You are currently browsing the monthly archive for February 2011.

Luin Kenneth Pomeranzin kirjaa “The great divergence”, jossa pohdittiin syitä sille miksi Eurooppa (Englannin johdolla) teollistui ennen Aasiaa. Kirjassa argumentointiin mielestäni vakuuttavasti, että Euroopan etumatka johtui toisaalta ylimääräisestä ekologisesta ja sosiaalisesta jättipotista nimeltä Amerikka ja toisaalta hiilen käytön yleistymisestä Englannin energiantuotannossa. Jälkimmäinen tekijä oli kriittinen, koska muut energiantuotannon vaihtoehdot (puu) olisivat kilpailleet maasta joko ruuan-, rakennusmateriaalin- tai kuiduntuotannon kanssa. Kun tätä pohtii pidemmälle, on helppo todeta monia teollistumisen ja ei-orgaanisen energiantuotannon HYVIÄ ekologisia ja sosiaalisia seurannaisvaikutuksia.

Ihmisen välttämättömiin perustarpeisiin kuuluvat ruoka, polttoaine, rakennusmateriaali ja kuidut (vaatteiden tekemistä varten). Ihmiskunta on ennen teollistumistaan tuottanut nämä kaikki ohjaamalla luonnon primäärituotantoa omaan käyttöönsä. Teollistumisen myötä energiamme on vain pieneltä osin peräisin ekosysteemistä (fossiilisilla polttoaineilla toki on orgaaniset juuret miljoonien vuosien päässä), rakennuksia voidaan rakentaa halvalla muistakin materiaaleista kuin puusta ja synteettiset kuidut ovat vähentäneet riippuvuutta orgaanisista kuiduista. Kaikki nämä muutokset ovat vähentäneet ekologista painetta, joka olisi muussa tapauksessa käynyt kestämättömäksi jo kauan aikaa sitten. Samoin ne ovat mahdollistaneet ruuantuotannon suuremmalla alueella kuin mihin muuten olisi ollut mahdollisuuksia.

Usein ilmastonmuutos keskeisessä keskustelussa unohtuu, että maankäyttö ja luonnonprimäärituotannon ohjaaminen ihmisten käyttöön (HANPP) ovat keskeisimmät lajien sukupuuttoja ajavat tekijät. Jos maailman maapinta-ala jaetaan tasan kasvavan ihmiskunnan kesken, on meistä kunkin tultava toimeen noin 1.5 hehtaarin alueella. Tästä alasta huomattava osa on vielä autiomaita, vuoristoja, jäätiköitä yms. Tuon pinta-alan tuotannon on siis riitettävä kaikkeen meitä ylläpitävään toimintaan (ruoka, asuminen, energia, työ, luonto…).

Luonnolle aiheutuva paine ei ole aina peräisin ensisijaisesti teollistumisesta. Länsi-Euroopan metsiä tuhottiin hurjaa tahtia jo esiteollisella ajalla ja esim. Saksassa ja Ranskassa on tänä päivänä huomattavasti enemmän metsiä kuin vuonna 1800. Sama pätee Japaniin. Jos kukaan epäilee esiteollisten (luomu)yhteiskuntien kykyä ympäristön tuhoamiseen, tarvitsee vain vilkaista ympärilleen esim. lähi-idässä, Välimeren ympärillä tai Pääsiäissaarilla. Eivät ne seudut ole aina olleet puuttomia. Nykyään esimerkiksi Ruandassa metsiä tuhotaan parin prosentin vuosi vauhtia niin, että alle 20% maan pinta-alasta on enään metsien peitossa. Tätä tuhoa ajavat väestönkasvu, tehoton maanviljelys (lähinnä paikallista luomua…ilmeisesti alle 4kg lannoitetta/hehtaari ja ei-orgaanista lannoitetta on levitetty vain parille prosentille pelloista!) ja bioenergian keskeinen rooli ihmisten energiataloudessa.

