Nyt maanjäristyksestä ja tsunamista on kulunut kohta kolme viikkoa. Luonnonkatastrofi tappoi kymmeniätuhansia ihmisiä ja on sotkenut miljoonien elämän perinpohjaisesti. Varsinkin läntisen median mieleenkiinto on keskittynyt kuitenkin lähinnä Fukushiman ydinvoimaloiden tilanteeseen ja niillä pelotteluun. Asiallistakin tietoa on ollut saatavilla, mutta yleensä sitä on joutunut hakemaan ja monin paikoin yksi asiallinen juttu hukutetaan pian asiattomien juttujen tsunamin alle. Ydinvoimaloiden tilanne on aiheuttanut ne omistavalle yhtiölle mittavia taloudellisia menetyksiä, mutta entä se inhimillinen kärsimys mistä varmastikin suurin osa meistä on enemmän kiinnostunut?

Kun onnettomuudesta oli kulunut kaksi viikkoa, yksi työntekijä oli kuollut nosturionnettomuudessa ja 17 työntekijää oli saanut yli 100 mSv ylimääräisen säteilyannoksen. Koska vasta usean Sievertin annos aiheuttaa akuutin kuoleman vaaran, tuo tarkoittaa sitä, että kukaan ei ole kuollut säteilyyn eikä luultavasti ole edes saanut säteilysairauden oireita. On aivan realistista olettaa, että tämä tilanne ei tule olennaisilta osin jatkossakaan muuttumaan. Entä vaikutukset pidemmällä ajalla? 1Sv annos nopeasti saatuna kasvattaa syöpäkuolleisuutta noin 5%. Jos extrapoloimme pessimistisesti tulevaisuuteen ja oletamme, että 300 pelastustyöntekijää saa kukin 250mSv ylimääräisen annoksen ja että syöpäkuolleisuus on lineaarinen funktio annoksesta (alle 100mSv vuosiannoksesta ei ole huomattu olevan haittaa, joten lineaariaarisuus oletus on tältä osin turhan pessimistinen), voin arvioida, että ylimääräisiä syöpäkuolemia tulee pelastustyöntekijöiden joukossa esiintymään korkeintaan noin 4 kappaletta. Samalla ajanjaksolla heistä syöpään kuolee, joka tapauksessa noin 60 joten edes tuota terveysvaikutusta on vaikeaa havaita tilastollisten epävarmuuksien alta.
Muiden japanilaisten kohdalla annokset jäävät niin pieniksi, että mitään säteilyn terveysvaikutuksia ei tulla havaitsemaan. (Jos esim. kaikki Fukushiman prefektuurin asukkaat saavat tänä vuonna noin 1mSv lisän vuosiannokseensa, ylimääräisiä syöpäkuolemia olisi korkeintaan 100 samalla, kun “normaaleja” syöpäkuolemia on noin 500000. Tietoa annosnopeuksista Fukushiman prefektuurista löytyy esim. täältä.)

Säteilyn pelon aiheuttama tarpeeton stressi aiheuttaa varmasti (taas) suuremman terveysongelman kuin itse säteily. Paniikissa ihmiset ajavat myös autoa huolimattomammin ja tukkivat teitä, joita tarvitaan avun saamiseksi niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Onneksi japanilaiset ovat käyttäytyneet tilanteessa maltillisemmin kuin mitä länsimainen media on heiltä odottanut (joskus suorastaan vaatinut?). Tätä silmällä pitäen esimerkiksi kirjanpidon ja verotuksen konsultti Günther Oettinger:in (aka EU:n energiakomissaari) lausunnot eivät mainittavasti edistäneet yleistä turvallisuutta.

Tämä siis seurasi siitä, että yksi suurimmista rekisteröidyistä maanjäristyksistä yhdistettynä korkeaan tsunamiin iski 70-luvun alussa rakennettuun ydinvoimalaan. Verkkovirta katosi, voimalan kaikki varavoiman lähteet tuhoutuivat ja ulkoisia voiman lähteitä ei voitu kytkeä kiinni ilmeisesti sen vuoksi, että tilat joissa sen olisi voinut tehdä olivat täytttyneet vedellä. Laitoksen ulkopuolella infrastruktuuri oli suurelta osin säpäleinä mikä vaikeutti pelastustöitä entisestään. Jos uskoi ydinvoiman tulisieluisimpia vastustajia (moni on selvästi uskonut), Japanin sairaaloiden tulisi olla täynnä säteilysairauteen kuolevia ihmisiä ja iso osa maata olisi säteilyn vuoksi asuinkelvoton ikuisiksi ajoiksi. Näin ei käynyt edes tässä tapauksessa ja koska uudemmat reaktorit ovat huomattavasti turvallisempia kuin vanhat, niiden riskit ovat vielä rajusti Fukushimaa pienempiä.

