitsemiseen kasvavat. Eli alhaisemmat palkat ja huonommat työehdot työntekijöille. Koska työntekijät eivät tee töitä kalliiden ja mutkikkaiden laitteiden kanssa, ei heidän koulutukseensa kannata panostaa. Jos työvoima hengailee suuren osan ajasta odottamassa tehoa, jolla töihin voisi ryhtyä, työn tuottavuus ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvointi laskee. Tämä suunta on juuri päinvastainen sille mihin kukaan täysjärkinen haluaisi kulkea.

Epäluotettava teholähde voidaan muuttaa luotettavaksi energian varastoinnilla, mutta tekniikkaa jolla tämä voitaisiin tehdä riittävässä skaalassa ei ole olemassa, koska kustannukset ovat aivan liian korkeita. Jos varastointia yritetään, on sen kustannukset laskettava tuotantokustannuksiin mukaan, mutta näin ei keskustelussa koskaan tehdä. Toinen vaihtoehto on rakentaa epäluotettava teholähde toimimaan luotettavan teholähteen varassa. Tämä on kiertoilmaus fossiilisten polttoaineiden poltolle ja on se lähestymistapa mitä nykyään harrastetaan. Se joka tätä suosii samalla, kun ilmaisee syvää huoltaan ilmastonmuutoksesta, on tekopyhä.

Koska toiset lobbaajat visioivat teollista yhteiskuntaa, joka pyörii liki täysin joko tuuli- tai aurinkosähkön varassa, olisiko liikaa pyydetty, että alan teollisuus näyttäisi ensin esimerkkiä ja söisi omaa keitostaan. He voisivat demonstroida kuinka he:

1. rakentavat laitteensa käyttäen sitä teholähdettä mitä he haluavat muiden käyttävän…
2. tekevät sen ilmaston kannalta riittävän alhaisin päästöin ja…
3. tekevät tämän kustannuksin, jotka eivät ole merkittävästi korkeampia kuin kilpailijoiden.

Ei tällaisen demonstraation järjestäminen olisi vaikeaa. Miksi koko yhteiskuntaa pitää käyttää koekaniinina, kun teoriaa voidaan testata pienemmässäkin mittakaavassa?

Eurooppalaisen tuulivoiman tuotantotietoja

Paul Frederik Bach on koonnut usealta vuodelta tuulivoiman tuotantotietoja Saksasta, Tanskasta, Ranskasta, Iso-Britanniasta ja Irlannista. Otokset annetaan tunnin välein ja Saksasta Bach antaa myös osan aurinkosähkön tuotantotiedoista ja lisää löytyy mm. 50hertzin sivuilta (kaakkois Saksasta). Hienoa, että Bach on jaksanut tätä tehdä ja jakaa työnsä tulokset , koska realistisia lukuja tarvitaan järkevään keskusteluun. Kokosin itse hänen tietojensa pohjalta yhteenvedon vuodelta 2011. Lisäsin sinne myös kuvitteellisen “supergrid” sarakkeen laskemalla eri maiden tuotantotiedot yhteen joko niin, että kunkin maan osuus painotettiin maan BKT:lla tai niin, että kunkin maan vuosituotanto oli sama. Lisäksi tiedostossa on joidenkin maiden kulutustietoja. Kiinnostuneet voivat imuroida tiedoston täältä (open document format). Rajallisempi aurinkosähkön datasetti löytyy täältä. Oheiset kuvat demonstroivat hiukan datan luonnetta.