You are currently browsing the category archive for the ‘Fukushima’ category.

Yle-verosi menee taas hyvään tarkoitukseen. Ulkolinja nimittäin jatkaa johdonmukaisesti huuhaa-journalismin linjallaan mitä tulee ydinvoiman käsittelyyn. Tämän kertainen pohjanoteeraus “Fukushiman katastrofi syvenee” on vielä Areenassa, mutta en suosittele sitä. Se on samanlaista huuhaata kuin Ulkolinjan aikaisemmat dokumentit Fallujan lapset ja Tsernobylin samurait. YLE:n toimittajat katsoivat ilmeisesti dokumentin kansikuvaa muutaman mikrosekunnin ja päättivät sen perusteella dokumentin olevan laadukas ja oiva kohde verovaroillesi. Olen asiasta eri mieltä.

Lievää asenteellisuutta havaittavissa jo kansikuvassa?

Dokumentin perusviesti on päätetty ennen kuvausten aloittamista. Se on: “We are all so going to DIE!!!!” Juttu alkaa tekijöiden kannalta kuitenkin hankalasti. He ovat ostaneet sveitsiläisen kaupan pakastelaarista Tyynenmeren kalaa ja kiikuttaneet sen laboratoriomittauksiin säteilyanalyysiä varten. Laboratorion asiantuntija kertoo, että kalojen aktiivisuus ei anna syytä huoleen ja … CUT! Tämä oli väärä vastaus ja on aika siirtyä ydinvoimaa vastustavien ranskalaisten foliohattujen (Bruno Chareyron, CRIIRAD) pariin. Heitä tituleerataan “tietyiksi asiantuntijoiksi”. Sieltä toimittaja saa sitten toivomansa pelotteluviestin. Kaikenlainen säteily voi aiheuttaa SYÖPÄÄ! Väite on periaatteessa ihan totta, mutta ilman kontekstia siitä kuinka suurista annoksista on kyse ja miten ne suhtautuvat tavalliseen altistukseen se on totutun valheellinen. Yllättävää kyllä Web of Science ei löydä Bruno Chareyron nimellä ainuttakaan vertaisarvioitua julkaisua.

Sitten ravataan roskisdyykkaamassa ympäri Fukushimaa kauhistelemassa erilaisia säteilymittarin lukemia. Suuri osa näistä lukemista on itse asiassa alhaisempia kuin mitä STUK kertoo meidän tavallisiksi taustasäteilyn määriksi. Paljon kauhistellaan sillä vaaralla mitä aiheutuu, jos vuosiannos olisi yli 1 mSv. Suomalaisen  keskimääräinen annos on 3.7 mSv vuodessa ja meistä n. 100000 saa yli 10 mSv annoksen vuodessa (lähinnä luonnon radonista). Toisin sanoen meillä asuu suuruusluokaltaan saman verran ihmisiä kuin mitä Fukushimasta evakuoitiin, jotka altistuvat korkeammille annoksille kuin mille altistuu suurimmassa osassa Fukushiman rajoitusaluetta. Mitään terveysvaikutuksia tästä ei ole havaittu, mutta tällaisen kertominen ei sovi dokumentin tekijöiden linjaan.

Dokumentti muuttuu osin komiikaksi, kun tyyppi menee Fukushiman rajoitusalueelle. Sitä varten toimittaja nimittäin pakkautuu auton takakonttiin ja naamioituu huivin taakse japanilaiseksi. Tämä on erikoinen valinta, koska ainakin Pandora’s Box dokumentin tekijät pääsivät alueelle ihan avoimesti kuten dokumentista ilmenee. Ehkä siihen kuitenkin tarvitaan lupa ja dokumentin tekijöistä luvan pyytäminen oli kamalaa.

Robert Stone ja Mark Lynas Fukushiman rajoitusalueella: eivät menneet sinne auton takakontissa

Sankarimme siis hiipivät voimalan lähistölle ja mittaavat omasta mielestään aivan mielettömiä annosnopeuksia, joita kukaan ei voi kestää. Kyykkimällä koko vuoden tietyissä paikoissa voimalaitoksen vieressä voi nimittäin saada yli 50 mSv vuodessa. Tarinaa olisi voinut toki täydentää mainitsemalla, että tuollaisia annosnopeuksia esiintyy myös luonnossa. Katso esimerkiksi kuvat Guaraparin rannalta tai Tukholman lähistöltä Ytterbyn kaivoksesta.

