“Homma kusee”:Maailmanpankki

Maailmanpankki julkaisi raportin siitä kuinka nykytrendeillä suuri osa ihmiskuntaa elää ilman asiallisia teholähteitä vielä kaukana tulevaisuudessa. “Global Tracking Framework” raportissa todetaan mm. tylysti:

• “Business as usual will not remotely suffice to achieve the goals of Sustainable Energy for ALL (SE4ALL) initiative.”
• “1.2. billion people – almost the population of India – don’t have access to electricity, 2.8 billion have to rely on wood or other biomass to cook and heat their homes.”
• “While renewable final energy consumption grew at 2 percent annually over 1990-2010, this was only slightly ahead of the 1.5 percent annual growth rate in total final energy consumption. As a result, the corresponding share of renewable energy increased only slightly from 16.6 percent in 1990 to 18.0 percent in 2010.”

Ohessa kuva raportin sivulta 34. Siinä näytetään uusiutuvien osuuden kehitys viimeisten vuosikymmenien ajalta ja näytetään projektiot siitä missä joidenkin visioiden mukaan pitäisi olla tulevaisuudessa. Tämä on huono vitsi.

Moni puhuu siitä kuinka energiankulutus ei saisi enää nousta. Tällöin hiilettömän kapasiteetin nousu ei hukkuisi näin nolosti kulutuksen kasvun alle. Tämä argumentointi kuitenkin unohtaa sen, että suurin osa kulutuksen kasvusta tapahtuu köyhissä maissa ja siellä se liittyy tiiviisti hyvinvoinnin lisääntymiseen. Vaatimus siitä ettei energian kulutus saa nousta on huonosti kätketty vaatimus köyhien tyytymisestä köyhyyteensä. En tunne esimerkkiä, jossa maa olisi noussut köyhyydestä ilman merkittävää energiankulutuksen nousua. Erinomainen gapminder.org sivusto antaa kaikille mahdollisuuden tarkistaa näitä asioita. Tässä esimerkiksi esitys siitä kuinka energiankulutus, bruttokansantuote per henkilö, lapsikuolleisuus, ja maanviljelyksen osuus BKT:sta suhtautuvat toisiinsa. Pallon väri indikoi lapsikuolleisuutta ja pallon koko maanviljelyksen osuutta. “Parhaat” yhteiskunnat ovat niitä joiden pallo on korkealla (korkea BKT) ja pallo on pieni ja sininen. Jos joku haluaa uskoa siirtymään kurjuudesta vaurauteen ilman energiankulutuksen kasvua, hänen tehtävänään on osoittaa kuinka se tapahtuu. Mikäli köyhemmät maat eivät tähän usko, heillä on hyvät syyt skeptisyyteensä.

Jos muuten katselen noita gapminderin lukuja ja asetan tavoitteeksi, että maailmassa kaikilla on BKT noin tasolla 15000 $ (kolmasosa meidän BKT:stä), niin energiankulutus voisi realistisesti olla ehkä 3 toe per henkilö (kenties vähän alle). Jos ihmisiä on 9 miljardia, tämä vastaa noin 1100 EJ kulutusta. Tällä hetkellä kulutus on noin puolet tuosta. Lapsikuolleisuus taas kertoo mm. seuraavaa. Vuodessa lapsia syntyy noin 130 miljoonaa. Mikäli lapsikuolleisuus (0-5 vuotiaiden kohortissa) on noin 30 lasta tuhatta syntynyttä kohden (aika tyypillinen luku ei kurjista kurjimmassa maissa), lapsia kuolee noin 4 miljoonaa vuodessa enemmän kuin tilanteessa missä lapsikuolleisuus saataisiin pudotettua meidän tasolle. Hinta nykytilanteeseen tyytymisestä on korkea.

Huutaako kovempaa, jos viesti ei mene perille?

