Ihmisten valmius maksaa ilmastonmuutoksen torjumisesta

“New Poll Shows Voters Are Ready To Pay To Blunt Climate Change” raportoi Thinkprogress  USA:sta. 62% amerikkalaisista on siis valmiita maksamaan energiastaan enemmän hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Tämä on tietenkin positiivista, mutta ehkä olennaisempaa kuin valmius periaatteessa on kysymys siitä kuinka paljon enemmän ihmiset ovat valmiita maksamaan? Juttu kertoo senkin siteeraamalla toista galluppia, jonka mukaan 63% amerikkalaisista kotitalouksista on valmiita maksaman 20$ kuukaudessa ilmaston suojelusta. Mitä tuo tarkoittaa? 

Keskimääräinen amerikkalainen kotitalous on vastuussa noin 48 hiilidioksiditonnin päästöistä. 20$/kk tarkoittaa silloin valmiutta maksaa 5 $/tCO₂. Tämä on hurjasti vähemmän kuin tyypilliset arviot tarvittavasta hiiliveron suuruudesta. Saksassa syöttötariffeja uusiutuville maksetaan noin 24 miljardia euroa ja he väittävät tämän välttävän noin 150  miljoonaa tonnia päästöjä. (Sanon väittävät, koska tätä vähennystä ei näy Saksan sähköntuotannon todellisissa päästöissä.) Hiilidioksiditonnista on siis siellä maksettu noin 160 euroa eli yli 200$. Jos sähkön päästöintensiteetti on saksalainen 500g/kWh, yhden sentin korotus sähkön hinnassa vastaa noin 20 $/tCO₂. Amerikkalaisten enemmistö ei siis ole valmiita maksamaan edes tuon vertaa ilmastonsuojelusta.

Ovatko amerikkalaiset vain erityisen vastuuttomia? Pikainen googlaus antaa ymmärtää, että eivät ole. Briteissä kotitaloudet ovat valmiita maksamaan joitain kymmeniä puntia vuodessa ylimääräistä eli vähemmän kuin amerikkalaiset. Saksassa enemmistö ei hyväksy energiakustannusten nousua nykytasosta. Nähtävästi vain enemmistö varakkaammista kotitalouksista( joiden tulot olivat yli 3000 euroa/kk) olivat valmiita korkeampiin kustannuksiin. Muissa tuloluokissa enemmistö ei kustannusten nousua hyväksy.

Joku voisi pitää tätä ongelmana, koska moni esitetty vaihtoehto ilmaston suojelemiseksi on merkittävästi kalliimpaa kuin ihmisten valmius maksaa. Tuulivoimalla vältetty tonni hiilidioksidia maksaa noin kertaluokkaa enemmän kuin mitä ihmiset (lännessä) ilmoittavat valmiudekseen maksaa, kun taas vaikkapa aurinkosähköllä tai sähköautoilla Suomessa kustannus on pikemminkin kaksi kertaluokkaa korkeampi. Kun näitä harrastetaan, niillä saavutettavat päästövähennykset ovat vaarassa jäädä pieniksi, koska kustannukset nousevat kipukynnyksen yli paljon ennen kuin mainitsemisen arvoista dekarbonisaatiota on aikaansaatu.

Energia, työpaikat ja tuottavuus

“Tärkein kasvun moottori oli aina 1980-luvulle saakka maa- ja metsätaloudessa työskentelevien vapautuminen teollisuuteen ja palveluihin. Samalla maataloustuotannon määrä on kasvanut ja puuta pannaan nurin enemmän kuin vuosikymmeniä sitten. Työn tuottavuus maa- ja metsätaloudessa on monikymmenkertaistunut. Liikaväestön vapautuminen maataloudesta on kasvun moottori muuallakin. Intiassa maataloudesta saa elantonsa yhä 60% väestöstä, eli Intia on kehityksessä siinä pisteessä, jossa Suomi oli noin vuonna 1930, joten Intialla on paljon kasvua edessään.” Osmo Soininvaara