Tapaamme myös maanviljelijän joka on käynyt DNA testissä. Testissä joku luku on kohollaan, mutta lääkäri on todennut ettei syytä huoleen ole. Ainakin itse olen nähnyt monia labratuloksia, joissa joku numero on koholla ja joku toinen alhaalla. Se millä on merkitystä on asiantuntijan arvio kokonaiskuvasta ja mittausten merkityksellisyydestä. Tämä lääkärin arvio ei kuitenkaan dokumentin tekijöille käy vaan he kysyvät asiaa “molekyylibiologi” Masaharu Kawatalta. Hän informoi, että “Tiedämme, että hänen ruumiissaan tapahtuu jotain vakavaa.” Ei ehkä ole enää yllättävää, että en löydä myöskään Kawatalta ainuttakaan aiheeseen liittyvää julkaisua. Sen sijaan googlehaku paljastanee todellisen syyn “asiantuntijan” valintaan. Kawata on nimittäin ollut ydinvoimaa vastustava aktivisti jo monta vuosikymmentä.

Sitten on sekoilua kilpirauhasten ympärillä. Dokumentissa väitetään pokkana, että kilpirauhassyöpää on Fukushiman lähellä 15 kertaa enemmän kuin tavallisesti ja että havaitut kystit yms. ovat jotenkin hälyttäviä. Tämä on myös huuhaata. Tutkimuksissa on tavallista havaita kystiä yms. kilpirauhasissa ja ne eivät liity mitenkään säteilyyn vaan normaaliin ihmistenväliseen vaihteluun. Japanissa on verrattu tuloksia Fukushiman alueelta muualla Japanissa tehtyihin tutkimuksiin ja todettu, että Fukushiman alueella ei esiinny poikkeavuuksia sen enempää kuin muualla (itse asiassa niitä on havaittu vähemmän). Oikeat asiantuntijat tuon tuostakin toteavat, että syytä huoleen ei ole, mutta dokumentin tekijöiden linja on aina neutraloida nämä järjen äänet haastattelemalla jotain vaihtoehtocrackpottia tai paikallista huolestunutta kansalaista ja antamalla ymmärtää ilkeiden asiantuntijoiden olevan epäluotettavia. Siitä vaietaan visusti, että asiantuntijoiden viesti on konsistentti sille mitä UNSCEAR on asiasta sanonut kuten myös sille mitä Tshernobylin onnettomuudesta opittiin (tai siis toiset oppivat).

No radiation-related deaths or acute diseases have been observed among the workers and general public exposed to radiation from the accident. The doses to the general public, both those incurred during the first year and estimated for their lifetimes, are generally low or very low. No discernible increased incidence of radiation-related health effects are expected among exposed members of the public or their descendants. The most important health effect is on mental and social well-being, related to the enormous impact of the earthquake, tsunami and nuclear accident, and the fear and stigma related to the perceived risk of exposure to ionizing radiation. Effects such as depression and post-traumatic stress symptoms have already been reported. Estimation of the occurrence and severity of such health effects are outside the Committee’s remit.UNSCEAR 2014 (sivu 10)

 

Dokumentissa siirrytään sitten kauhistelemaan Tyynenmeren saastumista ja siellä näytetään kuinka tutkija Daniel Madigan mittaa kalojen aktiivisuutta. (Eikö tämä jo tehty dokumentin alussa?) Hän on itse asiassa julkaissut tästä aiheesta ja omaa teemasta asiantuntemusta, mutta hänen ei annettu tulkita tuloksia ja niiden merkitystä. Tässä puheenvuoro nimittäin annettiin Daniel Hirschille (jota väitettiin ydinpolitiikan professoriksi, mutta ehkä luennoitsija riittää?), joka tunnetaan (ylläri pylläri) ydinvoimaa vastustavana aktivistina. Tätä dokumentissa ei tietenkään kerrota.  Hän kertoo, että onnettomuuden seuraukset ovat  maailmanlaajuisia ja emme pysty niitä kvantifioimaan. Myöskään Hirsch ei näytä julkaisseen alalta mitään. Kaveri on kuitenkin kunnostautunut suojelemalla ihmisiä myös mm. sähkömittareiden kauhuilta. Mitään varsinaista pätevyyttä hänellä ei ole tälläkään saralla.

