You are currently browsing the monthly archive for March 2011.

Monbiot:n uusin kolumni. Enpä jää kinastelemaan paljostakaan. Tosin itselläni ei ole ideologista kiintymystä uusiutuviin. Töpselien jännite-erot ovat pragmaattinen kysymys, ei arvokysymys.

Nyt maanjäristyksestä ja tsunamista on kulunut kohta kolme viikkoa. Luonnonkatastrofi tappoi kymmeniätuhansia ihmisiä ja on sotkenut miljoonien elämän perinpohjaisesti. Varsinkin läntisen median mieleenkiinto on keskittynyt kuitenkin lähinnä Fukushiman ydinvoimaloiden tilanteeseen ja niillä pelotteluun. Asiallistakin tietoa on ollut saatavilla, mutta yleensä sitä on joutunut hakemaan ja monin paikoin yksi asiallinen juttu hukutetaan pian asiattomien juttujen tsunamin alle. Ydinvoimaloiden tilanne on aiheuttanut ne omistavalle yhtiölle mittavia taloudellisia menetyksiä, mutta entä se inhimillinen kärsimys mistä varmastikin suurin osa meistä on enemmän kiinnostunut?

Kun onnettomuudesta oli kulunut kaksi viikkoa, yksi työntekijä oli kuollut nosturionnettomuudessa ja 17 työntekijää oli saanut yli 100 mSv ylimääräisen säteilyannoksen. Koska vasta usean Sievertin annos aiheuttaa akuutin kuoleman vaaran, tuo tarkoittaa sitä, että kukaan ei ole kuollut säteilyyn eikä luultavasti ole edes saanut säteilysairauden oireita. On aivan realistista olettaa, että tämä tilanne ei tule olennaisilta osin jatkossakaan muuttumaan. Entä vaikutukset pidemmällä ajalla? 1Sv annos nopeasti saatuna kasvattaa syöpäkuolleisuutta noin 5%. Jos extrapoloimme pessimistisesti tulevaisuuteen ja oletamme, että 300 pelastustyöntekijää saa kukin 250mSv ylimääräisen annoksen ja että syöpäkuolleisuus on lineaarinen funktio annoksesta (alle 100mSv vuosiannoksesta ei ole huomattu olevan haittaa, joten lineaariaarisuus oletus on tältä osin turhan pessimistinen), voin arvioida, että ylimääräisiä syöpäkuolemia tulee pelastustyöntekijöiden joukossa esiintymään korkeintaan noin 4 kappaletta. Samalla ajanjaksolla heistä syöpään kuolee, joka tapauksessa noin 60 joten edes tuota terveysvaikutusta on vaikeaa havaita tilastollisten epävarmuuksien alta.
Muiden japanilaisten kohdalla annokset jäävät niin pieniksi, että mitään säteilyn terveysvaikutuksia ei tulla havaitsemaan. (Jos esim. kaikki Fukushiman prefektuurin asukkaat saavat tänä vuonna noin 1mSv lisän vuosiannokseensa, ylimääräisiä syöpäkuolemia olisi korkeintaan 100 samalla, kun “normaaleja” syöpäkuolemia on noin 500000. Tietoa annosnopeuksista Fukushiman prefektuurista löytyy esim. täältä.)

Säteilyn pelon aiheuttama tarpeeton stressi aiheuttaa varmasti (taas) suuremman terveysongelman kuin itse säteily. Paniikissa ihmiset ajavat myös autoa huolimattomammin ja tukkivat teitä, joita tarvitaan avun saamiseksi niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Onneksi japanilaiset ovat käyttäytyneet tilanteessa maltillisemmin kuin mitä länsimainen media on heiltä odottanut (joskus suorastaan vaatinut?). Tätä silmällä pitäen esimerkiksi kirjanpidon ja verotuksen konsultti Günther Oettinger:in (aka EU:n energiakomissaari) lausunnot eivät mainittavasti edistäneet yleistä turvallisuutta.

Tämä siis seurasi siitä, että yksi suurimmista rekisteröidyistä maanjäristyksistä yhdistettynä korkeaan tsunamiin iski 70-luvun alussa rakennettuun ydinvoimalaan. Verkkovirta katosi, voimalan kaikki varavoiman lähteet tuhoutuivat ja ulkoisia voiman lähteitä ei voitu kytkeä kiinni ilmeisesti sen vuoksi, että tilat joissa sen olisi voinut tehdä olivat täytttyneet vedellä. Laitoksen ulkopuolella infrastruktuuri oli suurelta osin säpäleinä mikä vaikeutti pelastustöitä entisestään. Jos uskoi ydinvoiman tulisieluisimpia vastustajia (moni on selvästi uskonut), Japanin sairaaloiden tulisi olla täynnä säteilysairauteen kuolevia ihmisiä ja iso osa maata olisi säteilyn vuoksi asuinkelvoton ikuisiksi ajoiksi. Näin ei käynyt edes tässä tapauksessa ja koska uudemmat reaktorit ovat huomattavasti turvallisempia kuin vanhat, niiden riskit ovat vielä rajusti Fukushimaa pienempiä.