Olen pannut tyytyväisyydellä merkille, että kaikki ympäristöasioista kiinnostuneet aktivistit eivät ole menettäneet harkintakykyään ja esim. George Monbiot on ilmaissut hyvin selvästi uusiutuvan “vaihtoehdon” rajat ja puutteet sekä fossiilisten polttoaineiden valtavasti ydinvoimaa suuremmat vaarat. Luin myös juuri, että sen enempää Kiina kuin Etelä-Koreakaan eivät aio muuttaa ydinvoima suunnitelmiaan onnettomuuden vuoksi. Hienoa! Sen sijaan esimerkiksi Saksan Greenpeace haluaa ajaa ydinvoimalat alas ja lisätä “toistaiseksi” hiilen ja maakaasun käyttöä. Valitettavasti paleovihreät ovat seuranneet tätä fossiilisiin “toistaiseksi” nojaavaa strategiaa jo yli kolme vuosikymmentä eikä tähän ihmiskunnalla ole enää varaa. Ei ole mitään syytä uskoa, että lähitulevaisuudessa odottaa teknologinen ihme, joka poistaa uusiutuvien riippuvuuden fossiilisista polttoaineista tai muuttaa fossiiliset polttoaineet “vihreiksi”.

Suomessa taas Vihreät haluavat luottaa metsien polttoon ja siihen, että tulevaisuudessa hiilen talteenottoon mahdollistaa fossiilisten käytön hamaan tulevaisuuteen. Ilmeisesti kannanoton kirjoittanut Oras Tynkkynen ei huomannut kirjoitukseen sisältynyttä ironiaa: “Riski=todennäköisyys x vaikutus”. Todennäköisyys tiedettiin pieneksi jo aikaisemmin ja nyt pieneksi voidaan todeta myös vaikutus. Pieni numero x pieni numero= vieläkin pienempi numero. Lisäksi hän toteaa, että “Vaikka muillakin energiamuodoilla tuulivoimaa myöten on omat haittansa, millään muulla ei edes teoriassa voi saada aikaan laajamittaista onnettomuutta – ehkä nyt suuren patoaltaan murtumista lukuun ottamatta.”, ilmeisesti tietämättömänä siitä, että Fukushimassa pato oli murtunut ja pyyhkäissyt asuntoja mennessään. Toivon, että kaikki asukkaat ehdittiin evakuoida. Jos ei ehditty, tuossa onnettomuudessa kuoli helposti enemmän ihmisiä kuin Fukushiman ydinvoimaonnettomuudessa.

Samoin kannanoton riskianalyysi oli kovin valikoivaa, koska siinä esitetyn vaihtoehdon riski oletetaan lähtökohtaisesti nollaksi. Näinhän ei ole. Ensinnäkin uusiutuvat vaihtoehdot nojaavat suurelta osin fossiilisten polttoaineiden tarjoamaan tukeen, joten niiden riskejä ei voida irrottaa fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista ongelmista. Lisäksi Vihreät ovat esittäneet, että metsähaketta tulisi polttaa 30TWh edestä vuosittain. Tämän vaihtoehdon aiheuttamat ekologiset ongelmat esiintyvät todennäköisyydellä yksi ja bioenergia aiheuttaa EUssa noin 10 kuolonuhria/TWh. (Tähän arvioon ei muuten taida sisältyä bioenergian polton karsinogeeniset riskit.) Suomessa kuolonuhreja on tätä vähemmän (noin 2/TWh), mutta se ei vaikuta peruspointtiin mitenkään. Lisäksi tästä mieleen tulee rallatus: “Mutta millään muilla mailla. Kuin Suomella bioenergia ei oo riskiä vailla“. (Ydinvoiman kohdalla luku on noin 0.04 kuollutta/TWh.)Toisin sanoen Vihreät pitävät hyväksyttävänä ja suorastaan eettisesti oikeana energiavaihtoehtoa, joka suoran ekologisen haitan lisäksi tappaa pelkästään Suomessa 60-300 ihmistä joka ikinen vuosi! Onneksi jopa Vihreissä ydinvoimakannoissa esiintyy variaatiota ja järkevämpiäkin ulostuloja on tehty esim. Osmo Soininvaaran taholta.

Tokihan onnettomuudesta voi aina oppia ja maallikkona ainakin seuraavat opit vaikuttavat itsestäänselviltä. (Asiantuntijat varmasti antavat parempaa ohjeistusta, kunhan saavat loppuraporttinsa kirjoitettua. Odotan niitä kiinnostuneena.)