“Ei, minulla ei ole relevanttia koulutusta puhumaan siitä mistä puhun.” Daniel Hirsch

Ehkä valintaan päästää Hirsch ruutuun Madiganin sijaan vaikutti Madiganin yhdessä kollegojensa kanssa kirjoittama tieteellinen artikkeli, jonka he päättävät dokumentin tekijöiden kannalta raivostuttavasti:

This study shows that the committed effective dose received by humans based on a year’s average consumption of contaminated PBFT (Pacific bluefin tuna) from the Fukushima accident is comparable to, or less than, the dose we routinely obtain from naturally occurring radionuclides in many food items, medical treatments, air travel, or other background sources (28). Although uncertainties remain regarding the effects of low levels of ionizing radiation on humans (30), it is clear that doses and resulting cancer risks associated with consumption of PBFT in eastern and western Pacific waters are low and below levels that should cause concern to even the most exposed segments of human populations. Fears regarding environmental radioactivity, often a legacy of Cold War activities and distrust of governmental and scientific authorities, have resulted in perception of risks by the public that are not commensurate with actual risks.

Toisin sanoen täälläkään ei ollut mitään nähtävää.  Voisiko kenties ajatella, että tällaista sontaa tehtailevat ja sitä YLE:n rahoilla eteenpäin talikoivat omalla toiminnallaan levittävät harhaisia riskikäsityksiä yleisön keskuuteen? Tämä on hyvää journalismia miksi? Ulkolinja valottaa linjaansa seuraavasti: “Ulkolinja hankkii ja esittää TV1:n yleisölle parhaat maailmalla liikkuvat ajankohtaisia kansainvälisiä aiheita käsittelevät dokumentit, mutta myös dokumentteja, jotka ovat taiteellisesti tai journalistisesti korkeatasoisia. ” Right.

Lisäys 13.5.2014: Tonnikalan välttämiseen on toki oikeitakin syitä. Sitä pyydetään aivan liikaa.

Lisäys 26.6.2014: James Conca on kirjoittanut hyvän kolumnin Forbes-lehdessä asiatomasta kilpirauhassyövällä pelottelusta. Kannattaa lukea.  

Advertisements

“Vuosi Japanin tuhoisan Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen radioaktiivisen säteilyn taso on laskenut suuressa osassa Japania alle syöpää aiheuttavan tason, Maailman terveysjärjestö WHO kertoi keskiviikkona. Säteily on vielä vaarallisen korkea lähinnä itse voimalan ympäristössä…”: HS.fi 24.5.2011

Luin raportin ja siitä saamani kuva oli aika erilainen kuin mitä Helsingin Sanomat antaa ymmärtää.  124 sivun raportissa ei nimittäin mainita Fukushiman aiheuttamaa syöpää lainkaan. Sana “cancer” esiintyy tekstissä kerran (ja pari kertaa laitoksen nimessä) ja viittaa silloin  Tshernobylin onnettomuuteen liittyviin kilpirauhassyöpätapauksiin. Samoin raportissa ei puhuta “vaarallisen korkeista” säteilytasoista. Siellä kerrotaan, että Fukushiman prefektuurin asukkaiden saamat annokset jäivät pääosin välille 1-10mSv. Poikkeuksena olivat kaksi kohdetta (Iitate ja Namie), joissa annokset arvioitiin konservatiivisesti välille 10-50mSv (katso raportin sivu 44). Tällä hetkellä Namiessa annosnopeus on sen verran korkea, että vuodessa voi saada yli 100mSv annoksen joten puhdistustoimiin on perusteita joillain seuduilla onnettomuuspaikan lähellä ennen kuin ihmiset palaavat koteihinsa pysyvästi.