Olen pannut tyytyväisyydellä merkille, että kaikki ympäristöasioista kiinnostuneet aktivistit eivät ole menettäneet harkintakykyään ja esim. George Monbiot on ilmaissut hyvin selvästi uusiutuvan “vaihtoehdon” rajat ja puutteet sekä fossiilisten polttoaineiden valtavasti ydinvoimaa suuremmat vaarat. Luin myös juuri, että sen enempää Kiina kuin Etelä-Koreakaan eivät aio muuttaa ydinvoima suunnitelmiaan onnettomuuden vuoksi. Hienoa! Sen sijaan esimerkiksi Saksan Greenpeace haluaa ajaa ydinvoimalat alas ja lisätä “toistaiseksi” hiilen ja maakaasun käyttöä. Valitettavasti paleovihreät ovat seuranneet tätä fossiilisiin “toistaiseksi” nojaavaa strategiaa jo yli kolme vuosikymmentä eikä tähän ihmiskunnalla ole enää varaa. Ei ole mitään syytä uskoa, että lähitulevaisuudessa odottaa teknologinen ihme, joka poistaa uusiutuvien riippuvuuden fossiilisista polttoaineista tai muuttaa fossiiliset polttoaineet “vihreiksi”.

Suomessa taas Vihreät haluavat luottaa metsien polttoon ja siihen, että tulevaisuudessa hiilen talteenottoon mahdollistaa fossiilisten käytön hamaan tulevaisuuteen. Ilmeisesti kannanoton kirjoittanut Oras Tynkkynen ei huomannut kirjoitukseen sisältynyttä ironiaa: “Riski=todennäköisyys x vaikutus”. Todennäköisyys tiedettiin pieneksi jo aikaisemmin ja nyt pieneksi voidaan todeta myös vaikutus. Pieni numero x pieni numero= vieläkin pienempi numero. Lisäksi hän toteaa, että “Vaikka muillakin energiamuodoilla tuulivoimaa myöten on omat haittansa, millään muulla ei edes teoriassa voi saada aikaan laajamittaista onnettomuutta – ehkä nyt suuren patoaltaan murtumista lukuun ottamatta.”, ilmeisesti tietämättömänä siitä, että Fukushimassa pato oli murtunut ja pyyhkäissyt asuntoja mennessään. Toivon, että kaikki asukkaat ehdittiin evakuoida. Jos ei ehditty, tuossa onnettomuudessa kuoli helposti enemmän ihmisiä kuin Fukushiman ydinvoimaonnettomuudessa.

Samoin kannanoton riskianalyysi oli kovin valikoivaa, koska siinä esitetyn vaihtoehdon riski oletetaan lähtökohtaisesti nollaksi. Näinhän ei ole. Ensinnäkin uusiutuvat vaihtoehdot nojaavat suurelta osin fossiilisten polttoaineiden tarjoamaan tukeen, joten niiden riskejä ei voida irrottaa fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista ongelmista. Lisäksi Vihreät ovat esittäneet, että metsähaketta tulisi polttaa 30TWh edestä vuosittain. Tämän vaihtoehdon aiheuttamat ekologiset ongelmat esiintyvät todennäköisyydellä yksi ja bioenergia aiheuttaa EUssa noin 10 kuolonuhria/TWh. (Tähän arvioon ei muuten taida sisältyä bioenergian polton karsinogeeniset riskit.) Suomessa kuolonuhreja on tätä vähemmän (noin 2/TWh), mutta se ei vaikuta peruspointtiin mitenkään. Lisäksi tästä mieleen tulee rallatus: “Mutta millään muilla mailla. Kuin Suomella bioenergia ei oo riskiä vailla“. (Ydinvoiman kohdalla luku on noin 0.04 kuollutta/TWh.)Toisin sanoen Vihreät pitävät hyväksyttävänä ja suorastaan eettisesti oikeana energiavaihtoehtoa, joka suoran ekologisen haitan lisäksi tappaa pelkästään Suomessa 60-300 ihmistä joka ikinen vuosi! Onneksi jopa Vihreissä ydinvoimakannoissa esiintyy variaatiota ja järkevämpiäkin ulostuloja on tehty esim. Osmo Soininvaaran taholta.

Tokihan onnettomuudesta voi aina oppia ja maallikkona ainakin seuraavat opit vaikuttavat itsestäänselviltä. (Asiantuntijat varmasti antavat parempaa ohjeistusta, kunhan saavat loppuraporttinsa kirjoitettua. Odotan niitä kiinnostuneena.)