  1. Jos ydinvoimala rakennetaan tsunami/maanjäristys alueelle, on sen kestettävä pahimmat eteen tulevat iskut. Fukushiman mitoitus oli pielessä ja en ymmärrä miksi laitosta ei oltu rakennettu korkeampia tsunameja silmällä pitäen. Niitä on kuitenkin esiintynyt Japanin historiassa. Turvamarginaali oli liian alhainen. Reaktorit (ilmeisesti) kestivät maanjäristyksen, mutta itse asiassa maanjäristys oli merkittävästi voimakkaampi kuin mitä laitos oli suunniteltu kestämään!
  2. Varavoiman lähteet eivät saa kaikki tuhoutua samassa onnettomuudessa. Ei ollut mitään järkeä parkkeerata kaikkia generaattoreita paikkaan, jossa ne tuhoutuivat kerralla, kun tsunami iski. Jos virheiden annetaan tuolla tavalla eskaloitua, ei auttaisi vaikka varageneraattoreita olisi 1000.
  3. Kun varageneraattorit olivat menneet, ulkoisen generaattorin kytkennessä oli jotain ongelmia. Jostain luin, että tämä johtui siitä, että “töpseli”-tila oli tsunamiveden alla. Ei tuossa ole mitään järkeä.
  4. Japani on varmaan yksi edistyneimpiä maita automaatiossa ja en ymmärrä miksi heillä ei ollut robotteja, jotka voisivat tehdä joitain riskialttiita tehtäviä reaktorin lähellä ihmisten sijaan. Koneiden pitäisi tehdä säteilymittaukset, veden suihkuttamiset yms. tehtävät. Nähtävästi Ranskalla tällainen järjestelmä on, mutta suotavaa olisi, että sellainen on kaikilla. Standardisointi voisi myös olla järkevää niin, että laitteet toimivat myös toisessa maassa mikäli niitä sinne joskus lainataan.
  5. Vetyräjähdykset olivat ikävää katseltavaa ja aiheuttivat turhaa vahinkoa työntekijöille. Vedyn poistaminen voidaan varmaankin tehdä kontrolloidusti.
  6. Vetyräjähdys viereisessä voimalassa ilmeisesti aiheutti ongelmia viereisessä. Tämä on hölmöä suunnittelua ja laitokset tulee asetella niin, ettei tällaisia “ketjureaktioita” pääse syntymään.
  7. Viranomaistiedotus on paikoin sekavaa ja tätä tulee (aina) parantaa. Hienostihan tämä tosin on hoitunut, jos sitä vertaa Tshernobyliin, mutta demokratialta tulee odottaa enemmän kuin Neuvostoliitolta.
  8. Median pitäisi harrastaa itsekritiikkiä (…ja lehmät lentää): Onko media toimittanut ihmisille tarkkaa tietoa siitä mitä oli tapahtunut/tapahtumassa? Minusta jakauma on ollut otsikoiden perusteella 90% sensaationhakuista soopaa ja 10% asiaa. Tämä tietenkin riippuu siitä mitä mediaa seuraa. (Niissä mitä itse luen aktiivisesti, asian osuus oli korkeampi.)

Lisäksi minusta ihmiskunnan on korkea aika alkaa siirtymään eteenpäin kevytvesireaktoreista ja ottaa käyttöön uusia (vieläkin) turvallisempia reaktoritekniikoita. Tällä tarkoitan ennen kaikkea passiivisiin turvajärjestelmiin perustuvia hyötyreaktoreita. Omana suosikkina ovat nestemäisiin suoloihin perustuvat toriumia käyttävät reaktorit, mutta monia muitakin hyviä vaihtoehtoja on ja kaikki kukat kukkikoon. Näillä reaktoreilla on myös mahdollista pudottaa kustannuksia merkittävästi niin, että ydinsähkö olisi kaikkialla hiilivoiman kustannuksia alhaisempi. Kun tämä tapahtuu, ilmaston muutoksen vastaisessa taistelussa aletaan oikeasti edistymään.

