Kaksilla rattailla ajamista

Suomen luonnon Antti Halkka kritisoi tuoretta hallitusohjelmaa ja erityisesti suunnitelmaa lisätä hakkuita 15 miljoonalla kuutiolla. Olen samoilla linjoilla hänen ja esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen kanssa. Greenpeacen Tapio Laakso kirjoittaa blogissaan ihan fiksusti esim.: “Hallitus uhoaa ”biotalouden” nimissä lisäävänsä puun käyttöä 15 miljoonalla kuutiolla. Se tarkoittaa massiivista hakkuiden lisäämistä jo muutenkin rajussa tehokäytössä olevissa metsissä.”  Mutta sitten toisaalla Greenpeacen omakin Energy [R]evolution (s. 49) ehdottaa bioenergian lisäämista 304 PJ tasolta 398 PJ tasolle vuoteen 2030 mennessä. Tuo tarkoittaa noin 12 miljoonaa kuutiota lisää biomassaa eli kyse on saman suuruusluokan asiasta kuin tuo hallituksen luku. Suomen luonnonsuojeluliitossa kehutaan:

• “Päästöttömän, uusiutuvan energian käyttöä lisätään eikä sitä korvata turpeella tai ydinvoimalla”
• “Luovutaan hiilen käytöstä energiantuotannossa ja puolitetaan tuontiöljyn käyttö kotimaan tarpeisiin 2020-luvun aikana”

ja sitten ongelmaksi nostetaan juurikin se keino, jolla näitä ajetaan “Puun käyttöä lisätään 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa“. Helsingissä esimerkiksi Greenpeace ja monet Vihreät ovat vaatineet hiilivoimaloiden korvaamista 100% biopolttoaineita polttavilla voimaloilla ja esimerkiksi Emma Kari kiitteleekin hallitusta juuri tästä perspektiivistä. Hanasaaren ja Salmisaaren hiilivoimaloiden korvaaminen biomassan poltolla vaatisi kuitenkin ymmärtääkseni ehkä noin 2.5 miljoonaa kuutiota biomassaa. Jos muu maa seuraa tätä esimerkkiä poltettavaa metsää pitäisi löytää yli 20 miljoonaa kuutiota lisää…ja sitten on vielä ne liikenteen polttoaineet ja maakaasu.

Äskettäin julkaistiin kokoelma “Maamme energia” Energiaremontti kampanjassa mukana olevien professorien kirjoituksia (ei kannata vaivautua). Kampanjaa tukee pitkä lista ympäristöjärjestöjä ja uusiutuvan energian yrityksiä/lobbausjärjestöjä. Kokoelmassa P. Lund esittää skenaarion vuoden 2050 energiapaletista Suomessa. Siinä primäärienergian ja polttoaineiden tuotannon selkäranka muodostuu bioenergiasta. Lukuja ei anneta aivan selvästi, mutta silmämääräisesti näyttää siltä, että polttoaineet vaatisivat yli 40 miljoonaa kuutiota biomassaa. Tämän suuntaista kehityskulkua moni “energiaremontin” kannattaja käytännössä ajaa. Vihreiden energialinjaukset nojaavat myös hyvin vahvasti puunpolton lisäämiseen. Minusta olisi hienoa, jos tämä kaksilla rattailla ajaminen lopetettaisiin. Ehkä se, että oma heimo ei ole nyt hallituksessa, auttaa poistamaan laput silmiltä?

Lisäys:  Painettuani publish nappulaa twitter feedissäni odotti kaunis näky. Kaj Luukko oli tuumaillut samansuuntaisia ajatuksia juuri samaan aikaan. Spooky.

Lisäys 30.5.2015: Sen enempää Energiaremontti-kampanja (tukijoina mm. Greenpeace, Luontoliitto, WWF ja SLL), kuin kansanedustaja Antero Vartia eivät näe ongelmaa hallituksen bioenergialinjauksissa. Molemmat ovat iloisia. Vartia haluaa samaa vain vielä enemmän. Onko ainuttakaan Vihreää kansanedustajaa, joka varoittelisi bioenergian lisäyksen ekologisista tai ilmasto-ongelmista? Toistaiseksi en ole tällaiseen kummajaiseen törmännyt. Ahdistusta tunnettiin ympäristöministeriön kohtalosta, ei miljoonien kuutioiden hakkuista. Niitä pidetään pikemminkin rohkaisevina.

  

LIsäys 3.6.2015: Myöskään Satu Hassi ei koe 15 miljoonan kuution lisähakkuita tai biopolttoaineita ongelmalliseksi. Ville Niinistö ei myöskään mainitse asiasta. Muuta kritisoitavaa molemmilla toki on.

Biopolttoaineet: puuttuva yhteinen arvopohja?

Kerroin aikaisemmin kokevani, että jaan monessa asiassa ympäristöjärjestöjen ja Vihreiden arvot, vaikka en aina allekirjoitakaan keinoja joita niiden siivellä ja usein niiden kanssa ristiriidassa ajetaan. Sitten on toki niitäkin toimijoita joiden kanssa sukset taitavat mennä pahemmin ristiin. Tässä markkinointivideo jota luulin ensin parodiaksi, mutta kyllä siinä taidetaan olla tosissaan. Videossa möreä-ääninen mies kertoo onnellisena 3D tulostetuista puun näköisistä (kun laittaa silmät riittävän ristiin) biokomposiiteista joihin kiinnitellään orgaanisia aurinkokennoja.