  1. Jos ydinvoimala rakennetaan tsunami/maanjäristys alueelle, on sen kestettävä pahimmat eteen tulevat iskut. Fukushiman mitoitus oli pielessä ja en ymmärrä miksi laitosta ei oltu rakennettu korkeampia tsunameja silmällä pitäen. Niitä on kuitenkin esiintynyt Japanin historiassa. Turvamarginaali oli liian alhainen. Reaktorit (ilmeisesti) kestivät maanjäristyksen, mutta itse asiassa maanjäristys oli merkittävästi voimakkaampi kuin mitä laitos oli suunniteltu kestämään!
  2. Varavoiman lähteet eivät saa kaikki tuhoutua samassa onnettomuudessa. Ei ollut mitään järkeä parkkeerata kaikkia generaattoreita paikkaan, jossa ne tuhoutuivat kerralla, kun tsunami iski. Jos virheiden annetaan tuolla tavalla eskaloitua, ei auttaisi vaikka varageneraattoreita olisi 1000.
  3. Kun varageneraattorit olivat menneet, ulkoisen generaattorin kytkennessä oli jotain ongelmia. Jostain luin, että tämä johtui siitä, että “töpseli”-tila oli tsunamiveden alla. Ei tuossa ole mitään järkeä.
  4. Japani on varmaan yksi edistyneimpiä maita automaatiossa ja en ymmärrä miksi heillä ei ollut robotteja, jotka voisivat tehdä joitain riskialttiita tehtäviä reaktorin lähellä ihmisten sijaan. Koneiden pitäisi tehdä säteilymittaukset, veden suihkuttamiset yms. tehtävät. Nähtävästi Ranskalla tällainen järjestelmä on, mutta suotavaa olisi, että sellainen on kaikilla. Standardisointi voisi myös olla järkevää niin, että laitteet toimivat myös toisessa maassa mikäli niitä sinne joskus lainataan.
  5. Vetyräjähdykset olivat ikävää katseltavaa ja aiheuttivat turhaa vahinkoa työntekijöille. Vedyn poistaminen voidaan varmaankin tehdä kontrolloidusti.
  6. Vetyräjähdys viereisessä voimalassa ilmeisesti aiheutti ongelmia viereisessä. Tämä on hölmöä suunnittelua ja laitokset tulee asetella niin, ettei tällaisia “ketjureaktioita” pääse syntymään.
  7. Viranomaistiedotus on paikoin sekavaa ja tätä tulee (aina) parantaa. Hienostihan tämä tosin on hoitunut, jos sitä vertaa Tshernobyliin, mutta demokratialta tulee odottaa enemmän kuin Neuvostoliitolta.
  8. Median pitäisi harrastaa itsekritiikkiä (…ja lehmät lentää): Onko media toimittanut ihmisille tarkkaa tietoa siitä mitä oli tapahtunut/tapahtumassa? Minusta jakauma on ollut otsikoiden perusteella 90% sensaationhakuista soopaa ja 10% asiaa. Tämä tietenkin riippuu siitä mitä mediaa seuraa. (Niissä mitä itse luen aktiivisesti, asian osuus oli korkeampi.)

Lisäksi minusta ihmiskunnan on korkea aika alkaa siirtymään eteenpäin kevytvesireaktoreista ja ottaa käyttöön uusia (vieläkin) turvallisempia reaktoritekniikoita. Tällä tarkoitan ennen kaikkea passiivisiin turvajärjestelmiin perustuvia hyötyreaktoreita. Omana suosikkina ovat nestemäisiin suoloihin perustuvat toriumia käyttävät reaktorit, mutta monia muitakin hyviä vaihtoehtoja on ja kaikki kukat kukkikoon. Näillä reaktoreilla on myös mahdollista pudottaa kustannuksia merkittävästi niin, että ydinsähkö olisi kaikkialla hiilivoiman kustannuksia alhaisempi. Kun tämä tapahtuu, ilmaston muutoksen vastaisessa taistelussa aletaan oikeasti edistymään.

“Uusiutuvat” eivät ole minusta ilmastonmuutoksesta huolestuneelle todellinen vaihtoehto (ainakaan omana elinaikanani). Ilman massiivista energianvarastointia tuuli- ja aurinkovoima nojaavat ennen kaikkea fossiilisiin polttoaineisiin, koska niiden vaihtelevuus takaa sen, etteivät ne vastaa kuin vahingossa kysyntään. Sellaista energianvarastointi- ja verkkokapasiteettia mitä tähän vaadittaisiin ei Euroopassa ole, eikä tule näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa olemaankaan. Kysyntä voi osin joustaa, mutta mikäli esim. tuulivoima olisi merkittävä osa sähköntuotantoa koko yhteiskunnan olisi käännettävä itsensä pois päältä tyynellä säällä. (Suomi kuluttaa keskellä yötäkin yli 9000MW.) Kysyntäjoustolla voi olla merkitystä kulutuspiikkien tasaamisessa, mutta se tarkoittaa aina päällä olevan perusvoiman osuuden kasvua energiapaletissa eikä siis sovi yhteen satunnaisten “uusiutuvien” kanssa. Tuulivoiman vaihteluja voidaan jonkin verran vähentää valtavalla supergridillä, mutta vaikka siihen jollain olisikin varaa (ei ole) edes se ei poistaisi fossiilisten polttoaineiden tarvetta. (Lisäksi odotan mielenkiinnolla, koska osa supergridiin ja paikalliseen energiantuotantoon samaan aikaan uskovista tunnistaa kognitiivisen dissonanssin itsessään.) Vesivoima on suurelta osin jo valjastettu ja siihen liittyy omia ympäristöongelmiaan. Aaltoenergia kuulostaa hauskalta, mutta ei riitä pitkälle, koska se skaalautuu väärin.