Seuraavassa muutamia ilmeisiä seikkoja, jotka puhuvat korkeamman ei-orgaanisen energian ja mineraalien käytön puolesta ekologiselta (ja sosiaaliselta) kannalta:

  1. Ihmiselle kypsennetyn ruuan ravintoarvo on korkeampi kuin raa’an. Olemme kypsentäneet ruokamme jo ennen kuin olimme lajina olemassa ja pääosan historiaamme se on mahdollistanut ruuaksi kelpaamattoman biomassan polttamisen, jotta saamme ravinnostamme enemmän energiaa irti. Lisäksi se on mahdollistanut lämmityksen, joka on omalta osaltaan alentanut vartalomme energiantarvetta. Tänään tuo kypsennykseen ja lämmitykseen käytettävä energia voi olla peräisin ekosysteemin ulkopuolelta…kalliosta. Tämä tarjoaa mahdollisuuden pienentää ekosysteemiin aiheutuvaa painetta.
  2. Käyttämällä energiaa voimme tuottaa ei-orgaanisia lannoitteita ja muita aineita joiden avulla peltojen hehtaarikohtaiset sadot (ja primäärituotanto) ovat rajusti korkeampia kuin mihin ne luonnontilassa pystyvät. Tämä tarjoaa mahdollisuuden tuottaa enemmän elintarvikkeita ilman tarvetta kasvattaa viljelyalaa. Taas tähän käytetty energia voi olla (ja toivottavasti on) peräisin ekosysteemin ulkopuolelta.
  3. Käyttämällä ei-orgaanista energiaa voimme luoda synteettisiä kuituja ja rakennusaineita, joten metsiä ei tarvitse hakata niiden saamiseksi.
  4. Käyttämällä energiaa voimme nostaa maanviljelyksen tuottavuutta ja vapauttaa ihmiset pelloilta talikoimasta tekemään jotain mielekkäämpää ja arvokkaampaa. En halua elää maassa, jossa suurin osa ihmisistä on sidottu pelloille ruuantuotantoon. Tämä työvoiman vapautuminen antaa myös mahdollisuuden kaupunkien kasvuun. Ihmisten maankäyttö on kaupungissa paljon maaseutua tehokkaampaa. Kaupungit ja niissä asuvien ihmisten työpaikat vaativat toki energiaa, mutta tämä energia voi olla peräisin elottomasta kalliosta eikä sellaisenaan aiheuta automaattisesti suuria ekologisia ongelmia.
  5. Käyttämällä energiaa voimme kuljettaa ruokaa kauemmas (tiet,laivat, kuorma-autot…) ja säilyttää sitä paremmin (pakastimet, säilöntäaineet). Tämä oli välttämätöntä ruuantuotannon vapautumisessa paikallisuuden pakkopaidasta eikä ainoastaan pienennä hukkaan päätyvän ruuan määrää vaan pienentää myös paikallisesta katovuodesta aiheutuvia riskejä.
  6. Lämmitys ja lämmin vesi alentavat kehomme energiantarvetta ja näin ollen vaadittavan ruuan määrää. Lisäksi niillä on ilmeisen positiivinen vaikutus ihmisten elämänlaatuun ja terveyteen.
  7. Käyttämällä energiaa voimme siirtää monia fyysisesti vaativia tehtäviä koneille ja mahdollistaa monia muita hankkeita joihin lihasvoivamme eivät yksinkertaisesti riittäisi riippumatta siitä kuinka monta miljoonaa työläistä on käytössämme. Fyysisesti vähemmän vaativa elintapa alentaa ruuan tarvetta ja näin ollen painetta ekosysteemille. (Liikunta kasvattaa elimistömme energiankulutustamme, mutta toki sillä on omat hyvätkin puolensa terveydelle ja jaksamiselle.)

Energiankulutuksella voimme siis vähentää aiheuttamaamme ekologista painetta halutessamme merkittävästi. Tällä hetkellä vain ruuantuotanto nojaa välttämättä yhteyttämiseen auringonvalolla. Tästäkin voidaan periaatteessa luopua, koska pellot voitaisiin pinota kerroksiksi joita valaistaisiin ja lämmitettäisiin kalliosta hankitulla energialla. Sanon periaatteessa, koska tässä ei olisi mitään järkeä valtavien energiakustannusten vuoksi. Toisin sanoen juuri nyt on vaikea kuvitella ihmiskunnan ruokkimista ilman luonnonvaraisen luonnon syrjäyttämistä.

