You are currently browsing the category archive for the ‘demokratia’ category.

Esitin alla olevan kysymyksen äskettäin Espoon Vihreille. Kysymys on relevantti myös muissa pääkaupunkiseudun kunnissa.

“Koetan löytää oikeaa tahoa tästä asiasta keskusteluun ja yritän nyt ensin täältä. Kyse on Vihreiden kannasta bioenergiaan ja erityisesti nyt kuntavaalien yhteydessä kuntatasolla. Vihreissä on pitkään ajettu bioenergian lisäämistä ilman, että mm. sen ilmastovaikutuksiin (tai ekologisiin vaikutuksiin) olisi kiinnitetty riittävästi huomiota. Viimeaikoina tähän on tullut muutosta ja Vihreistä on alkanut kuulua kritiikkiä etenkin hallituksen suuntaan liiallisesta bioenergiapainotuksesta. Tämä on tervetullutta. Mutta mitä tämä implikoi kuntatasolla? Vihreät ovat merkittävä puolue pääkaupunkiseudulla ja sekä Helsingissä ja Espoossa energiantuotannon ilmastotoimet nojaavat hyvin vahvasti fossiilisten korvaamiseen puulla. Kritiikki hallitusta kohtaan on tervetullutta, mutta hiljaisuus (tai suorastaan puunpolton juhliminen) omalla takapihalla on kummallista. Eli mikä esimerkiksi Espoon vihreiden näkemys on asiasta? Mihin toimiin voidaan ryhtyä puunpolton jarruttamiseksi? Halutaanko siihen ryhtyä? Onko esim. kaukolämpö edes kunnallispoliitikkojen asia? Jos asioiden annetaan mennä omalla painolla, miten bioenergian ilmastovaikutukset otetaan kunnassa huomioon? Mikä pitkän tähtäimen (seuraavat vuosikymmenet, jos Pariisi otetaan tosissaan) strategia koko energiantuotannon dekarbonisoinniksi oikeastaan on? Bioenergiaan se ei voi nojata. (Otaniemen geoterminen pilottiprojekti on kiva ja kannatettava tutkimus/kehityshanke, mutta omaa suuret riskit ja on nyt käsittääkseni tuumaustauolla porauskustannusten noustua.)”

En ole toistaiseksi saanut tähän oikein pohdittua vastausta. Olen saanut mm. viittauksen Vihreiden 2035 energiavisioon, jossa (poiketen aikaisemmista visioista) metsäbion määrä ei lisääntyisi olkoonkin, että sekä Helenin, että Fortumin suunnitelmissa tämä nimenomaan on. Tilanne ei ole tyydyttävä. Metsäbion ilmastovaikutukset ja ekologinen vahinko ovat  ikäänkuin kansallisen tason kysymys ja Kepun syytä, kun taas kuntatasolla bioenergiaa juhlitaan ilmastomeriittinä.

Ymmärrän, että tämä on hankala kysymys. Yksi jos toinen poliitikko ja järjestö on  ajanut bioenergian lisäämistä jokseenkin kritiikittä ja esimerkiksi ilmastovaikutukset sivuuttaen. Nyt näitä vaikutuksia on alettu hitaasti tunnustamaan, mutta toki kynnys omien virheiden tunnustamiseen ja reflektioon on korkea. Mutta positiivisesti katsoen tässä olisi myös hieno mahdollisuus kasvuun. Vihreät voisivat esim. pohtia syitä miksi bioenergia alunperin hyväksyttiin niin kritiikittä? Eikö se ollut alun alkaenkin kummallinen linjaus “puun halaajilta”. Miksi siihen yhä tarrataan (eri muodoissaan) niin hanakasti?  Mikä ryhmän dynamiikassa tämän aiheutti ja miten tulevaisuudessa vastaavia virheitä voisi välttää?

Samoin olisi korkea aika pohtia kuinka pääkaupunki seudun kuntien energiantuotanto oikeasti dekarbonisoidaan sen sijaan, että leikitään marginaalisilla päästövähennyksillä ja puunpolton “hiilineutraalisuudella”. Tällä hetkellä kenelläkään ei ole tolkullista visiota, joka aikaansaisi syvät päästövähennykset…poislukien ne, jotka tämä tavoite mielessään haluavat pitää avoinna mahdollisuuden kaukolämmön tuottamiseen ydinvoimalla.

Päivitys 26.3.2017: Olen kysynyt tätä asiaa monelta taholta huonolla menestyksellä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että tähän ei haluta vastata eikä asiaa käsitellä. Itselleni hölmöt aikaisemmat kannat eivät ole este äänestämiselle mikäli virhettä halutaan käsitellä ns. “in good faith” ja tavalla joka luo luottamusta siihen, ettei virhettä toisteta tai sillä suorastaan vaivihkaa ratsasteta. Nyt näin ei näytä olevan ja päätynen äänestämään kuntavaaleissa muita kuin Vihreitä vaikka sinänsä olisin samoilla linjoilla monissa kunnan kannalta relevanteissa asioissa.