Moni uusiutuvia vaihtoehtoja kannattava on joko täysin tietämätön niiden riippuvuudesta fossiilisista polttoaineista tai mikäli on ongelmasta tietoinen, puhuu lämpimikseen energianvarastoinnista ja supergridistä ilman, että tarkistaa mihinkä asti niillä ratkaisuilla päästään ja minkälaisin kustannuksin. Ajatus tuntuu olevan se, että rakennetaan nyt vain näitä vaihtoehtoja ja supergridejä yms. ja kyllä tekniset ongelmat ratkaisevat ajan kuluessa itse itsensä. Tämä on minusta väärin, koska keinojen toimivuus tulee perustella ennen kuin niistä maksetaan ja väärin suunnatut investoinnit viivyttävät todellisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Varsinkaan julkisia investointeja ei tule tehdä toiveajattelun pohjalta uppoavan ideologian pelastamiseksi. (Miksi näitä vaihtoehtoja ajaneet eivät muuten ole aina ajaneet energianvarastointia ja supergridiä? Vaikuttaa siltä, että näistä ei puhuta joko puutteellisen asiantuntemuksen vuoksi tai sen vuoksi, että vaihtoehtojen kustannukset halutaan esittää todellisuutta pienempinä. Rakennetaan ensin tuulivoimala… Ai niin! Sitten vielä voimalinjat…anteeksi että unohtui…Ai niin! Sitten supergid…sorry.. Ai niin! Sitten vielä energian varastointi…mitenkä se nyt pääsikään unohtumaan…Ai niin! Sitten rakennetaan tuulivoimala uudelleen 20v kuluttua…et tiennyt vai…luulin kyllä kertoneeni…Ai niin! Lämpöähän nämä laitokset eivät tuota…kait sinä nyt sen tiesit…)

Uusiutuvat eivät myöskään sovi hyvin lämmöntuotantoon (Saharan aurinkolämpö ei ole siellä missä sen pitäisi olla), joten ne eivät tämänkään vuoksi kattaisi merkittävää osaa primäärienergian kulutuksesta. Geoterminen lämpö on aina päällä, mutta lähes kaikkialla siinä maaperästä poistetaan lämpöä nopeammin kuin mitä sitä kertyy takaisin. Reikä siis jäähtyy. Maankuoren läpi virtaava lämpövuo on samaa suuruusluokkaa kuin ihmiskunnan energiankulutus.

Uusiutuvat ovat tavallaan kuin huulipunaa porsaalle. Monelle tämä porsaan meikkaaminen on lohdullista, luo mielikuvan hyvän tekemisestä ja herättää toiveen jostain kauniista. Valitettavasti ei ole perusteltua uskoa, että tämän prosessin päässä olisi jotain kaunista, pissikseltä näyttävän porsaan sijaan. Samoin kuin huulipuna ne ovat myös ylellisyystuote, joita köyhät eivät käytä ennen kuin tärkeämmät tarpeet ovat tulleet tyydytetyiksi. Köyhempien maiden päästökehitys on kuitenkin ensi arvoisen tärkeää globaalien päästöjen kuriin saamiseksi. Tämän vuoksi tärkeää tähdätä ydinvoimaan (tai muuhun hiilivapaaseen energiaan), jonka kustannukset ovat hiiltä alhaisemmat. Niin kuin minä asian näen, ydinvoima on ainut nyt käytettävissä oleva energianlähde, joka voi skaalautua kattamaan koko ihmiskunnan energiankulutuksen. Valinta on siis sen ja ilmastonmuutoksen välillä.

Fukushimassa on tapahtunut vakava ydinvoimaonnettomuus. Tilanne kehittyy, mutta Laaksonen epäilee reaktorin ytimen päätyvän asfaltille laitoksen ulkopuolelle. Itse olen tilanteesta monessakin mielessä huolissani. En usko, että tämä tulee ihmisuhrien määrän suhteen olemaan suuri katastrofi (verratuna siihen mitä Japanissa jo tapahtui tai siihen miten paljon fossiiliset polttoaineet tappavat ihmisiä), mutta se osoittaa pahoja teknisiä heikkouksia, jotka koskevat ainakin näitä vanhempia laitoksia (Fukushima 1 käynnistettiin vuonna 1971) ja jos STUK:n Laaksosta oikein ymmärsin myös joitain Amerikkalaisia vanhoja reaktoreita. Lisäksi onnettomuudella voi olla suuret poliittiset seuraukset ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tämä voi edesauttaa sitä, että maailmassa ei tehdä energian tuotannon päästöille muita kuin kosmeettisia vähennyksiä, jos edes niitä, seuraavan sukupolven aikana. Ydinvoiman vaihtoehdot kuitenkin rakennetaan fossiilisten polttoaineiden varaan eivätkä niistä irralleen.