Osin näiden syiden takia suhtaudun suurin varauksin joihinkin paleovihreän konsensuksen perusväittämiin. Energiankulutus ei ole puhtaasti pahasta. Ei-orgaaninen energia ei ole automaattisesti pahasta. Bioenergia ei ole hyvää. Luomutuotanto ei ole ekologista/eettistä silloin, kun sen maankäyttö on tehotonta (Suomessa luomuviljojen hehtaarisadot ovat 50-60% normaaleista) tai silloin, kun se nojaa karjankasvatuksesta saatavaan lantaan tai silloin, kun se käyttää uusiutumattomia fosfaattivaroja tehottomasti tai silloin, kun se on merkittävästi tavallista ruokaa kallimpaa.

Kun keskustelemme energiankäytön ympäristövaikutuksista, pitää pohtia sitä kuinka energia tuotetaan, miten sitä käytetään ja millaiset ympäristö- tai sosiaaliset vaikutukset tarjottavassa vaihtoehtoisessa alhaisen energian visiossa on? Usein kaikki nämä tekijät jäävät hämäriksi ja asioita leimataan hyviksi ja pahoiksi tunteellisin/yltiöideologisin tai perustein. Niin kuin itse asian näen, ei-orgaaninen energia on avannut ihmiskunnalle uuden ulottuvuuden. Aikaisemmin kaikki tekemisemme oli rajoittunut maan kaksiulotteiselle pinnalle. Se kuinka paljon resursseja meillä oli käytössämme riippui hallitsemastamme maa-alasta ja siitä kuinka paljon auringonvaloa siihen osui. Nykyään tämä verrannollisuus on osin murtunut ja ihmiskunnalla on käytössään kolmas ulottuvuus…alas ja ylös. Toisin kuin muut lajit, me voimme käyttää elottomasta kalliosta saatavia resursseja itsemme ylläpitämiseen ja niitä resursseja on kolmessa ulottuvuudessa aina enemmän kuin kahdessa. Olisi suotavaa, että ihmiskunta käyttäisi tätä vapausastetta itsensä elättämiseen mahdollisimman paljon sen sijaan, että syö niiden lajien elintilaa, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elättää itsensä kaksiulotteisen ekosysteemin primäärituotannosta.

…ajan kuluksi. “Alvin Weinberg, the History of Molten Salt Reactors, and the Future of Nuclear Power”

Joskus tiedejournalismia seurattaessa tulee olo, että sen ainut varma ominaisuus on kutakin uutta journalistista pohjanoteerausta pian seuraava uusi pohjanoteeraus. Perussuomalaisten Soinia pilkattiin (aiheellisesti) mediassa siitä kuinka hän oli työstänyt puolitoista vuotta ilmastokannanottoa, joka perustui kopioi ja liitä toimintoon. Tiedeuutisoinnissa törmää jatkuvasti siihen, että toimittajien ainut kontribuutio on “kopioi ja liitä” ja kenties Suomessa englanninkielisen jutun kääntäminen suomeksi.

Äskettäin Hesarissa uutisoitiin “Tutkimus: Linnuilla pienemmät aivotTšernobylin alueella“. Sama juttu pyöri medioissa ympäri maailmaa ja kaikissa sieerattiin ilman pienintäkään kriittisyyttä tutkimuksen senioriparia Timothy Mousseauta ja Anders Pape Mølleria. (Linkki alkuperäiseen tutkimukseen on tässä.) Minusta lukijan olisi ollut tärkeää tietää, että Møller on jäänyt aikaisemmin kiinni tulosten väärentämisestä ja että hänen ammattietiikkansa on kyseenalainen (kannattaa muuten lukea myös kommentit, koska osa asianosaisista ja asiaa seuranneista kommentoi tilannetta melko valaisevasti). Asiasta nousi muutama vuosi sitten tiedepiireissä suuri kohu ja skandaalista löytyy kommentaaria myös mm. Nature:ssa ja Science:ssa. Møllerin kyvyttömyys puolustaa itseään asia-argumentein käy myös selväksi Richard Palmerin julkistamasta kirjeenvaihdosta.