“Uusiutuvat” eivät ole minusta ilmastonmuutoksesta huolestuneelle todellinen vaihtoehto (ainakaan omana elinaikanani). Ilman massiivista energianvarastointia tuuli- ja aurinkovoima nojaavat ennen kaikkea fossiilisiin polttoaineisiin, koska niiden vaihtelevuus takaa sen, etteivät ne vastaa kuin vahingossa kysyntään. Sellaista energianvarastointi- ja verkkokapasiteettia mitä tähän vaadittaisiin ei Euroopassa ole, eikä tule näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa olemaankaan. Kysyntä voi osin joustaa, mutta mikäli esim. tuulivoima olisi merkittävä osa sähköntuotantoa koko yhteiskunnan olisi käännettävä itsensä pois päältä tyynellä säällä. (Suomi kuluttaa keskellä yötäkin yli 9000MW.) Kysyntäjoustolla voi olla merkitystä kulutuspiikkien tasaamisessa, mutta se tarkoittaa aina päällä olevan perusvoiman osuuden kasvua energiapaletissa eikä siis sovi yhteen satunnaisten “uusiutuvien” kanssa. Tuulivoiman vaihteluja voidaan jonkin verran vähentää valtavalla supergridillä, mutta vaikka siihen jollain olisikin varaa (ei ole) edes se ei poistaisi fossiilisten polttoaineiden tarvetta. (Lisäksi odotan mielenkiinnolla, koska osa supergridiin ja paikalliseen energiantuotantoon samaan aikaan uskovista tunnistaa kognitiivisen dissonanssin itsessään.) Vesivoima on suurelta osin jo valjastettu ja siihen liittyy omia ympäristöongelmiaan. Aaltoenergia kuulostaa hauskalta, mutta ei riitä pitkälle, koska se skaalautuu väärin.

Moni uusiutuvia vaihtoehtoja kannattava on joko täysin tietämätön niiden riippuvuudesta fossiilisista polttoaineista tai mikäli on ongelmasta tietoinen, puhuu lämpimikseen energianvarastoinnista ja supergridistä ilman, että tarkistaa mihinkä asti niillä ratkaisuilla päästään ja minkälaisin kustannuksin. Ajatus tuntuu olevan se, että rakennetaan nyt vain näitä vaihtoehtoja ja supergridejä yms. ja kyllä tekniset ongelmat ratkaisevat ajan kuluessa itse itsensä. Tämä on minusta väärin, koska keinojen toimivuus tulee perustella ennen kuin niistä maksetaan ja väärin suunnatut investoinnit viivyttävät todellisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Varsinkaan julkisia investointeja ei tule tehdä toiveajattelun pohjalta uppoavan ideologian pelastamiseksi. (Miksi näitä vaihtoehtoja ajaneet eivät muuten ole aina ajaneet energianvarastointia ja supergridiä? Vaikuttaa siltä, että näistä ei puhuta joko puutteellisen asiantuntemuksen vuoksi tai sen vuoksi, että vaihtoehtojen kustannukset halutaan esittää todellisuutta pienempinä. Rakennetaan ensin tuulivoimala… Ai niin! Sitten vielä voimalinjat…anteeksi että unohtui…Ai niin! Sitten supergid…sorry.. Ai niin! Sitten vielä energian varastointi…mitenkä se nyt pääsikään unohtumaan…Ai niin! Sitten rakennetaan tuulivoimala uudelleen 20v kuluttua…et tiennyt vai…luulin kyllä kertoneeni…Ai niin! Lämpöähän nämä laitokset eivät tuota…kait sinä nyt sen tiesit…)

Uusiutuvat eivät myöskään sovi hyvin lämmöntuotantoon (Saharan aurinkolämpö ei ole siellä missä sen pitäisi olla), joten ne eivät tämänkään vuoksi kattaisi merkittävää osaa primäärienergian kulutuksesta. Geoterminen lämpö on aina päällä, mutta lähes kaikkialla siinä maaperästä poistetaan lämpöä nopeammin kuin mitä sitä kertyy takaisin. Reikä siis jäähtyy. Maankuoren läpi virtaava lämpövuo on samaa suuruusluokkaa kuin ihmiskunnan energiankulutus.

Uusiutuvat ovat tavallaan kuin huulipunaa porsaalle. Monelle tämä porsaan meikkaaminen on lohdullista, luo mielikuvan hyvän tekemisestä ja herättää toiveen jostain kauniista. Valitettavasti ei ole perusteltua uskoa, että tämän prosessin päässä olisi jotain kaunista, pissikseltä näyttävän porsaan sijaan. Samoin kuin huulipuna ne ovat myös ylellisyystuote, joita köyhät eivät käytä ennen kuin tärkeämmät tarpeet ovat tulleet tyydytetyiksi. Köyhempien maiden päästökehitys on kuitenkin ensi arvoisen tärkeää globaalien päästöjen kuriin saamiseksi. Tämän vuoksi tärkeää tähdätä ydinvoimaan (tai muuhun hiilivapaaseen energiaan), jonka kustannukset ovat hiiltä alhaisemmat. Niin kuin minä asian näen, ydinvoima on ainut nyt käytettävissä oleva energianlähde, joka voi skaalautua kattamaan koko ihmiskunnan energiankulutuksen. Valinta on siis sen ja ilmastonmuutoksen välillä.