Raportissa kerrotaan myös, että maailmassa on alueita joissa luonnon taustasäteily aiheuttaa korkeampaa altistusta kuin mitä Fukushiman onnettomuus aiheutti. (Mm. Suomessa on kymmeniä tuhansia asuntoja, joissa asuvat saavat vuosittain vastaavia annoksia kuin Fukushiman prefektuurissa saatiin onnettomuuden takia.) Ihmiset asuvat korkean taustasäteilyn alueilla elämänsä ilman, että heidän terveydentilansa poikkeaisi muista. (Kun annos jää alle noin 100mSv/vuosi, ei sen aiheuttamaa haittaa ole voitu havaita. Nopeasti saatu 100mSv annos voi nostaa syöpäkuolleisuutta noin 0.5%. Tavallinen syöpäkuolleisuus on rikkaissa maissa jossain 30% nurkilla. Äskettäin julkaistiin tutkimus, jossa todettiin ettei 400 kertaa taustatasoa korkeampi säteilytahti 5 viikon ajan aiheuttanut muutoksia hiiren DNA:ssa. Muutoksia aiheutui vain, kun sama annos annettiin nopeasti.)

Sanoja “dangerous” tai “dangerously” ei muuten myöskään löydy WHO:n raportista ja jotta saan täydennettyä tämän kliseekatalogin, sieltä ei myöskään löydy sanoja “deadly” tai “genetic defect”, mutta sana “mushroom” mainitaan monta kertaa! WHO nimittäin arvioi kuinka suuria annoksia syödyistä sienistä on voitu saada. Onko liikaa pyydetty, etttä asiantuntijalähdettä käyttävä toimittaja lukee ja raportoi sen mitä asiantuntijataho oikeasti kirjoittaa? Pointti ei ollut, että nyt olisi tapahtunut joku muutos “turvalliseen” suuntaan vaan, että paniikkiin ei missään vaiheessa ollut syytä. Suurimmassa osassa Japania säteilytaso ei missään vaiheessa ollut syöpäriskin kannalta relevantti asia. Se ei ollut sitä edes suurimmassa osassa Fukushiman prefektuuria. Siellä missä riski oli potentiaalisesti korkeampi, aikaa toisaalta annosten minimointiin ja toisaalta evakuointien järjestämiseen oli yllin kyllin eivätkä näidenkään seutujen asukkaat olleet siltä osin vaarassa. Tämä oli monelle säteilysuojelua tuntevalle selvää jo hyvin nopeasti onnettomuuden tapahduttua, mutta media (HS muiden mukana) seurasi tapansa mukaan mieluummin paniikkia lietsovia maallikkoita.

WHO:n raportti antaa yhteenvedon yleisölle aiheutuneeesta säteilyaltistuksesta ja siitä voidaan oppia, etteivät japanilaiset edes voimalan välittömässä läheisyydessä saaneet annosta millä tulee olemaan havaittavaa vaikutusta heidän terveyteensä. Tätä raporttia tullaan varmasti tarkentamaan jatkossa ja myös UNSCEAR:lta on kohta tulossa raportti, joka antaa yhteenvedon pelastustyöntekijöiden altistuksesta. Ilmeisesti heidän joukossaan on vähän alle 200, jotka saivat yli 100mSv annoksen. Pessimistisesti arvioiden tuo voi tarkoittaa heillä noin 1% lisäys syöpäkuolleisuudessa. Tämä noin 2 tapausta tulee hukkumaan niiden noin 60 syöpäkuoleman alle mitä tuollaisessa kohortissa tapahtuu joka tapauksessa. (Lisäksi tämän ryhmän terveyttä luultavasti seurataan muita tarkemmin ja nähtäväksi jää onko heidän muita nopeampi pääsy hoitoon itseasiassa  terveysriskejä merkittävästi alentava tekijä.)  Onnettomuuden keskeisin terveysvaikutus on sen aihettamassa pelossa ja stressissä. Lisäksi Japanin lisääntynyt fossiilisten polttoaineiden käyttö implikoi tuhansia ylimääräisiä kuolemantapauksia joka ikinen vuosi.

Laitan vielä tähän loppuun dokumentin, jossa jätetään pelottelu väliin ja keskitytään siihen mitä alan asiantuntijat oikeasti sanovat.