Jos tutkija on epärehellisyyden vuoksi menettänyt kolleegojensa luottamuksen, voi selviytymisstrategiana hyvinkin toimia sellaisten tutkimusten tehtailu, jotka vetoavat maallikoihin. Ts. silloin kannattaa valita mediaseksikäs tutkimuskohde, josta ihmisillä on vahvat ennakkoluulot ja tehtailla tutkimuksia, jotka vahvistavat näitä oletuksia (Tshernobyl, geenimanipulaatio, kemikaalit, luomuruoka, globalisaatio, terrorismi…ehkä jopa ilmastonmuutos?). Tutkijat ovat usein kaikkein innostuneimpia tuloksista, jotka poikkeavat naiiveista oletuksista (niistä oppii eniten), kun taas maallikot lukevat mieluiten tuloksista, jotka pönkittävät heidän maailmankuvaansa. Tällaista maallikoihin vetoavaa strategiaa Møller näyttää seuraavan.

Asia ei olisi ehkä muuta kuin pieni journalistinen möhläys mikäli tämä ei olisi toistuvaa. BBC:ltä löydän sarjan saman teemaisia “uutisia” joissa tietolähteenä on….voitteko arvata?… Timothy Mousseau ja Anders Møller (tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä). Missään näistä uutisissa ei ole merkkejä kriittisyydestä ja missään ei mainita sitä savua mitä Møller on tieteellisellä epärehellisyydellään aikaisemmin nostattanut. BBC:n sivuilla pitää selata vuoteen 2007 ennen kuin läytää saman teemaisen, mutta edes hiukan tasapainoisemman uutisen vaikka siinäkin pääpuheenvuoro oli Mousseaulla ja Møllerilla. Minulla on muistikuva, että Møllerin auktoriteettiin on luotettu myös hesarissa lähimenneisyydessä, mutta en nyt löydä hesarista muistikuvaani vahvistavaa juttua (ehkä muistan väärin). YLE kylläkin on siteerannut hänen tutkimuksiaan kritiikittä 18.03.2009.

Se, että henkilö on aiemmin jäänyt kiinni tulosten vääristelystä ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että hänen uusi tutkimuksensa on mätä, mutta sen on minusta toimittava syynä tarkempaan taustoittamiseen etenkin, kun tulokset ovat mediaseksikkäitä ja monin paikoin ristiriidassa muiden tutkijoiden saamien tulosten kanssa. Samoin se on asia, josta on kerrottava lukijalle. Kun itse luin median siteeraaman artikkelin läpi, sain vahvan tunteen siitä, että artikkeli haisee (en ole ekologi, joten en nyt puutu yksityiskohtiin, jotka he tuntevat varmasti minua paremmin). Joitain syitä tähän tunnelmaani ovat esim.