Paljon työtä ja vähän tuotosta = köyhyys

“Tuottavuus on hyvin yksinkertainen yhtälö: työn tulos jaettuna työn määrällä. Tuottavuutta voi siis nostaa joko työn tulosta kasvattamalla tai työn määrää vähentämällä. Käytännössä tuottavuuden nousu tarkoittaa, että samalla määrällä työtä tehdään entistä enemmän tuotetta tai palvelua. Esimerkiksi moottorisahan korvaaminen harvesterilla moninkertaistaa metsurin samassa ajassa tuottamien tukkien määrän. Tuottavuuden parantaminen ei kuitenkaan välttämättä aina paranna työn kannattavuutta. Esimerkiksi harvesteri voi olla niin kallis, ettei siihen kannata investoida, vaan jatkaa sahalla. ” Jyrki Kasvi

“Miksi tuottavuutta sitten pitäisi parantaa? Siksi, että monet hyvät tavoitteet edellyttävät vahvaa taloutta. Ihmisten tarpeisiin on vaikea vastata ja esimerkiksi terveydenhuoltoa kehittää, jos talous on retuperällä.Tuottavuus taas on kasvun tärkein tekijä.” Oras Tynkkynen

Moni tulkitsee “työpaikan” tarkoittavan hyvinvointia vaikka hyvinvoinnin juurena on pikemminkin työn tuottavuus. Tästä ei ymmärtääkseni ole suurta erimielisyyttä. On toki arvokkaita asioita joiden tuottavuutta on vaikeaa (tai mahdotonta) mitata, mutta tyypillisesti tuottavuuden kasvu muualla on tehnyt nämä askareet  mahdollisiksi. Eivät köyhät maat ole köyhiä siksi, että ihmiset siellä eivät tekisi töitä vaan siksi, koska se työ mitä he tekevät on niin heikosti tuottavaa. Pakkomielle työpaikoista johtaa keskustelun pois itse perusasiasta, eli siitä kuinka tuottavuuden kasvun tuomat lisäresurssit jaetaan reilusti. (Lue lisää vaikka tästä Suomen kuvalehden jutusta.)

Koska Ville Niinistö kertoi twitterissä uusiutuvien tuottavuuskehityksen olevan huimaa, kysyin häneltä tarkempia tietoja energiasektorin tuottavuudesta. En kuitenkaan saanut viitettä kiireiseltä ministeriltä (tai Oras Tynkkyseltä) joten päädyin harrastamaan hiukan itseopiskelua. Seuraava taulukko antaa osviittaa siitä kuinka paljon (primääri) energiaa yksi työpaikka jonkin energianlähteen parissa tuottaa vuodessa.

Energianlähde	Primäärienergiaa (mtoe)	Työpaikkoja (miljoonaa)	Energiaa/työpaikka (miljoonaa kWh/työpaikka)
Hiili	3730	7	6.2
Öljy ja kaasu	7118	5.1	16
Ydinvoima	560	0.5	13
Uusiutuvat (ilman “suurta” vesivoimaa)	237	6.5	0.4
Biopolttoaineet (nestemäiset)	60	1.45	0.5

Tässä vertailussa minua yllättää hiilen suhteellisen heikko keskimääräinen tuottavuus, mutta se ehkä selittyy joidenkin kehittyvien maiden (Kiina?) heikommalla tuottavuudella. Australiassa hiiliteollisuudessa on nähtävästi töissä 200000 ihmistä ja he tuottavat melkein 500 miljoonaa tonnia hiiltä. Energiaksi muutettuna tämä vastaa noin 17 miljoonaa kWh primäärienergiaa/työpaikka mikä on selvästi globaalin keskiarvon yläpuolella. (Itse asiassa tästä voisi tehdä myös jonkinlaisia arvioita EROEI:lle. Kukin työläinen vastaa tiettyä kulutustasoa ja sitä voisi verrata heidän töissään tuottamaan energian määrään. Saldoon tulee toki lisätä myös koneiden yms. energiakustannukset.  En nyt  kuitenkaan seuraa tätä ajatusta pidemmälle.)