Olen lukenut useita ärsyttävän sovinistisia artikkeleita ja blogeja siitä kuinka naisia ei oikeasti syrjitä esim. työelemässä ja kuinka heidän alhaisemmat tulonsa ovat ihan heidän omaa syytään. Mitäs tekevät vääriä uravalintoja tai liian vähän töitä! Yleensä kirjoittajat eivät edes huomaa kivikautisia asenteitaan vaan saattavat esiintyä järjen tai tieteen taakse piiloutuneina. (Kuinka moni rasisti muuten myöntää olevansa rasisti? Ainahan he ovat vain rohkeasti, avoimesti, skeptisesti ja järkevästi ajattelevia mallikansalaisia.)

Usein nämä naisia syyllistävät argumentit nojaavat joko biologiaan (“naisilla ei ole y-kromosomia, jonka vuoksi he eivät voi niin hyvin romauttaa koko maailman pankkijärjestelmää ja ansaita sitä tekemällä suuria summia.”) tai sitten siihen, että kaikki ovat vapaita tekemään omia päätöksiään ja naiset vain nyt tekevät keskimäärin tyhmempiä päätöksiä. Mutta ovatko mahdollisuudet oikeasti samat ja ovatko päätöksemme oikeasti vapaita?

Slate:ssa on ollut äskettäin asiasta parikin kiinnostavaa juttua. Ensimmäisessä kerrottiin siitä kuinka alitajuinenkin ennakkoasenne vaikuttaa vahvasti siihen kuinka naiset putovat pois matematiikan opinnoista. He pärjäävät yhtä hyvin kuin miehet koulun alemmilla asteilla, mutta heidän määränsä harvenee nopeasti yliopistotasolle tultaessa. Jutussa kerrottiin mm:

“…In a more ambitious experiment organized with the university’s math department, the psychologists evaluated how undergraduates performed when they had male or female math professors.

They measured, for instance, how often each student responded to questions posed by professors to the classroom as a whole. At the start of the semester, 11 percent of the female students attempted to answer questions posed to the entire class when the professor was male, and 7 percent of the female students attempted to answer questions posed to the entire class when the professor was female. By the end of the semester, the number of female students who attempted to answer questions posed by a male professor had not changed significantly: Only 7 percent of the women tried to answer such questions. But when classes were taught by a woman, the percentage of female students who attempted to answer questions by the semester’s end rose to 46.

The researchers also measured how often students approached professors for help after class. Around 12 percent of the female students approached both male and female professors for help at the start of the semester. The number of female students approaching female professors was 14 percent at the end of the semester. But the number of female students asking for help from a male professor dropped to zero.

Finally, when Stout and Dasgupta evaluated how much the students identified with mathematics, they found that women ended up with less confidence in their mathematical abilities when their teachers were men rather than women. This happened even when women outperformed men on actual tests of math performance. …”

Naiset siis kiinnostuvat matematiikasta enemmän, kun opettajana on nainen tai kun he voivat muuten identifioitua vaikka vanhempaan naisopiskelijaan.Tämä siis ei edes vaadi sovinismia miesopettajalta. Alitajuiset viestit ja signaalit naisen ja miehen “oikeista” rooleista riittävät ja ne signaalit vääristävät valintamme kaikkea muuta kuin “vapaaksi”.

Toisessa jutussa kritisoitiin Tierney:n aiempaa kolumnia missä hän vähätteli seksismin aiheuttamia ongelmia siteeraamalla tutkimusta, jonka viestiä hän ei selvästikään ollut ymmärtänyt. Tutkimus mihin tässä viitattiin totesi, että kun naisilla on (tieteessä) samat resurssit kuin miehillä, heidän artikkelinsa, apuraha- ja työpaikkahakemuksensa hyväksytään samalla todennäköisyydellä. Tierney kuitenkin unohti sen reitin mitä kautta nainen päätyy sellaiseen asemaan missä hänellä ON samat resurssit kuin miehellä.

Me elämme yhteiskunnassa missä perheen ja työn yhteensovittamisen ongelma kaadetaan liki täysin naisten niskaan. Miesten ei oleteta pitävän vanhempainvapaita eikä riskiä lapsista tai lasten hoidon aiheuttamista hankaluuksista huomioida heitä palkattaessa. Työnantajallehan vanhampainvapaista ja lastenhoidosta ei aiheudu vain suoria kustannuksia vaan myös epäsuoria kustannuksia. Korvaava työntekijä pitää löytää ja perehdyttää tehtäviinsä. Se voi vaatia paljonkin resursseja ja olla hankalaa aloilla joissa on valmiiksi työvoimapulaa. (Kuinka moni haluaa lyhyen sijaisuuden, jos parempaa on tarjolla?) Jos lapsi sairastuu, kun deadlinet yms. pukkaavat päälle, vanhemman on jäätävä kotiin lasta hoitamaan. Tämä ei varmastikaan aiheuta riemunkiljahduksia työnantajan puolelta.