  1. Møller et al. siteeraavat lähinnä omia aikaisempia tutkimuksiaan sekä tutkimuksia, jotka pönkittävät heidän väitteitään. Säteilyn ekologisista- ja terveysvaikutuksista on kuitenkin tehty valtavasti tutkimuksia ja se, ettei muita kuin samanmielisiä siteerata haiskahtaa kilometrin päähän. Vaikuttaa siltä, että kirjoittajat uskovat vasta-argumenttien katoavan, kunhan ne vain jätetään mainitsematta. Valtamedian tiedejournalismin kohdalla tämä strategia varmasti toimiikin.
  2. Mitattuja lintuja oli reilu 500 noin 50:stä eri lajista ja mittauspisteitä oli 8. Toisin sanoen kussakin mittauspisteessä lintuja ei ole kovin montaa. Jos noin pienistä näytteistä lasketaan keskiarvoja, on tilastollinen virhe niin suuri, että havaittu korrelaatio voi olla tilastollinen harha. (Jos haluat tietää aiheuttaako BB:n katsominen tautia X, niin voit muodostaa joistain BB:n katsojista joukon ja tarkistaa heidän terveystietonsa. Sitten katso poikkeaako taudin esiintymismäärä tilastollisesti merkitsevällä tavalla muusta väestöstä. Jos ei poikkea, valitse uusi tauti Y ja toista harjoitus sille. Ei tarvitse käydä kovin montaa tautia läpi ennen kuin löydät tilastollisesti merkittävän korrelaation sinne missä kausaliteettia ei oikeasti ole.) Lisäksi silmämääräisesti näyttää siltä, että heidän kuvassa 2 alaspäin viettävä suora saadaan suhteellisen harvojen datapisteiden (noin 10) ansiosta. Nämä datapisteet ovat toisaalta pienillä annosnopeuksilla ja sitten toinen rypäs suurilla annosnopeuksilla. Pääosassa dataa (550 datapistettä) ei ole rakennetta, josta voi vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin, että mitatulla annosnopeudella ei ole mitään tekemistä aivojen koon kanssa.
  3. APM on tehnyt lintujen mittaukset käsin. Koska hänen ennakkoasenteensa tuloksiin on ilmeistä, voivat tulokset vääristyä (jopa hänen tiedostamattaan) siitä, että mittanauhaan katselee korkeamman aktiivisuuden alueella hiukan eri tavalla kuin muualla. Raportoitu efekti on niin pieni, että hyvinkin vähäinen ennakkoasenne voi vaikuttaa vahvasti. Lisäksi APM on osoittautunut täysin kykeneväksi myös tietoiseen vääristelyyn. (Sanon tämän puhtaalla näppituntumalla katsomalla kuvaajia, joissa data näyttää lähinnä haulikolla ammutulta. Tutkijoiden olisi itse pitänyt keskustella heidän tulostensa herkkyydestä tilastollisille virheille, mutta sitä he eivät tehneet. Virherajojakaan ei muuten raportoida vaikka kyseessä on kokeellinen paperi. Toivottavasti tämä on vain tämän paperin ominaisuus eikä koko alan normaalikäytäntö.) Mikäli ennakkoasenteen aiheuttaman ongelman haluaa poistaa, linnut tulisi antaa joko koneen mitattaviksi tai sellaisen henkilön mitattavaksi joka ei tiedä miltä alueelta lintu on pyydystetty. Huolellinen tutkija olisi ottanut tämän huomioon jo projektia suunnitellessa.
  4. Nähtävästi Møller et al. käyttävät linnun säteilyaltistumisen mittarina sitä mittarin lukemaa minkä he saavat mittarista silloin, kun lintu on pyydystetty. En oikein ymmärrä tätä. He olettavat nähtävästi, että lintu kasvaa munasta lentokykyiseksi samassa paikassa kuin missä se vielä elää ja pesii aikuisena. Heidän mittauspisteensä korkeimman aktiivisuuden alueella sijaitsevat noin 20 km^2 sisällä (,jonka sisällä aktiivisuus vaihtelee käsittääkseni muuten huomattavasti riippuen siitä missä ollaan,) ja jotenkin maallikkona kuvittelisin, että lentokykyiset linnut lentelevät, jos nyt eivät ihan mihin sattuu, niin kuitenkin kohtuu laajalla alueella. Jos halutaan tietää minkä annoksen lintu on saanut, sitä pitää seurata munasta lähtien. Oletus siitä, että kiinniottohetkellä juuri siinä paikassa mitattu taustasäteilymäärä kertoo jotain linnunpoikasen altistumisesta, on raju. Vähintäänkin pitäisi tarkistaa mikä vaikutus tuollaisella oletuksella on väitettyihin johtopäätöksiin. (Jos pahasti saastuneella alueella syntynyt lintu lentää pois, se hukkuu suuren ympäristön lintumassoihin. Sen sijaan ulkopuolelta saastuneelle alueelle muuttava vaikuttaa paikalliseen populaatioon huomattavasti voimakkaammin. Näin ollen Møller et al.:lla suuria annoksia saaneita lintuja olisi vähemmän ja heidän kuvan 2 oikean laidan pisteet siirtyvät vasemmalle. Tämä on muutos, jolla on taipumus pyyhkäistä väitetty korrelaatio pois.)
  5. Olettaen, että dataa on riittävästi ja se on riittävän tarkkaa, Møller et al. postuloivat kausaalisen yhteyden aivojen koon ja taustasäteilyn määrän välille. Tämä on aikamoinen oletus. Jos tämä pitäisi paikkaansa, niin saman asian pitäisi näkyä myös alueilla missä normaali luonnontaustasäteilytaso on korkea. Tekijät eivät edes mainitse tätä mahdollisuutta eivätkä selitä miksi he eivät ole lisänneet mittauspisteittensä joukkoon pisteitä, jotka ovat jossain aivan muualla. He eivät myöskään mainitse sitä mahdollisuutta, että aivojen koko voisi olla pienempi jostain muusta syystä…kuten esim. siitä syystä, että riski petoeläinten saaliiksi joutumisesta voi olla pienempi Tshernobylin lähellä kuin kauempana. Turvallinen elinympäristö tyhmistää. Se, että raportoidaan ainoastaan omaa väitettä tukevia argumentteja ja muista vaietaan, löyhkää.