Nyt maanjäristyksestä ja tsunamista on kulunut kohta kolme viikkoa. Luonnonkatastrofi tappoi kymmeniätuhansia ihmisiä ja on sotkenut miljoonien elämän perinpohjaisesti. Varsinkin läntisen median mieleenkiinto on keskittynyt kuitenkin lähinnä Fukushiman ydinvoimaloiden tilanteeseen ja niillä pelotteluun. Asiallistakin tietoa on ollut saatavilla, mutta yleensä sitä on joutunut hakemaan ja monin paikoin yksi asiallinen juttu hukutetaan pian asiattomien juttujen tsunamin alle. Ydinvoimaloiden tilanne on aiheuttanut ne omistavalle yhtiölle mittavia taloudellisia menetyksiä, mutta entä se inhimillinen kärsimys mistä varmastikin suurin osa meistä on enemmän kiinnostunut?

Kun onnettomuudesta oli kulunut kaksi viikkoa, yksi työntekijä oli kuollut nosturionnettomuudessa ja 17 työntekijää oli saanut yli 100 mSv ylimääräisen säteilyannoksen. Koska vasta usean Sievertin annos aiheuttaa akuutin kuoleman vaaran, tuo tarkoittaa sitä, että kukaan ei ole kuollut säteilyyn eikä luultavasti ole edes saanut säteilysairauden oireita. On aivan realistista olettaa, että tämä tilanne ei tule olennaisilta osin jatkossakaan muuttumaan. Entä vaikutukset pidemmällä ajalla? 1Sv annos nopeasti saatuna kasvattaa syöpäkuolleisuutta noin 5%. Jos extrapoloimme pessimistisesti tulevaisuuteen ja oletamme, että 300 pelastustyöntekijää saa kukin 250mSv ylimääräisen annoksen ja että syöpäkuolleisuus on lineaarinen funktio annoksesta (alle 100mSv vuosiannoksesta ei ole huomattu olevan haittaa, joten lineaariaarisuus oletus on tältä osin turhan pessimistinen), voin arvioida, että ylimääräisiä syöpäkuolemia tulee pelastustyöntekijöiden joukossa esiintymään korkeintaan noin 4 kappaletta. Samalla ajanjaksolla heistä syöpään kuolee, joka tapauksessa noin 60 joten edes tuota terveysvaikutusta on vaikeaa havaita tilastollisten epävarmuuksien alta.
Muiden japanilaisten kohdalla annokset jäävät niin pieniksi, että mitään säteilyn terveysvaikutuksia ei tulla havaitsemaan. (Jos esim. kaikki Fukushiman prefektuurin asukkaat saavat tänä vuonna noin 1mSv lisän vuosiannokseensa, ylimääräisiä syöpäkuolemia olisi korkeintaan 100 samalla, kun “normaaleja” syöpäkuolemia on noin 500000. Tietoa annosnopeuksista Fukushiman prefektuurista löytyy esim. täältä.)

Säteilyn pelon aiheuttama tarpeeton stressi aiheuttaa varmasti (taas) suuremman terveysongelman kuin itse säteily. Paniikissa ihmiset ajavat myös autoa huolimattomammin ja tukkivat teitä, joita tarvitaan avun saamiseksi niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Onneksi japanilaiset ovat käyttäytyneet tilanteessa maltillisemmin kuin mitä länsimainen media on heiltä odottanut (joskus suorastaan vaatinut?). Tätä silmällä pitäen esimerkiksi kirjanpidon ja verotuksen konsultti Günther Oettinger:in (aka EU:n energiakomissaari) lausunnot eivät mainittavasti edistäneet yleistä turvallisuutta.

Tämä siis seurasi siitä, että yksi suurimmista rekisteröidyistä maanjäristyksistä yhdistettynä korkeaan tsunamiin iski 70-luvun alussa rakennettuun ydinvoimalaan. Verkkovirta katosi, voimalan kaikki varavoiman lähteet tuhoutuivat ja ulkoisia voiman lähteitä ei voitu kytkeä kiinni ilmeisesti sen vuoksi, että tilat joissa sen olisi voinut tehdä olivat täytttyneet vedellä. Laitoksen ulkopuolella infrastruktuuri oli suurelta osin säpäleinä mikä vaikeutti pelastustöitä entisestään. Jos uskoi ydinvoiman tulisieluisimpia vastustajia (moni on selvästi uskonut), Japanin sairaaloiden tulisi olla täynnä säteilysairauteen kuolevia ihmisiä ja iso osa maata olisi säteilyn vuoksi asuinkelvoton ikuisiksi ajoiksi. Näin ei käynyt edes tässä tapauksessa ja koska uudemmat reaktorit ovat huomattavasti turvallisempia kuin vanhat, niiden riskit ovat vielä rajusti Fukushimaa pienempiä.