Nämä tekijät varmasti vaikuttavat monien perhettä haluavien naisten urakehitykseen kuten myös uravalintoihin. Mielletään, usein varmasti perustellusti, että perhe ja työ on helpompi sovittaa yhteen naisvaltaisilla (julkisen sektorin) aloilla kuin muualla. Näiltä aloilta on kuitenkin paljon esimerkkejä siitä kuinka tämä temppu tehdään ja siitä, että työnantajat tämän suvaitsevat. Mitä taas miesvaltaisiin aloihin tulee niin naiset ovat omassa elämässään nähneet, että isät yms. eivät ole jääneet vanhempainvapaille. Näin ollen oletus siitä, että miesvaltaisilta aloilta on vaikea jäädä vapaalle on luonteva. Miesvaltaisten alojen työnantajien negatiiviset asenteet esim. vanhempainvapaiden kustannusten jakamiseen, eivät varmasti näitä ennakkoasenteita hälvennä. Naisella voi olla likipitäen samanlaiset tulot ja urakehitys kuin miehellä, mutta usein tämä nainen on lapseton. Miehet eivät joudu samaa valintaa tekemään, koska heidän ei oleteta pitävän jälkikasvustaan huolta (…siis oikeasti). Kuinka vapaita olemme oikeasti valitsemaan haluammeko perheen vai emme?

On tavallaan ironista, että naisia syyttelevät, yleensä poliittisen kartan oikealla laidalla kököttävät, miehet usein omassa elämässään altistavat esimerkiksi omat lapsensa juuri niille vaikutteille, jotka ohjaavat naisten valinnat niille urille mitä miehet sitten myöhemmin paheksuvat. He voivat olla perheellisiä, mutta tuskin jäävät vanhempainvapaalle tai kotihoidontuelle. Moni ei varmaan pidä edes isyyslomaa. Näillä esimerkeillä he pönkittävät stereotypioita äidin roolista lasten ainoana todellisena hoitajana ja isän vapaudesta rakentaa uraansa tarvittaessa perheenkin kustannuksella. Sitten kun tämä aiheuttaa tasa-arvo-ongelmia, he pesevät kätensä syyttämällä naisia tai kenties jopa biologiaa. Tokihan naisilla voi olla keskimäärin suurempi taipumus lasten hoivaamiseen aivan kuin miehillä voi olla keskimäärin suurempi taipumus raiskaukseen ja tappamiseen. Näistä keskimääräisistä taipumuksista ei voi vetää johtopäätöstä siitä miten meidän tulee toimia. Jos äiti oppii vaikkapa lastenhoitoa helpommin kuin isä, ei se tarkoita sitä, että isä tulee vapauttaa vastuusta vaan ehkä sitä, että isän tulee harjoitella asiaa äitiä enemmän.

Työmaailman pelisäännöt ovat myös usein miestä suosivia. Esimerkiksi miehen parempaa soveliaisuutta toimitusjohtajaksi on perusteltu sillä, että miehet ovat valmiita tekemään pidempää päivää. Ottamatta kantaa sihen kuinka paljon nainen on halukas tekemään töitä, en voi kuin spekuloida sillä, että mikäli keskiajalla toimitusjohtajaksi pääsi vaikkapa ratsastamalla haarniska päällä ja käyttämällä taitavasti peistä, niin kyseinen toimitusjohtaja aivan varmasti määritteli nämät avut erityisen tärkeiksi hyvää toimitusjohtajaa valittaessa. Minusta on kuitenkin selvää, että moderneissa yrityksissä johtajan pääavut ovat toisaalla. Pätevät nuoret alaiset arvostavat varmasti usein enemmän pomon sosiaalisia taitoja, kykyä tukea heitä rakentavasti ja ymmärrystä perheen ja työn yhteensovittamiseen. Pomo joka arvottaa sinut kehityskeskustelussa sen perusteella kuinka paljon olet ollut valmis uhraamaan perheesi esim. ylitöiden alttarille, miellettäisiin varmasti yleisesti p…pääksi ja yritystä vaihdetaan parempaan silloin, kun siihen tulee mahdollisuus.