Lopuksi vielä vastapainoksi joitain asiallisen tiedon lähteitä:

  • WHO: Health Effects of the Chernobyl Accident and Special Health Care Programs
  • UNSCEAR 2000 REPORT Vol. I Sources and effects of ionizing radiation
  • Chernobyl’s Legacy: Health, Environmental and Socio-Economic Impacts
  • “Cancer incidence in areas with elevated levels of natural radiation”, tästä artikkelista en lukenut kuin abstraktin enkä osaa arvioida kunnolla sen luotettavuutta, mutta siinä käsitellään Iranilaisen Ramsarin kaupungin asukkaiden terveydentilaa. Siellä ihmiset saavat luonnosta yli 100mSv annoksia vuodessa. (Suomessa saamme keskimäärin 3.7mSv.) Tekijät kertovat abstraktissa mm. seuraavaa: “…It has been reported that 3–8% of all cancers are caused by current levels of ionising radiation. If this estimation were true, all the inhabitants of such an area with extraordinary elevated levels of natural radiation would have died of cancer. Our cytogenetic studies show no significant differences between people in the high background area compared to people in normal background areas. As there was no increased level of chromosome aberrations, it may be predicted that the cancer incidence is not higher than in the neighbouring areas with a normal background radiation level. Although there is not yet solid epidemiological information, most local physicians in Ramsar report anecdotally that there is no increase in the incidence rates of cancer or leukemia in their area. There are no data to indicate a significant increase of cancer incidence in other high background radiation areas (HBRAs). Furthermore, several studies show a significant decrease of cancer death rates in areas with high backgrounds. It can be concluded that prolonged exposure to high levels of natural radiation possibly triggers processes such as the production of antioxidants and repair enzymes, which decreases the frequency of chromosome aberrations and the cancer incidence rate.

Gaiassa oli taas hyvin konkreettinen ja hauska vertailu polttoainemääristä toisaalta hiilivoimaloissa ja toisaalta ydinvoimaloissa. Pelkiä määriä vertailemalla saa jo hyvän tuntuman siitä minkä louhimisen ympäristövaikutukset ovat suurempia. Samoin siellä huomautettiin aivan oikein, että hiilivoimala voi “polttaa” itseasiassa enemmän uraania kuin ydinvoimala. Tämä voi kuulostaa yllättävältä, mutta tulos on aika itsestään selvä, jos tietää minkälaisia määriä uraania ympäristössämme tyypillisesti esiintyy.

Kysymys: Voisimmeko käyttää ydinvoimalan polttoaineena satunnaista kiveä?

Minua eivät nyt kiinnosta tarkat laskut vaan suuruusluokat. Unohdetaan siis tekijöiden kaksi virheet yms. yhdentekevyydet. Nykyisissä uraanikaivoksissa louhitaan uraania paljon korkeamman pitoisuuden kivistä kuin se 3ppm pitoisuus mitä maankuoressa keskimäärin on. Olemassa olevien kaivosten energian käytöstä löytyy tietoja, mutta en ainakaan samantien löydä tietoa siitä kuinka energiankulutus nousee, kun uraaninpitoisuus laskee. Lisäksi joissain kaivoksissa uraania louhitaan toisen malmin sivutuotteena mikä hankaloittaa sen louhinnan energiakustannusten laskemista. Suurin osa kustannuksista olisi nimittäin tapahtunut joka tapauksessa päämalmia louhittaessa.