Yllä oleva vertailu ei ole kuitenkaan aivan reilu, koska esimerkiksi aurinkosähkön tapauksessa nykyinen työvoima kasvattaa asennettua kapasiteettia ja siis myös vuosituotantoa, kun taas fossiilisten kohdalla suurin työ on pyörittää jo olemassa olevaa infrastruktuuria. Arvioidaan siis myös tuottavuus sillä kapasiteetin tasolla mitä nykyinen työvoima voi ylläpitää. Aurinkosähkön tapauksessa vuosittain rakennetaan n. 40GW kapasiteettia. Jos kapasiteettikerroin on keskimäärin 15% ja paneelien elinikä 25 vuotta, saturoituu vuosituotanto n. 1300 TWh tasolle. Työvoimaa tähän tarvittiin 2.27 miljoonaa joten kukin työ tuottaa noin 0.6 miljoonaa kWh sähköä vuodessa. Vastaava arvio tuulisähkölle on korkeampi eli n. 2 miljoonaa kWh/työpaikka. Oli miten oli vaikuttaa selvältä, että valitettavasti tuottavuus uusiutuvilla on selvästi alhaisempi kuin konventionaalisilla energianlähteillä.

Voimme tarkastella lukuja myös konkreettisten esimerkkien kautta. Helsingin energia myy n. 7.5 TWh tuntia sähköä ja 6.4 TWh kaukolämpöä samalla, kun työllistää n. 1600 ihmistä. Kukin työpaikka siis tuottaa keskimäärin 4.7 miljoonaa kWh sähköä ja 4 miljoonaa kWh kaukolämpöä. Jos sähkö myydään 4 senttiä/kWh hintaan,  sen myynti tuottaa liki 200000 euroa per työpaikka ja vaikuttaa vähintäänkin mahdolliselta, että palkka tehdystä työstä voi olla sellainen mitä täällä odotetaan ilman tulonsiirtoja muilta. Primäärienergiana ilmaistuna kukin HELEN:n työpaikka vastaa selvästi yli 10 miljoonaa kWh vuodessa.

Tämä on minusta tärkeä asia. Maatalouden ja energiantuotannon tuottavuuden nousu oli ennakkoehto taloudelliselle kasvulle ja niiden talouden sektorien kehitykselle joissa suurin osa ihmisistä on nykyään töissä. Julkisen sektorin tuottavuus on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on ylläpitää (ja nostaa) tuottavuutta talouden juurissa. Ilman sitä muut sektorit näivettyvät pois oli niiden tuottavuuskehitys mitä tahansa. Tuottavuuden heikentyminen talouden juurissa ei näy vain esim. maataloudessa ja energiasektorilla vaan sen vaikutus kumuloituu kustannusten noustessa ja tuottavuuden heikentyessä muilla sektoreilla. Sektorit, jotka ovat historiallisesti olleet keskeisiä kasvun moottoreita voivat kehityksen taantuessa muuttua kasvun jarruiksi.

Loppuhuomatus: Tuoreimpana esimerkkinä huuhaa-argumentoinnista voin esittää tuoreen kannanoton tuulivoimateollisuuden lobbaajilta Turun-sanomissa 8.6.2014: “Tuulivoima työllistää tänään noin 3 500 suomalaista. Vastaava luku Euroopan tasolla on 250 000 työpaikkaa, jonka kaksinkertaistamista vuoteen 2020 mennessä tavoitellaan. Voimme varmasti menettää nuo nykyisetkin työpaikat, mutta kotimarkkinan käynnistyminen antaa hyvän lähtökohdan suomalaisille yrityksille ottaa alan työpaikoista ja kasvusta oma osuutensa. Esimerkiksi yksi työpaikka tarkoittaa jopa 1,2 miljoonan euron palkkakustannuksia…”  Huomatkaa kuinka “kustannus” taiotaan kirjoituksessa maksajan taloudelliseksi hyödyksi. Sääli, että kustannukset eivät ole vielä tuotakin korkeampia, koska silloin hyvinvointia tulisi vielä enemmän! Sitä ei kerrota mistä 1,2 miljoonaa/työpaikka ilmestyy. Satanee taivaalta.