Äsken mediaa kiersi tutkimus, jossa todettiin melkein kaikkien ilmastontutkijoiden olevan sitä mieltä, että ilmastonmuutos johtuu lähinnä ihmisten toimista. Mm. Dan Kahan otti tämän tutkimuksen vastaan sarkastisesti. Hänen lempiteemojaan on “kultuurisen kognition” vaikutus esimerkiksi siihen kuinka tieteellistä tietoa voi tai ei voi tehokkaasti kommunikoida. En ollut aikaisemmin lukenut hänen kirjoituksiaan, mutta tutustuessani niihin huomasin olevani hänen huomioistaan pääosin samaa mieltä. Ihmiset eivät ole tunteettomia ja objektiivisia informaation käsittelijöitä vaan suodattavat informaatiota käyttäen omaan maailmankuvaansa sopivia suodattamia. Mikäli oikeakin informaatio tulee paketissa, jonka yksilö kokee uhkaavaksi, informaatio tai sen merkitys torjutaan tavalla tai toisella.

Pahoin pelkään, että ilmastokeskustelussa juuri tämä on yksi niistä keskeisistä ongelmakohdista, koska ilmastonmuutoksen torjunta yhdistetään niin vahvasti vaihtoehdottomaan ja usein poliittisen kartan vasemmassa reunassa viihtyviin aktivisteihin. Itse asiassa toiset heistä aktiivisesti ruokkivat tätä mielikuvaa ilmeisesti sen vuoksi, koska se sopii heidän muihin mieltymyksiinsä niin hyvin. He tuntuvat nauttivat siitä, että voivat jäsentää maailman mustavalkoisena. Jos oma toiminta ruokkii polarisaatiota, niin se on vain hyvä asia, koska silloin hyvikset erottaa selvemmin pahiksista. Suurin osa väestöstä ei kuitenkaan elä näiden “hyvisten” sisäpiireissä ja heidän roolinsa on mm. tehokkaassa ilmastopolitiikassa täysin keskeinen.

Dan Kahan toteaa mm.:

“People have a stake in protecting the social status of their cultural groups and their own standing in them. As a result, they defensively resist—close their minds to consideration of—evidence of risk that is presented in a way that threatens their groups’ defining commitments.

But this process can be reversed. When information is presented in a way that affirms rather than threatens their group identities, people will engage open-mindedly with evidence that challenges their existing beliefs on issues associated with their cultural groups.”

Tarvitsemme siis monipuolisempaa viestintää ja vaihtoehtoisia tapoja reagoida ongelmiin. Tarvitsemme sellaisia tapoja torjua esim. ilmastonmuutosta, jotka eivät uhkaa niitä asoita mitä suurin osa ihmisistä pitää itselleen tärkeinä. Viestit, joissa julistetaan vain yhtä totuutta ja annetaan ymmärtää, että “maailma pelastuu” kunhan vain kaikki ihmiset tulevat samanlaisiksi kuin milloin minkäkin köyden päässä heroiisesti riippuva aktivisti, ovat haitallisia. Sen lisäksi, että ne ovat haitallisia ne ovat vääriä. Ranska ja Ruotsi saavuttivat merkittävimmät ja nopeimmat päästövähennykset 80-luvulla ydinvoimalla ilman tuuli- tai aurinkovoimaa, ilman energiankulutuksen leikkaamista ja samalla, kun talous kasvoi nopeasti. He siis rikkoivat kaikkia normiympäristökeskustelun pyhiä lehmiä. Kannustan kaikkia huolellisesti perustellen rikkomaan lisää!

Saksan sähköntuotannon päästöintensiteetti

Käytän tässä kirjoituksessani taas käänteistä Midaksen kosketustani. Mikä tahansa kultainen ympäristöuutinen muuttuu sen vaikutuksesta sonnaksi. Saksassa on siis kuulemma käynnissä hirveän innostava energiavallankumous. Uusiutuvien kapasiteetti nousee kohisten ja ilmastokriisiä torjutaan siellä upeasti.

