Hyviä kirjoja

Olen kiinnostunut ympäristö- ja kehityskysymyksistä harrastuksena ja itseäni ärsyttää lukea rasittavan yleisiä apokalyptisiä tarinoita, joissa kirjoittaja lähinnä profetioi tulevia katastrofeja, saarnaa syyllisyyttä ja katumusta ja vähintäänkin implisiittisesti pitää ihmiskuntaa ongelmana, jota ilman planeetalla olisi paljon mukavampaa. Nämä tarinat ovat usein hyvin ahistorisia, pakottavat maailman hyvin selvästi kirjoittajan suosimaan ideologiseen viitekehykseen ja niissä tulevaisuutta ennustetaan varmemmin kuin mihin kenelläkään on pätevyyttä. Näissä tarinoissa mennyt oli tyypillisesti parempi kuin nykyhetki, kehitys on ollut pelkkää tuhoa jota emme voi hallita ja oli sopiva ihmisten määrä tai “jalanjälki” mitä tahansa niin sen on aina oltava pienempi kuin mitä se kirjoitushetkellä oli. Tässä genressä tavalla tai toisella ihmisten tulee kärsiä enemmän “yleisen edun” nimissä.

Seuraavassa muutama sekalainen kirja, joissa ihmisiä ja ihmiskunnan haasteita käsitellään positiivisen realistisella otteella ilman ylenpalttista pelottelua ja Malthuslaista ihmisvihaa. Aiheet ovat hiukan sieltä sun täältä, mutta kaikki kirjat ovat lukemisen arvoisia.

1. Peoplequake: Mass Migration, Aging Nations and the Coming Population Crash: Fred Pearce

2. One Billion Hungry: Can We Feed the World?: Gordon Conway

3. Global Warming Gridlock: Creating More Effective Strategies for Protecting the Planet: David G. Victor

4. The Rise of Nuclear Fear: Spencer R. Weart

5. Poor Economics: A Radical Rethinking of the Way to Fight Global Poverty: Abhijit V. Banerjee ja Esther Duflo

6. Break Through: Why We Can’t Leave Saving the Planet to Environmentalists: Michael Shellenberger ja Ted Nordhaus

7. Whole Earth Discipline: An Ecopragmatist Manifesto: Stewart Brand

8. Rambunctious Garden: Saving Nature in a Post-Wild World: Emma Marris

9. The Moral Consequences of Economic Growth: Benjamin M. Friedman

10. Strange Fruit: Why Both Sides Are Wrong in the Race Debate: Kenan Malik

11. How Risky Is It, Really?: Why Our Fears Don’t Always Match the Facts: David Ropeik

12. Starved for Science: How Biotechnology Is Being Kept Out of Africa: Robert Paarlberg

13. The Intellectuals And The Masses: Pride and Prejudice Among the Literary Intelligentsia, 1880-1939: John Carey

14. The Better Angels of Our Nature: Why Violence Has Declined: Steven Pinker

15. 1493: Uncovering the New World Columbus Created: Charles C. Mann

16. The Locavore’s Dilemma: In Praise of the 10,000-mile Diet: Pierre Desrochers ja Hiroko Shimizu

17. Future Babble: Why Expert Predictions Fail – and Why We Believe Them Anyway: Dan Gardner

Rautaa rajalle!

Greenpeace on tilannut mielipidetiedustelun kansan Venäjä-asenteista ja kertoo kuinka kansa ei kuulemma halua ydinvoimalan venäläisomistusta. Onkohan kansan syvien rivien kanta muodostunut asiantuntevan harkinnan vaiko lähinnä ryssävihan pohjalta? Itse epäilen jälkimmäisen syyn olevan keskeisempi. Mitä jos seuraavaksi tehtäisiin kysely Jokerien myynnistä venäläisille? Tai jos vaikka Karjala-olut myytäisiin (hollantilaisilta) somaleille? Itse olen periaatteesta ksenofobiaa vastaan ja olen sillä tavalla idealisti, että toivon muilta samaa. Greenpeacen valmius ksenofobialla ratsastamiseen on huolestuttavan lyhytnäköistä. Monbiot kertoi kuinka meno on muuten samanlaista myös Englannissa. Siellä peikkona ovat olleet ranskalaiset. Ulkomaalaisomistuksesta voidaan varmasti keskustella järkevästikin, mutta voisiko sille olla parempia keinoja kuin gallupit?