Likainen huora

Kaarina Hazard kirjoitti hyvin osuvasti Iltalehdessä hiv-positiiviselle stripparille langetetusta neljän vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistuksesta. 16 miestä, joista ainutkaan ei ollut hiv:iä saanut, esiintyivät suljettujen ovien takana asianosaisina. Suojaamaton seksi useiden kumppanien kanssa on varmasti tautien leviämisen kannalta riskialtista ja joku tuomio on ymmärrettävää, mutta silti noin raju tuomio ihmetyttää minua. Raiskauksesta täällä tuomitaan tyypillisesti ehdolliseen tai alle kahden vuoden vankeuteen. Äskettäin poliisi selvisi ehdollisella 16-vuotiaan tytön raiskauksesta. Törkeästä rattijuopumuksesta saat muutaman kuukauden linnaa huolimatta siitä, että silloin asettat kaikkien hengen alttiiksi, ei ainoastaan niiden, jotka omasta halustaan heittäytyvät autosi tielle mikä olisi jossain määrin vertailukelpoinen tilanne tuon hiv tapauksen kanssa.

Lisäksi riskikäyttäytymisen kaksinaismoralismi on silmiinpistävää. Jos nainen raiskataan, syy on lähtökohtaisesti naisen, joka käyttäytyi tai pukeutui väärin. Jos taas miehen seksikäyttäytyminen on typerää siitäkin siis vastaa nainen, jonka tulisi tarjota miehelle turvallista kondoomitonta seksiä (kenties korvausta vastaan). Missä on se raju vankeustuomio sille miehelle (?), joka tartutti hivin tälle stripparille? Entä kuinka moni näistä 16 “asianosaisesta” harrasti suojaamatonta seksiä uudestaan jonkin toisen kanssa ja kuinka montaa aiotaan tästä riskialttiista käytöksestä rangaista? Arvauksia?

Äkkiseltään tulee mieleen kolme ihmisryhmää, jotka harrastavat paljon suojaamatonta seksiä useiden eri kumppanien kanssa:

1. Miehet, joilla käy “flaksi” (naisetkin, mutta heitä on vähemmän),
2. miehet, jotka ostavat seksiä ja
3. naiset, jotka myyvät seksiä.

Retorisia kysymyksiä: Mitkä ihmisryhmät toimivat näin omasta halustaan? Mikä ihmisryhmä on se, jota rangaistaan? Kun yhdistät vastaukset edellisiin kysymyksiin, onko tilanteessa mitään järkeä? Tilanne voi sopia ainoastaan sellaisten ihmisten oikeudentajuun, joiden oikeudentajua ohjaa joko ajattelematon tottumus (“asiat ovat oikein, koska näin on aina ennenkin tehty”) tai, jotka syystä tai toisesta identifioituvat ryhmien 1 ja/tai 2 kanssa. Omat teot tai haluthan eivät koskaan voi olla väärin. Jos omien tekojen arvellettavuuden myöntää, voivat aivot räjähtää ja siltä suojaa vain itsepetos ja riittävän korkea vuori lieventäviä asianhaaroja.

Joulun vietosta ja yhdenvertaisuudesta

Joulun lähestyessä on suomalaiseen keskusteluun ilmestynyt (taas) huolestuttavia piirteitä. Siinä missä Ruotsissa Aftonbladet kerää nimiä rasismin vastaiseen “Vi gillar olika” addressiin niin täällä Iltasanomat kerää nimiä “perinteisen joulun puolesta” millä he tarkoittavat tässä tapauksessa kristinuskon jatkuvaa harjoittamista julkisissa kouluisssa ja päiväkodeissa (siksi koska se on kuulemma kaunis ja vuosisatoja vanha tapa). Maan valtiovarainministerikin katsoi tarpeelliseksi julistaa, ettei esimerkiksi joulukirkko tai muut kristilliset jouluperinteet ole uskonnonharjoittamista ensinkään. Siis mitä?!

Ymmärtääkseni asun sekulaarissa demokratiassa missä on uskonvapaus ja missä kansalaisia tulee lain mukaan kohdella yhdenvertaisesti. Se, että julkisia kouluja ja päiväkoteja pyöritetään yhden uskontokunnan ehdoilla joihin uskonnottomien ja eri-uskoisten on sopeuduttava, asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan riippuen heidän vakaumuksestaan. Nykytilanteessa toisten uskonnonharjoittamisen kustantaa valtio ja muilla on vapaus häipyä tai tulla eristetyksi ryhmästä uskonnonharjoittamisen ajaksi. Minusta koulun ja päiväkotien juhlat tulee suunnitella kaikkia lapsia varten, ei vain enemmistöä varten.

Valkoisena hetero miehenä en yleensä törmää omakohtaisesti vähemmistökysymyksiin, mutta tässä asiassa tapahtuu masentava, mutta tavallaan kiinnostavakin poikkeus. On silmiinpistävää kuinka hutera vähemmistöjen suoja monessa mielessä täällä on. Mikäli vähemmistön edustaja kehtaa peräänkuuluuttaa oikeuksiaan, yksi jos toinen enemmistöön kuuluva pillastuu. On aivan kuin vähemmistön kuuluisi olla kiitollinen siitä, että heitä ei ole poltettu roviolla. Väitetään, että vähemmistön tulisi olla “suvaitsevampi”, ikään kuin vähemmistöt eivät eläisi joka tapauksessa enemmistön seassa koko elämäänsä. Väitetään, että enemmistön oikeuksia loukataan mikäli ihmisiä kohdellaan valtion taholta yhdenvertaisesti. Nämä mekanismit ovat muuten yhteisiä riippumatta siitä poljetaanko uskonnottomien, eri-uskoisten, kasvissyöjien, homojen tai esim. maahanmuuttajien oikeuksia. “Enemmistöstä” löytyy aina huolestuttavan suuri määrä niitä, jotka stimuloivat itsensä “loukatuiksi” mikäli vähemmistön olemassaolo ja oikeudet pitää ylipäätään tunnustaa. Tämä loukatuksi tulemisen tunne toimii sen jälkeen oikeutuksena sille, ettei vähemmistöjen oikeuksia edelleenkään huomioida. Myöhemmin, kun tunteet ovat vähän rauhoittuneet, oikeudet jätetään vanhaan tuttuun tapaan huomioimatta ajatuksella, että kaikillahan on kaikki hyvin eikä mitään korjattavaa ylipäätään ole…kunnes joku uskomaton kehtaa taas muistuttaa, ettei uskontoa tulisi harjoittaa julkisissa kouluissa tai päiväkodeissa, jolloin taas tuohdutaan moisesta suvaitsemattomuudesta ja…

Mitä joulun viettoon tulee, niin moni näistä perinteiden puolustajista ei näytä kykenevän tunnistamaan tai ääneen lausumaan vaihtoehtoa, että esimerkiksi koulun joulujuhla olisi kaikille lapsille yhteinen lukukauden päättäjäisjuhla ja uskontoa perheet voivat harjoittaa koulun ulkopuolella ilman valtion tukea.

Loppukaneetti:Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti joulusta!