Suodattavat silmälasit

Eli Pariser kirjoitti melko kiinnostavan kolumnin siitä kuinka hakupalvelimet mukauttavat  suodattimensa vastaamaan sinun aikaisempaa profiiliasi ja siitä millaisia ongelmia tämä voi tuoda mukanaan. Vaikka suodatus voi toisaalta helpottaa sinua löytämään itseäsi kiinnostavaa tietoa  (tai huhua, huuhaata, uskomuksia…) tekniikalla voi olla ongelmallisia seurauksia sen luodessa sinulle oman pikku karsinasi, jonne sopimattomat tarinat suodatetaan pois. Järkevä julkinen keskustelu kuitenkin edellyttää itsensä altistamista erilaisille näkökannoille.

Kirjoitus on minusta mielenkiintoinen, mutta siinä vastuuta sysätään liikaa palveluntuottajien harteille. Ihmismieli ei ole objektiivinen tosiasioiden rationaalinen käsittelijä vaan edellyttää toimiakseen valtavan määrän tiedon suodattamista jo ennen kuin asiat edes päätyvät tietoisen harkinnan tasolle. Monet tekemämme asiat eivät päätyneet sinne koskaan. Jos tekoja harkitaan ensinkään, niin sitten lähinnä jälkikäteen, kun teot pitää jollain tavalla rationalisoida. On varmasti hyvä ajoittain altistaa mielensä “vääräoppisille” ajatuksille, mutta se kuinka usein tähän pystyy on varmasti yksilökohtaista. Ainakin itse käytän aivojani lähinnä omien kantojeni selittämiseksi parhain päin. On tavallaan huvittavaa kuinka omat kantani ovat kehittyneet ajan kuluessa, mutta aina olen ollut silti vakuuttunut oikeassa olemisestani. Aikaisempi väärässä oleminen tai asioiden hölmö priorisointi unohtuu ja mieli keskittyy aina huoletta itsensä ihailuun ja muiden hölmöyden kummeksumiseen. Jos minulta kysyy esimerkkiä jostain asiasta jossa olisin ollut väärässä, minun olisi vaikeaa löytää sellaista. Toivon, että sellaisiakin esimerkkejä on 🙂

Silloinkin kun itsensä asettaa alttiiksi “väärille” näkökannoille, voi harrastaa ovelaa suodattamista valitsemalla väärän näkökannan esittäjän huolellisesti. Jos olet vasemmistolainen, luet mieluiten jonkun oikean laidan kokoomuslaisen kannanottoja. Jos olet poliittisen kartan oikealla reunalla, joku änkyrä kommunisti edustaa hyvin vasemmistoa. Sekuläärille arvoliberaalille taas joidenkin kiilusilmäisten kristillisdemokraattien kirjoitusten lukeminen voi muistuttaa omasta oikeassa olemisesta ja niiden jakaminen kavereiden kesken luo kaivattua yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Ne jotka hakevat puhdasta uskoa, löytävät sen hakupalvelimien sekamelskastakin ja haun kustomoinnin välttäminen vain tekee prosessin työläämmäksi. Tämä ohjaa käyttäjiä käyttämään muita työkaluja saman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ehkä tällaiseen “objektiiviseen” hakupalvelimeen kyllästyvät viettävät enemmän aikaa esimerkiksi oikeaoppisten keskustelupalstoilla tai käyttävät kirjanmerkkejä ahkerammin. Teen tätä itsekin ja jos tarkastelen vaikkapa syötteenlukijani tilauksia, niin huomaan melko huolellisen suodattamisen. Sieltä löytyy sivuja joista löydän usein itseäni kiinnostavia linkkejä, on sivuja joista koen löytäväni luotettavaa tietoa itseäni kiinnostavista aiheista ja on sivuja joiden kirjoittajien kanssa olen samalla aallonpituudella ja/tai joiden argumentointitavasta pidän.

Hakupalvelimen tekemä suodatus on toki hiukan ongelmallisempaa, koska sen toiminta tapahtuu meiltä piilossa. Ehkä tärkeämpää kuin suodattamisen välttäminen on sen olemassaolon tiedostaminen niin, että me hallitsemme suodattamista eikä se meitä.