On ollut jonkin verran keskustelua siitä mikä osuus Tanskan tuulivoimasta päätyy vientiin. Toiset ovat sanoneet, että melkein kaikki ja toiset, että ei juuri mitään. Ne jotka sanovat, että melkein kaikki perustavat väitteensä vahvaan korrelaation tuulivoimatuotannon ja sähkön viennin kanssa. Ne jotka sanovat, että juuri mitään ei päädy vientiin argumentoivat, että vientiä ovat ne jännite-erot, jotka ovat peräisin fossiilisista voimalaitoksista. Tuulivoima vain “mahdollistaa” näiden tuotannon viemisen rajojen ulkopuolelle. (Tämä fossiilinen voima on suurelta osin yhdistettyä sähkön- ja lämmön tuotantoa ja minulle on epäselvää kuinka helppoa tanskalaisten on näitä laitoksia ylipäätään sammuttaa talvella milloin heidän tuulivoimalansa tuottavat eniten. Jotenkin sitä luulisi, että he tarvitsevat lämmön joka tapauksessa.) Itse en oikein ymmärrä miksi tämä muuttaisi mitään olennaista. Perusasia on kuitenkin edelleen sama eli, että tuulitehon nousu ei tarkoita samassa suhteessa alhaisempia tehoja Tanskan fossiilisia polttavissa voimalaitoksissa ja näin ollen suuri osa luvatuista päästövähennyksistä jää Tanskassa toteutumatta. Lisäksi kukin voi itse katsoa datasta mitä Tanskan fossiilinen tuotantokapasiteetti tekee. Siinä on selvä yö-päivä, arkipäivä-viikonloppu, kesä-talvi rytmi, mutta se ei näytä reagoivan juuri mitenkään tuulitehon muutoksiin. Sen sijaan Tanskan vienti ja tuonti seuraavat melko luotettavasti muutoksia tuulivoiman tuotannossa. Tämä on erityisen selvää silloin, kun tuulivoiman tuotannossa on suuria muutoksia.

Jos seuraan CEPOS laitoksen lähestymistapaa,  oma arvioni olisi, että nykyään noin 80% Tanskan tuulivoimatuotannosta päätyy vientiin Norjaan, Ruotsiin ja Saksaan. (Päätyykö se sinne suoraan vaan sitä kautta, että tuulivoima on fossiilista tuotantoa mahdollistava teknologia on toissijaista.) Mihin perustan arvioni? Imuroin Tanskan tiedot vuodelta 2011 täältä (yhteen järjestellyt numerot voi imuroida myös täältä). Keräsin yhteen tuulivoimatuotannon, hintatiedot eri alueilta ja sähkön siirtomäärät Tanskan ja sen naapurien välillä. Oheinen kuva näyttää miten tuulivoimatuotanto korreloi sähkön viennin ja sähkön hinnan kanssa.  Kun ylläolevan kuvan y-akselilla on positiivinen luku, Tanska tuo sähköä. Kun se on negatiivinen, Tanska vie. Jos dataan sovittaa suoran, on suoran kulmakerroin 0.78. Ts. näin laskettuna vaikuttaisi siltä, että noin 80% heidän tuulivoimatuotannostaan päätyi vientiin vuonna 2011.

Tanskan tuulivoimatuotanto ja sähkön tuonti-vienti tase vuodelta 2011

Toinen kuva näyttää kuinka tuuliteho korreloi Norjan ja Tanskan välisten sähkön hintaerojen kanssa. Paljon tuulta länsi Tanskassa implikoi suurempaa hintaeroa mikä taas kannustaa viennin lisäämiseen Norjan suuntaan. Alhaisen tehon aikana hinnat ovat Tanskassa korkeampia kuin Norjassa ja norjalainen vesivoima pitää Tanskassa valot päällä. (Ruotsista voisi tehdä vastaavan esityksen.)

Länsi Tanskan tuuliteho ja sähkön hinnan erotus Norjan ja länsi Tanskan välillä. Värikoodi indikoi tuonnin ja viennin suhdetta. Positiivinen luku tarkoittaa tuontia.

Tanskahan on muuten sähkönsiirtokapasiteettinsa puolesta aika erikoinen maa. Heillä on riittävästi kaapeleita siirtämään sähköä naapurimaiden välillä suunnilleen yhtä paljon kuin mitä heidän oma kulutuksensa on (keskimäärin). Muissa maissa näin ei yleensä ole. Esim. Isosta-Britanniasta taitaa lähteä naapureihin kaapeleita joiden siirtämä maksimiteho on paljon alle 10% heidän kulutuksestaan. Saksassa se on ilmeisesti jonkin verran yli 10%, mutta alle 20%. Suomessa kait jossain 50% nurkilla. Nämä luvut pitäisi vielä varmistaa, mutta eivätköhän ne ole suunnilleen kohdallaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Tanskalla on mahdollisuus laimentaa oma tuulivoimatuotantonsa itseään paljon suuremmille markkinoille, kun taas esim. brittien on aikaisemmassa vaiheessa maksettava tuotannon satunnaisuudesta aiheutuvia kuluja. Olisi kiva oppia kuinka suuria kustannuseroja tämä voi käytännössä tarkoittaa.

Toinen hauska ilmiö on Tanskassa aika ajoin esiintyvät negatiiviset sähkön hinnat. Näitä näyttää esiintyvän lähinnä silloin, kun maasta pois vievät kaapelit ovat täynnä ja lisääntynyt tuulivoiman tuotanto on pakko käsitellä maan sisällä. Tällöin fossiiliisia polttavat voimalaitokset joutuvat maksamaan toiminnastaan. Ilmeisesti tätä tarvitaan, koska hintojen putoaminen nollaan ei välttämättä ole riittävän vahva kannuste sammuttaa laitoksia. Ilmeisesti sammuttamiseen ja uudelleen käynnistämiseen liittyy kustannuksia ja ne kustannukset ollaan valmiita maksamaan vain piiskan kannustamana.

Aiheeseen liittyen: