You are currently browsing the monthly archive for November 2013.
“Tavallisen ihmisen” hyötyminen Saksassa aurinkosähköstä on muodostunut jonkinlaiseksi meemiksi. Tässä muutamia esimerkkejä
“Ai ai kun kiukuttaa kun Saksa toteuttaa vihreää energiakäännettä, josta tavalliset ihmiset saa tuloja”: Satu Hassi
“EEG-laki korkeine syöttötariffeineen synnytti pientuottajien ryntäyksen energiamarkkinoille, ja nykyään yksittäiset ihmiset ja osuuskunnat tuottavat yli puolet Saksan uusiutuvasta energiasta. Saksalaiset haluavat tehdä osansa ilmaston puolesta, mutta pientuotantoa kannatetaan myös koska se demokratisoi energiapolitiikkaa ja lisää kansalaisten omavaraisuutta.”: Julia Jousilahti (Sitra)
“…uusiutuvilla tienaavat ennen kaikkea tavalliset saksalaiset. Investoinneista yli kolmanneksen tekevät kotitaloudet ja viidenneksen maanviljelijät.”: Oras Tynkkynen
Tällaisissa toteamuksissa on yhteisenä piirteenä vahva mielikuvien rakentaminen samalla, kun detaljit puuttuvat. Björn Wahlroos on kansalainen siinä missä sillan alla asuva Pertsakin, mutta harva tulonsiirto kohtelee heitä tasapuolisesti. Retoriikka aurinkosähkön tukiaisista kuitenkin säännönmukaisesti sivuuttaa sen kuka tarkkaan ottaen hyötyy ja kuka maksaa? Cui bono? Se ettei tätä kysymystä esitetä on erityisen kummallista, koska tämä meemi on yleisempi poliittisen kartan vasemmalla laidalla.
Saksan aurinkosähköprojekteista on mahdollista saada tarkempaakin tietoa esimerkiksi lukemalla Bernard Chabot:n raporttia. Raportti antaa mm. Saksan aurinkosähköprojektien kokojakauman. Yli puolet kapasiteetista on laitoksista joiden kapasiteetti on suurempi kuin 100kW. Yksi kilowatti maksaa nyt Saksassa ehkä vähän alle 2000 euroa, mutta aikaisemmin selvästi tätä enemmän. Ts. suurin osa Saksan aurinkosähkökapasiteetista on laitoksissa, jotka maksoivat yli 200000 euroa. Oheiset raportista poimitut kuvat havainnollistavat asiaa. 5% projekteista tuottaa n. puolet kapasiteetista ja itse asiassa vuonna 2012 1% projekteista tuotti yli puolet uudesta kapasiteetista. Alle 10kW asennukset (kustannus joitain kymmeniä tuhansia euroja) tuottavat kapasiteetista vain 10.4%. Yhteensä asennuksia on hiukan alle miljoona ja koska kotitalouksia on Saksassa 47 miljoonaa, leikkiin osallistuu ehkä pari prosenttia kotitalouksista…eittämättä ne kaikkein tavallisimmat.
Kotitehtävänä itse kukin voi pohtia kenellä on näihin projekteihin varaa? Omistavatko niitä ne, jotka ovat pa (aka köyhät) vaiko ne, joilla on pääomia (aka rikkaat)? Itse veikkaan jälkimmäistä ja on ilmeistä, että Saksan aurinkosähkön tuet ovat vahvasti regressiivisiä. Googlailin hiukan ja huomasin, että saksalaisten aurinkovoimaloiden omistajien selvittely ei ole aivan helppoa ja kyllästyin siihen pian. Löysin esim. uutisen jossa kerrottiin Alhornin aurinkopuiston myynnistä epämääräiseltä taholta investointiyhtiö CEE:lle. Uusi omistaja on osa yritystä “Lampe equity management” (“assets under management: EUR 800 Mio.”). Arvelin, että omistajista saisi tietoa kohdasta “Investor relations”, mutta siellä olisinkin tarvinnut käyttäjätunnuksen ja salasanan. Mutta eivätköhän omistajat ole ihan tavallisia saksalaisia toisin kuin tällaisten yritysten omistajat kaikilla muilla sektoreilla. Eikö niin?
Schloss Marienfels. Ihan tavallinen saksalainen koti
Toiset politiikasta hyötyvät ovat julkisuudessa näkyvämpiä. Esimerkiksi Frank Asbeck on rikastunut tukiasten siivittämänä. Hän ajaa tavallisella Maseratilla ja omistaa ihan tavallisen linnan ja sen ympärillä olevat metsästysmaat. Kysyttäessä urheiluautosta hän vastasi:
Minulla ei siis ole mitään sitä vastaan, että toiset rikastuvat omalla työllään. Suhtaudun sen sijaan nihkeästi sekä perittyyn varallisuuteen, että rikastumiseen poliittisilla tulonsiirroilla köyhemmiltä rikkaille. Saksan politiikaa on vaikeaa perustella järkevästi sen enempää oikeistolaisesta kuin vasemmistolaisestakaan perspektiivistä. Saavutettu hyöty on olematon myös ympäristön kannalta. Vältetystä hiilidioksiditonnista on maksettu kestämättömän korkea hinta ja paketissa mukana tulee myrkkypillerinä fossiilinen säätövoima. Annetaan vielä lopuksi puheenvuoro Frank Asbeck:lle “We don’t think left or right,” he said. “It’s sustainable, green thinking.” Hmmm…
PassiiviIdentiteetti 