Advertisements

Twitterissä “Energiewende Germany” linkitti jokin aika sitten (tähän) tutkimukseen, jossa tutkittiin saksalaisia energiaosuuskuntia. Olen aikaisemmin kritisoinut puheita energiademokratiasta, paikallisesta lähienergiasta yms. taipumuksesta kätkeä harjoitetun politiikan raju regressiivisyys. Energiapolitiikan tukiaiset tuppaavat valuvan hyvin vahvasti rikkaammalle väestönosalle. (Ks. myös tämä.) Toisaalta jos “tavalliset” saksalaiset muodostavat osuuskunnan, ehkä he voivat antaa yhdessä merkittävänkin kontribuution Saksan energiapolitiikkaan?revolution_nowhere

Tuo tutkimus ei näytä tukevan tällaista väitettä. Kaikkia kaipaamiani lukuja ei siellä anneta tarkasti, mutta joitain arvioita on helppoa tehdä. Ensinnäkin kuinka monta saksalaista näihin osuuskuntiin vuosittain liittyy? Tutkimuksessa annetaan perustettujen osuuskuntien määrä ja arvio näiden kokojakaumasta. Tästä summailemalla voin arvioida, että osuuskuntiin liittyy vuosittain ehkä korkeintaan 20000 saksalaista. Jos tätä on harrastettu n. 10 vuotta, voimme arvioida että osuuskuntiin kuuluu ehkä korkeintaan pari sataa tuhatta ihmistä. Tämä on n. 0.25% saksalaisista.  (Itä-Saksan kommunistipuolueeseen kuului muuten yli 10% itä-saksalaisista.)

No ehkä nämä osuuskuntalaiset ainakin edustavat tyypillisiä saksalaisia?

Regarding the personal characteristics of energy cooperative members, we found that an overwhelming majority of energy cooperative members are men, representing 80%. In terms of age,as shown in Table 2, the majority of surveyed members are older than 35, with 46.8% being 35 to 55, another 41.54% being older than 55, and only 11.66% younger than 35. Further remarkable trends can be found concerning educational backgrounds and income structures of involved individuals. The majority of energy cooperative members are university graduates(51%). Consequently, higher income groups are overrepresented…

Eli jos pidämme vanhaa hyvätuloista miestä tyypillisenä, niin sitten energiaosuuskuntalaiset ovat oikein edustavia.

Entä energiaosuuskuntien kontribuutio “energiewendeen”? Taaskaan en löydä tarkkoja lukuja, mutta tarkastelemalla uusien osuuskuntien määriä ja niiden osakepääomia voin arvioida, että investointeja virtaa niihin ehkä pari sataa miljoonaa vuodessa. Tämä tarkoittaa, että osuuskuntien osuus kaikesta vuosittain asennettavasta aurinkosähköstä on ollut jossain 10% pienemmällä puolella. Joskus olisi kiva löytää nämä luvut tarkemmin, mutta olen yllättynyt mikäli niiden tarkentuminen muuttaa mitään olennaista.

 Venäjän vaalit ovat osoittautuneet ilmiselvän epärehellisiksi. Putinin “Yhtenäinen Venäjä”-puolueen ääniosuus nousee äänestysalueen äänestysprosentin mukana ja Tsetseniassa melkein kaikki ovat äänestäneet Putinin puoluetta. Puolueen ääniosuudet eri vaalipiireissä taas sattuvat piikittymään kivasti pyöreille prosenttiluvuille. Hiukan hämmentyneeltä vaikuttaa myös kuvan toimittaja…

Meillä vaalitulosta on kommentoinut mm. pääministeri Katainen, joka “uskoo, että jatkossa Venäjää hallitsevien poliitikkojen pitää entistä paremmin perustella kantojaan tavallisille venäläisille ja ottaa huomioon kansan mielipide.” EU:n kannanotto on melkein yhtä jämäkkä. EU valittaa puutteellisista vaalijärjestelyistä ja toivoo homman sujuvan maaliskuun presidentinvaaleissa paremmin. USA ainakin toteaa ilmiselvän ja ei pidä vaaleja sen enempää vapaina kuin oikeudenmukaisinakaan. Ei Venäjä ole tänä päivänä demokratia eikä sitä pitäisi sellaisena keinotekoisesti kohdella.

Lisäys 09.12.2011: Anton Nikolenko kirjoitti samasta teemasta hienon postauksen.

Follow me on Twitter

Goodreads

Amnesty international

Punainen risti

Unicef