Kuin kaksi marjaa…

“Saksan esimerkki on tärkeä osoitus koko maailmalle siitä, millaista kestävän energian vallankumousta tarvitaan. Maa osoittaa, että ydinvoiman alasajo ja ilmastopäästöjen vähentäminen kulkevat käsi kädessä. Saksan hallitus vahvisti maan 40 prosentin päästövähennystavoitteen ydinvoimapäätöksen yhteydessä.“: Greenpeace Suomi

“Parissa kymmenessä vuodessa uusiutuvien osuus sähköntuotannosta on Suomessa kasvanut noin 25:stä 28 prosenttiin. Samassa ajassa Ruotsi on kasvattanut osuutta puolet enemmän, Saksa viisi kertaa niin paljon ja Tanska yli kymmenen kertaa niin paljon…Saksa tuottaa asukasta kohti aurinkosähköä 250 kertaa niin paljon kuin Suomi.“: Oras Tynkkynen

Ilmastonmuutoksen kannalta keskeisin asia on kuitenkin kasvihuonekaasupäästöt ja jostain kumman syystä ylläolevan kaltaisissa kommenteissa niistä ei puhuta. Katsotaan nyt mitä Saksan päästöt ovat tehneet. Koska juhlittu uusiutuva kapasiteetti tuottaa lähinnä sähköä, tarkastelen erityisesti sähköntuotannon päästöjä. Sillä sektorilla “vallankumouksen” pitäisi olla erityisen vallankumouksellista. Poimin päästötiedot pääosin EU:n YK:lle ilmoittamista päästöistä, joissa esim. maankäytön muutosten päästövaikutuksia ei ole laskettu päästötaseeseen mukaan. Saksan sähköntuotantotiedot on poimittu toisaalta. Vuosien 2011 ja 2012 kohdalla jouduin turvautumaan epävirallisiin arviointeihin, koska virallinen data loppuu vuoteen 2010. Mitään olennaista tämä ei varmasti muuta. (Pientä epävarmuutta aiheuttaa myös se, että en tiedä kuinka lämmön- ja sähköntuotanto Saksassa jakautuvat. YK:lle ilmoitetuissa luvuissa nämä on annettu yhdessä kategoriassa “1.A.1.A. Public electricity and heat production”. Ominaispäästöjä laskiessani jaoin tämän luvun sähköntuotannolla. Trendi ei varmasti muutu vaikka laskua parantaisi, mutta tarkat lukuarvot voivat muuttua jonkin verran.)

Kuvan sininen viiva näyttää Saksan päästöintensiteetin (Suomen vastaava luku on noin 350 g CO₂/kWh). Ylempi kuva on ajan funktiona ja alemmassa kuvassa näytän saman uusiutuvan energian kapasiteetin funktiona. Suurin osa kapasiteetista on muuten rakennettu vuoden 2008 jälkeen eli “vallankumous” on siellä käyrän oikeassa reunassa. Anteeksi nyt vain, mutta tämä ei minua vakuuta. Päästöjen pitäisi pudota koko taloudessa yli 3% vuodessa ja sähköntuotannossa paljon tätä nopeammin. Onkohan joillain kuvaajien akselit menneet sekaisin? Ilmaston kannalta sillä mitä x-akselilla (kapasiteetti) on ei ole merkitystä. Olennainen tekijä löytyy y-akselilla.

Saksan päästöintensiteetti

Lisäsin kuvaan myös vihreän viivan indikoimaan sitä mitä olisi voinut tapahtua mikäli Saksa olisi valinnut Ranskan viitoittaman tien. Siinä he olisivat rakentaneet 50 GW uusia ydinvoimaloita 20 vuoden aikana. Tämä oli tahti johon Ranska pystyi siitä huolimatta, että on Saksaa pienempi kansantalous. Oletin myös, että tämä uusi ydinvoima korvasi sähköntuotantoa, jonka ominaispäästöt ovat 700 g CO₂/kWh ts. lähteen ominaispäästöt ovat jossain maakaasun ja kivihiilen välissä. Saksan valitseman politiikan ilmastokustannus on tähän mennessä noin 3000 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ilmakehässä. Tuo kustannus nousee noin 300 miljoonalla tonnilla vuodessa.