Miehiä suosivista säännöistä voin poimia esiin myös oman alani eli fysiikan perustutkimuksen. Tyypillinen urakehitys voi alkaa opiskelulla, joka kulminoituu väitökseen. Sen jälkeen sinun oletetaan lähtevän tutkijatohtoriksi maailmalle epämääräiseksi ajaksi. Tutkijatohtorina kirjoitetuilla julkaisuilla saat meriittejä joilla saat uuden postdocin jne. Jos putoat kyydistä, on leikkiin hankalaa päästä enään takaisin mukaan. Toisilla on silloin nimittäin enemmän papereita ja näyttöjä ja… olethan jo vähän vanhakin. On kuitenkin niin, että se ikä jonka fyysikot viettävät tutkijatohtorina maailmalla on se sama ikä jolloin lapsia haluavan naisen on syytä alkaa pohtimaan niiden hankkimista. Kuten Slate:n jutussa sanottiin:”You could say that universities don’t discriminate against women, they just discriminate against people whose fertility declines rapidly after 35.” Pätevyyttähän tämä järjestelmä ei juurikaan mittaa vaan valmiutta viivästyttää perheen perustamista tai ehkä sitä onko sinulla puoliso, joka on valmis jättäytymään työelämän ulkopuolelle sinun urasi vuoksi. Miksi niitä tutkimusnäyttöjä ei voi alkaa antaa pari vuotta myöhemmin sen jälkeen, kun lapset on tehty?

Kirjoitin muuten reilu vuosi sitten asiaa sivuten kommentin myös Economist lehteen. Kun kirjoitan tätä, kuopus nukkuu tuhisten sylissä. Aivan kuten se keskiaikainen ritaritoimitusjohtaja piti itseään mallitoimitusjohtajana, minäkin toivon, että useampi isä tekee saman valinnan kuin minä. Minulle valinta oli työnantajani puolelta helppo ja toivotan rohkeutta ja peukkuja niille, jotka päättävät näyttää kenties nihkeästi vanhempainvapaisiin suhtautuvalle työnantajalle takalistoaan.

Lisäys 11.3.2011: Hesarissa Jukka Relander huomauttaa aivan oikein, että “Perinteisesti naiset ovat olleet töissä enimmäkseen julkisella sektorilla, miehet enimmäkseen yksityisellä. Vanhemmuuden kustannusten kohdistuminen naisvaltaisiin aloihin on näin ollut rahan siirtoa veronmaksajilta vientiteollisuudelle. Tämä systeemi olisi jo aika purkaa. ” Koska perheitä joissa äiti on joko vanhempainvapaalla tai kotihoidontuella on vuosittain ilmeisesti 150000-200000, tämä tukiainen ei ole mitätön. Jos hoitovastuut jaettaisiin tasan, miesvaltaisten alojen tulisi vuosittain pyörittää 75000-100000 työntekijän sijaisrumbaa.

Sattuneista syistä johtuen olen viettänyt viikonloppua Jorvissa. Testasin matkapuhelimeni dataliittymää ja totesin operaattorin toimittavan sunnuntaina 340kiloa/s Leppävaaran asemalla (suunnilleen se mitä luvattiin), kun taas 8 kilometrin päässä Jorvissa nopeus on vain 40kiloa/s. Minusta se,että liittymiä myydään vain teoreettisella maksiminopeudella on huonoa palvelua,koska palvelun luotettavuudella on merkitystä. En halua maksaa lisää liittymästä, joka toimittaa kaupungin keskellä nopeamman yhteyden kuin mitä tarvitsen, mutta etanayhteyden toisaalla. Kaipaan sopimusta, joka lupaa minimipalvelutason ja jos jossain palvelua ei voida luvata,nämä paikat voi tarkistaa kartasta. Operaattoreilla on tiedot toteutuneista yhteysnopeuksista ja on ihmeellistä ettei näitä jaeta automaattisesti asiakkaille.Itse olen valmis maksamaan enemmän luotettavasta palvelusta jota käytän kuin teoreettisesta palvelusta jota en käytä tai tarvitse. Kilo tuoreita omenia on arvokkaampaa kuin monta kiloa mätiä.

Jatkona aikaisempaan Tanskan ja Irlannin tuulivoiman tuotantoa vuonna 2010 käsitellesseen blogikirjoitukseen jatkan samalla teemalla, mutta nyt teen ajatuskokeen, jossa koko Tanskan sähköntuotanto tuotetaan tuulivoimalla, joka kytketty riittävään suureen sähkönvarastointi kapasiteettiin sen takaamiseksi, että sähköntuotanto vastaa sen kulutusta.
Kysymyksiä joihin halusin saada selvyyden olivat:

  1. Kuinka paljon tuulivoimakapasiteettia tässä skenaariossa tarvitaan?
  2. Kuinka paljon varastointikapasiteettia vaaditaan?
  3. Kuinka nopeasti energiaa on kyettävä varastoimaan ja purkamaan?

Käytän lähtötietoina tunnin välein päivitettyä Tanskan tuulivoimatuotantoa ja sähkönkulutusta vuonna 2010. Oletan, että 20% tuulisähköstä hukkuu varastoitaessa ja 10% hukkuu purettaessa varastoa takaisin sähköksi. Kun tuuliteho ylittää keskimääräisen kapasiteetin tai kulutuksen, ylimäärä varastoidaan, kun taas muussa tapauksessa varaston sisältämää energiaa puretaan sähköksi kulutuksen kattamiseksi. Vaadin, että vuoden lopussa varastoidun energian määrän on oltava (summittaisesti..tämä on blogi) sama kuin vuoden alussa, jotta järjestelmä toimisi “kestävästi”. Seuraavassa kuvassa näytän skenaarion tuulivoiman tuotannon, Tanskan kulutuksen sekä vaadittavan varastoinnin tarpeen (Negatiiviset arvot tarkoittavat, että energiaa on purettu suhteessa lähtötasoon, joka on valittu nollaksi.)

Käytännössä tämä tarkoittaa, että:

  1. Vaadittava tuulivoimakapasiteetti on noin 2.7 kertaa maksimikulutuksen verran eli noin 17 GW.
  2. Sähköä on kyettävä varastoimaan 3.4 TWh (noin 10% Tanskan vuosikulutuksesta)
  3. Energiaa on kyettävä varastoimaan 10 GW ja purkamaan 6.7 GW:n teholla.

(Tein huvin vuoksi saman harjoituksen kuvitteelliselle Direway:n valtiolle, jossa puolet tuulikapasiteetista seurasi Tanskan tuotantoa, kun taas toinen puoli Irlannin. Kulutus oli molemmissa segmenteissä sama paitsi, että fiktiivisen “Irlannin” kulutus tapahtui tuntia aikaisemmin kuin Tanskan. Tämä skenaario ei poikennut vaatimuksiltaan olennaisesti aikaisemmasta puhtaasti Tanskaa koskevasta leikistä paitsi, että siinä molempien segmenttien väliin tarvittaan suuri sähkönsiirtokapasiteetti.)

Miten realistinen tämä skenaario olisi? Tuulivoimakapasiteetin osalta se tarkottaisi Tanskan nykyisen tuulivoimakapasiteetin kasvattamista noin 5-6 kertaiseksi. Norjan altaisiin voidaan nimellisesti varmasti varastoida vaadittava energiamäärä. Luin jostain, että 85 TWh nimellinen kapasiteetti olisi olemassa. Sen sijaan vaadittavat tehot vaikuttavat muhkeilta. Varastoihin on kyettävä syöttämään energiaa noin 10 GW:n teholla ja purkamaan noin 7 GW:n teholla. Realistisin tuulivoiman varastointi vaihtoehto on varmastikin veden pumppaaminen vesivoimaloiden taakse ja pääosa Länsi-Euroopan vesivoimasta on Norjassa (28GW) ja Ruotsissa (16GW). Tämä tarkoittaa, että yksi pieni Länsi-Euroopan maa tarvitsisi yksin olemassa olevasta kapasiteetista (jolla on muutakin käyttöä) merkittävän osan. Tuuli+vesi ratkaisu ei siis voi skaalautua merkittäväksi osaksi koko EU:n energiataloutta. Lisäksi skenaario vaatisi noin 10 GW sähkönsiirtokapasiteetin pelkästään Tanskan ja Norjan välille. Lukijoiden kotiharjoitukseksi jätän sen arvioimisen kuinka paljon tuo maksaa 🙂

Eli vaikka tällainen ratkaisu olisi teoreettisesti mahdollinen pienelle Länsi-Euroopan maalle, niin kustannukset olisivat valtavia ja sähköntuotantokapasiteetti pitäisi rakentaa massiivisesti
suuremmaksi kuin sähkönkulutus. Ennustan, että sikäli kun tätä tietä tullaan seuraamaan, jäävät varastointiratkaisut kosmeettiseksi viherpesuksi ja pääosa rakennettavasta tuulivoimasta jää nojaamaan kulissien takana tupruttaviin fossiilisia polttoaineita polttaviin voimaloihin.

Peter Lang huomautti muuten Brave new Climate:ssa, että varastoinnissa voi olla enemmän järkeä silloin, kun sitä käytettään kulutushuippujen sähköntuotantoon tilanteessa missä perusvoimaa tuotetaan halvalla ydin- (tai hiili) voimalla. Mikäli esim. ydinvoima kapasiteetti mitoitetaan kattamaan keskimääräinen kulutus ja tuotettu sähkö varastoidaan kulutuksen ollessa tätä alempi, voi energianvarastointi olla halvempi vaihtoehto kuin “ylirakentaa” ydinvoimaloita kattamaan myös kulutushuiput. Tanskan tapauksessa tarvittaisiin siis noin 5GW ydinvoimaa ja 1GW vesivoimaa kulutushuippuja varten. Tällä voi säästää, koska 1GW vesivarastointia voi maksaa vähemmän kuin 1GW ydinvoimaa. Tähän tarvittava sähkönsiirtokapasiteetti Tanskan ja Norjan välillä on jo olemassa.

Follow me on Twitter

Goodreads

Amnesty international

Punainen risti

Unicef