Arevan viimeisin ilmoitus Olkiluodon reaktorin kustannusten noususta käynnisti uuden kirsikanpoimintakauden. Alla oleva tuskin sisältää mitään uutta asiaa seuranneille, mutta koska kustannuksia verrataan harvoin rinta rinnan ehkä siitä on joillekin iloa.Tässä siis eri sähköntuotantovaihtoehtojen pääomakustannuksia yms. lukuja joita tarvitaan arvioimaan kuinka paljon vaihtoehdot sitovat pääomia suhteessa tuottamansa sähkön määrään.

Ydinvoima (Korea) Ydinvoima (OL3) Tuulivoima (maalla) Tuulivoima (merellä) Aurinkosähkö (Saksa)
Pääomia/GWe (miljardia euroa) 2.1 5.3 1.5 3.0 1.8
Kapasiteettikerroin 90% 90% 25% 35% 10%
Elinikä (vuotta) 60 60 20 20 25
Pääomia/kWh (senttiä/kWh) 0.44 1.1 3.4 4.9 8.2
(Oletettu 25% kapasiteettikerroin maatuulivoimalle on korkeampi kuin EU:n keskiarvo. Merituulivoiman pääomakustannukset voivat olla myös paljon oletettua korkeampia. Tässä esimerkiksi yksi projekti, jonka kustannus on 4.5 miljardia/GWe. Korean kohdalla käytin yli yön kustannusta 1850 $/kW ja oletin 7.5% koron 5 vuoden rakennusajalta. Aurinkovoiman rakentaminen Saksassa on myös halvempaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa eli tässä annettu arvio aurinkosähkön pääomakustannuksista on luultavasti liian alhainen. Tuuli- ja aurinkosähkön osalta en yrittänyt lisätä kustannuksia säätövoimasta tai verkoista. Näissä luvuissa siis luotettavaa voimaa verrataan satunnaiseen, joten kustannukset eivät vertailukelpoisia. Vaikka kilo hyviä omenoita maksaisi saman verran kuin kilo mätiä, niiden arvo kuluttajalle ei ole sama.)

Kuten taulukosta käy ilmi Olkiluodon EPR prototyyppi syö toimitettua sähkötehoa kohden pääomia jotakuinkin yhtä paljon kuin maalle rakennettavan tuulivoima. Kun pääomia verrataan tuotetun sähkön määrään, on ero Olkiluodon hyväksi noin kolminkertainen. Merituulivoima ja aurinkosähkö ovat merkittävästi muita vaihtoehtoja kalliimpia. OL3:n rakentaminen sössittiin ja kustannukset ovat aivan liian korkeita, mutta nämä kustannukset eivät ole kummoinen argumentti vaihtoehtojen puolesta, koska esitetyt vaihtoehdot vaativat pääomia jopa projektien onnistuessa vielä enemmän.

En käyttänyt yllä olevissa arvioissa diskonttausta. Tämä on kiinnostava ja osin filosofinen ongelma. Korkea diskonttokorko kannustaa lyhytnäköisyyteen, koska pitkäjänteisyys ei ole silloin taloudellisesti kannattavaa. Korkean diskonttokoron ympäristössä ei kannata rakentaa siltaa joka kestää 200-vuotta, koska voimme olettaa seuraavan sukupolven rakentavan sillan helposti uudestaan. Toisaalta jos haluaa, että “tulevien sukupolvien etu” (mitä lienee) vaikuttaa nykyiseen päätökseentekoon tai jos ei usko tulevaisuuden elintason olevan nykyistä korkeampi, on laskuissa syytä käyttää alhaista diskonttokorkoa. (Altruisti voisi suorastaan suosia negatiivista diskonttokorkoa.) Minun on vaikeaa nähdä kuinka mitään pitkäjänteistä järkevää päätöksentekoa voisi tehdä ilman implisiittisesti alhaista diskonttokorkoa. Järkevät ihmiset ovat niitä, jotka kykenevät vastustelemaan lyhytnäköisiä palkintoja ja tähtäävät sen sijaan suurempiin palkintoihin myöhemmin.

Mm. Nicholas Sternin raporttia ilmaston muutoksen torjumisen kustannuksista kritisoitiin alhaisen diskonttokoron käytöstä. Alhainen korko nimittäin saa päästövähennykset näyttämään halvemmilta. Stern ja moni muu ekonomisti puolusti tätä valintaa sillä, että mikään muu valinta olisi ollut epäeettinen. Jos tämän argumentin hyväksyy, niin yllä olevan suuntainen kustannusten vertailu on nähdäkseni se mitä pitää tehdä.

Valitettavasti tässä kirjoituksessa luonnosteltua vertailua harva viitsii tehdä. Tyypillisempää on kauhistella Olkiluodon reaktorin kustannuksia ja sitten julistaa kosher-vaihtoehtojen erinomaisuutta ilman, että kustannuksia edes tarkistetaan. Tämä on bait-and-switch taktiikkaa. Tässä keskustelussa esim. Korean lukuja ei ole olemassa, Olkiluodon reaktori maksaa kamalasti, kun taas jäljelle jäävät kalleimmat vaihtoehdot ovat erityisen halpoja ja taloudellisesti viisaita valintoja. Miksi minun on vaikeaa seurata tätä järkeilyä?

Advertisements