Käytän siis kiertotietä. Ihmiset nimittäin louhivat kultaa 1…2ppm pitoisuuksista joten sen louhimisen energiakustannukset ovat luultavasti suuntaa antavia myös uraanin tapauksessa. (Miksi ne poikkeaisivat paljon?) Kulta kilon louhimiseen käytetään tyypillisesti noin 143 GJ energiaa. Hyötyreaktorissa uraanista voi saada irti energiaa noin 83 TJ/kg mikä on melkein 600 kertaa enemmän kuin arvio siitä energiasta mitä uraanin louhimiseen käytettiin. (Mikäli käytämme kevytvesi reaktoria ei ero ole noin valtava, mutta silläkin energiaa näytetään saavan irti enemmän kuin mitä louhimisessa käytetään. Silloin on tosin loppusaldoon vielä lisättävä rikastukseen käytettävä energia. Lisäksi kaikki kiven uraani ja torium, joka myös kelpaa polttoaineeksi, ei ehkä ole helposti irroitettavissa, joten tätä leikkiä pitäisi toki parannella. Toisaalta toriumia on 3-4 kertaa uraania enemmän, joten tuo 3ppm on vahvasti alakanttiin joka tapauksessa.)

Entä kustannukset? Kulta kilon hinta heittelehtii sinne tänne, mutta 10000 euroa/kg on oikea suuruusluokka. Jos energia maksaa 5 senttiä/kwh, on sen osuus kultakilon hinnasta 2000 euroa eli noin 20%. Tuolla energian hinnalla uraanikilo tuottaa energiaa yli miljoonan arvosta eli polttoaineen hinta olisi joitain tuhannesosia tuotetun energian arvosta. (On kuitenkin syytä pitää mielessä, että mikäli uraanin hinta koskaan nousisi tuollaiselle tasolle sitä kannattaisi seuloa merivedestä kallioiden sijaan.)

Entä volyymit? Kultaa tuotetaan vuodessa noin 2300 tonnia ja tämä määrä mahtuisi meidän kerrostaloasunnon olohuoneeseemme (kullan ja uraanin tiheys on melkein sama). Jos uraania tuotettaisiin sama määrä, hyötyreaktoreissa siitä voisi saada energiaa noin 200 EJ (E=10^18). Vuonna 2008 ihmiskunnan energiankulutus oli 474 EJ! Toisin sanoen mikäli koko maailman energiankulutus katetaan ydinvoimalla (hyötyreaktoreilla), tarvittava uraaninlouhinnan voluumi on samaa suuruusluokkaa kuin kullanlouhinnan volyymi tänään. (Yksi maailman suurimmista uraanikaivoksista on Olympic Dam kupari-uraani kaivos Australiassa, joka tuottaa yli 4000 tonnia uraania vuodessa.)

Kuriositeettina täytyy muuten mainita, että nähtävästi ihmiskunta on koko historiansa aikana tuottanut kultaa noin 150000 tonnia. Tämä mahtuisi 50mx50m kokoiseen uima-altaaseen, jonka syvyys on 3m….ja lopuksi vielä pieni disclaimer. Toki tiesin vastauksen asettamaani kysymykseen jo ennen kuin aloin arvioimaan suuruusluokkia. Mahdollisuus kivien polttamiseen energiaksi on ymmärretty jo vuosikymmeniä. (Tuo Weinbergin artikkeli sisältää muitakin hauskoja spekulaatioita ihmiskunnan tulevaisuudesta. Vuonna 1959 hän oletti ihmiskunnan väkiluvun stabiloituvan noin seitsemään miljardiin…ts. nykyiseen väkilukuun. Se meni pieleen. Tällaisen ihmiskunnan hän oletti tarvitsevan noin 2000EJ energiaa vuosittain. Nykyinen kulutus on nähtävästi noin neljäsosa tästä, mutta toisaalta suuri osa ihmiskuntaa elää yhä kurjuudessa. )

Mitään järkeähän “satunnaisten kivien polttamisessa” tuskin kuitenkaan on ennen kuin rikkaammat uraanin ja toriumin esiintymät on käytetty, mutta periaatteellinen mahdollisuus tähän on olemassa.

Follow me on Twitter

Goodreads

Amnesty international

Punainen risti

Unicef