Singeristä vanhempainvapaaseen

Olen lukemassa Peter Singerin kirjaa “The life you can save” antamisen tärkeydestä maailman kaikkein köyhimmille ihmisille. Kirja on todella hyvä ja Singer auttaa meitä tunnistamaan monia meidän “luonnollisista” heikkouksistamme, jotka usein estävät meitä auttamasta silloinkin, kun siihen pystyisimme ja tiedämme sen olevan oikein. Sen lisäksi hän antaa vinkkejä siitä millä voimme kasvaa rajoitustemme yli paremmiksi ihmisiksi. Yksi mielenkiintoinen huomio oli esimerkiksi oletusasetusten rooli ihmisten käytöksessä. Mikäli ihmisten pitää erikseen liittyä elintenluovuttajaksi, elintenluovuttajia on paljon vähemmän kuin silloin, kun kaikki ovat elintenluovuttajia elleivät he toisin ilmoita. Tämänkaltaisilla oletusasetuksilla ihmisiä voidaan kannustaa käytökseen, jonka he usein itsekin jollain tasolla tietävät paremmaksi.

Olen juuri jäämässä vanhempainvapaalle ja mietin sitä voisiko tätä soveltaa myös vanhempainvapaiden tasaisempaan jakoon vanhempien kesken? Entä jos nykyisen järjestelmän puitteissa lähettämme automaattisesti esim. isän työnanajalle (ja muualle) ilmoitukset isyysvapaasta ja 3kk vanhempainvapaasta vanhempainvapaakauden lopussa? Jos tätä oletusta haluaa muuttaa, niin pitäisi tehdä erikseen töitä. Olen aika varma, että tämä lisäisi isien vanhempainvapaiden käyttöä merkittävästi. Tosin vielä parempi vaihtoehto on keskustelun alla ollut 6+6+6 malli (tai jopa 4+4+4 tms.), missä molemmille vanhemmille on korvamerkitty 6kk ja lopun 6kk käytöstä voidaan sopia vanhempien kesken. Tämä on toki vielä lähinnä rikkaiden maiden ongelma, joka ei ole missään suhteessa niihin ongelmiin joista Singer puhuu.