Tämä on kuulemma valtava innovaatio (“momentous innovation”) ja meidän tulisi nyt kuvitella kuinka näitä olisi kokonainen metsä. Kun kuvittelen, epäilen ettei Dante tiennyt helvetistä mitään. Siis ensin hakataan metsä nurin niin, että voimme tehdä biokomposiitteja (3D tulostusta unohtamatta!) ja sitten tehdään niistä metsä. Tämä on nerokasta, koska nythän sille oli tyhjä paikkakin valmiina. Sitten tähän metsään ripotellaan aurinkokennoja jotka ovat orientoituneet miten sattuu mikä takaa erityisen tehottoman tuotannon. Tehottomuus on toisissa piireissä hölmöä, mutta näissä piireissä se on koko idean “juju”. Eittämättä hökötys kestäisi myös talvimyrskyjä leikiten. Toivottavasti joku ihmistieteilijä on ollut tarkkana niin, että ymmärtää tehdä tästä genrestä hauskan tutkimuksen.

Sitten UPM (suomalaista Cleantechiä) on markkinoinut omaa biopolttoainettaan esimerkiksi oheisella kuvalla. Toisille tulee tuosta ilmeisesti höpöolo, koska tuskin mainoksen tekijät olisivat siitä muuten tehneet. Minä alan voimaan pahoin sitä katsellessani.

 

Tuotetta myyvässä ST1 Oy:ssä ei sitä vastoin voida pahoin.  Siellä metsän prosessoimista auton tankkiin pidetään siirtymänä kohti parempaa huomista. ST1:stä kerrotaan kuinka “Maapallon energiantarve kasvaa jatkuvasti. Energian käytön kasvattaminen ei onnistu fossiilisilla polttoaineilla, vaan edessä on siirtyminen bioenergiaan. Me olemme siinä mukana jo nyt teoilla emmekä pelkillä puheilla.” Hmmm…miksiköhän ihmiskunta on teollistumisen myötä siirtynyt pois bioenergiasta? Voisikohan sillä olla jotain tekemistä rajallisten resurssien kanssa? On triviaali aritmeettinen tosiasia, ettei St1 tule koskaan korvaamaan öljyn myynnin volyymiään biopolttoaineilla. Voisiko joku ottaa näiltä ihmisiltä tulitikut pois?

Eittämättä St1 jatkaa öljyn myymistä (tai siis “CO2-aware energy”) niin kuin ennenkin, koska tärkeintä on “visio” eikä se mitä oikeasti tehdään. Lisätään vain öljyn sekaan tippa bioa (uusiutuvien osuus heidän myynnistään on prosentin luokkaa) ja nautitaan hurskaasti (näkyvin mainoksin) uudelleen löydetystä eettisyydestä. Sen siivellä voidaan varmasti myydä lisää öljyä.

Epäilen, että nämä esimerkit viestivät asenteesta, jossa huolta ympäristöstä käytetään välineenä löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia ilman, että itse peruspointtia olisi sisäistetty. Hiukan samanlaista toimintaa kuin huuhaalääkkeiden myyminen ihmisten terveyshuolen siivellä. Greenpeacen kunniaksi on mainittava, että hekään eivät vaikuta innostuneelta UPM:n markkinointirynnistyksestä.

Kumulatiivinen nykyarvo: aurinkosähkö vs. ydinvoima

Törmäsin FinSolarin esitykseen aurinkosähkön mahdollisuuksista Suomessa. He jakavat myös hienosti kustannusten arviointiin Excel-tiedostoa, joka laskee sijoituksen “kumulatiivisen nykyarvon”. Heidän tehtävänään on toki markkinoida omaa vaihtoehtoaan joten ei ole yllättävää, että he eivät esitä kysymystä voisiko nykyarvo kenties olla korkeampi, jos sijoitammekin rahat johonkin muuhun vaihtoehtoon. Excel-tiedoston pohjalta on tietenkin helppoa tehdä sama lasku samoin periaattein myös ydinvoimalle. Meidän täytyy vain vaihtaa kapasiteetin vuosituotanto, elinikä sekä pääomakustannukset. Tiedosto ei ota huomioon käyttökustannuksia, mutta koska ne ovat alhaisia sekä aurinko- että ydinvoimalla vertailuun tällä ei ole suurta merkitystä.

Tässä siis minun FinSolarin tiedoston pohjalta täydentämäni taulukko, jossa vertaan aurinkosähkön ja ydinvoiman “kumulatiivista nykyarvoa”. Yhteenvetona esitän kaksi kuvaajaa tuloksista. Ensimmäisessä sähkönhinta nousee 2% vuodessa ja jälkimmäisessä hinta pysyy vakiona. Pikaisella katsomisella vaikuttaa melko selvältä kumpi vaihtoehto on kannattavampi.

Kumulatiivinen nykyarvo suhteessa pääomakustannuksiin nollakorolla. Oletin aurinkosähkölle pääomakustannuksen 1500€/kW ja ydinvoimalle 4000-5600 €/kW.

Kumulatiivinen nykyarvo suhteessa pääomakustannuksiin nollakorolla ja ilman sähkönhinnan vuosittaista 2% nousutahtia. Oletin samat pääomakustannukset kuin edellisessä kuvassa.