Olen pannut tyytyväisyydellä merkille, että kaikki ympäristöasioista kiinnostuneet aktivistit eivät ole menettäneet harkintakykyään ja esim. George Monbiot on ilmaissut hyvin selvästi uusiutuvan “vaihtoehdon” rajat ja puutteet sekä fossiilisten polttoaineiden valtavasti ydinvoimaa suuremmat vaarat. Luin myös juuri, että sen enempää Kiina kuin Etelä-Koreakaan eivät aio muuttaa ydinvoima suunnitelmiaan onnettomuuden vuoksi. Hienoa! Sen sijaan esimerkiksi Saksan Greenpeace haluaa ajaa ydinvoimalat alas ja lisätä “toistaiseksi” hiilen ja maakaasun käyttöä. Valitettavasti paleovihreät ovat seuranneet tätä fossiilisiin “toistaiseksi” nojaavaa strategiaa jo yli kolme vuosikymmentä eikä tähän ihmiskunnalla ole enää varaa. Ei ole mitään syytä uskoa, että lähitulevaisuudessa odottaa teknologinen ihme, joka poistaa uusiutuvien riippuvuuden fossiilisista polttoaineista tai muuttaa fossiiliset polttoaineet “vihreiksi”.

Suomessa taas Vihreät haluavat luottaa metsien polttoon ja siihen, että tulevaisuudessa hiilen talteenottoon mahdollistaa fossiilisten käytön hamaan tulevaisuuteen. Ilmeisesti kannanoton kirjoittanut Oras Tynkkynen ei huomannut kirjoitukseen sisältynyttä ironiaa: “Riski=todennäköisyys x vaikutus”. Todennäköisyys tiedettiin pieneksi jo aikaisemmin ja nyt pieneksi voidaan todeta myös vaikutus. Pieni numero x pieni numero= vieläkin pienempi numero. Lisäksi hän toteaa, että “Vaikka muillakin energiamuodoilla tuulivoimaa myöten on omat haittansa, millään muulla ei edes teoriassa voi saada aikaan laajamittaista onnettomuutta – ehkä nyt suuren patoaltaan murtumista lukuun ottamatta.”, ilmeisesti tietämättömänä siitä, että Fukushimassa pato oli murtunut ja pyyhkäissyt asuntoja mennessään. Toivon, että kaikki asukkaat ehdittiin evakuoida. Jos ei ehditty, tuossa onnettomuudessa kuoli helposti enemmän ihmisiä kuin Fukushiman ydinvoimaonnettomuudessa.

Samoin kannanoton riskianalyysi oli kovin valikoivaa, koska siinä esitetyn vaihtoehdon riski oletetaan lähtökohtaisesti nollaksi. Näinhän ei ole. Ensinnäkin uusiutuvat vaihtoehdot nojaavat suurelta osin fossiilisten polttoaineiden tarjoamaan tukeen, joten niiden riskejä ei voida irrottaa fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista ongelmista. Lisäksi Vihreät ovat esittäneet, että metsähaketta tulisi polttaa 30TWh edestä vuosittain. Tämän vaihtoehdon aiheuttamat ekologiset ongelmat esiintyvät todennäköisyydellä yksi ja bioenergia aiheuttaa EUssa noin 10 kuolonuhria/TWh. (Tähän arvioon ei muuten taida sisältyä bioenergian polton karsinogeeniset riskit.) Suomessa kuolonuhreja on tätä vähemmän (noin 2/TWh), mutta se ei vaikuta peruspointtiin mitenkään. Lisäksi tästä mieleen tulee rallatus: “Mutta millään muilla mailla. Kuin Suomella bioenergia ei oo riskiä vailla“. (Ydinvoiman kohdalla luku on noin 0.04 kuollutta/TWh.)Toisin sanoen Vihreät pitävät hyväksyttävänä ja suorastaan eettisesti oikeana energiavaihtoehtoa, joka suoran ekologisen haitan lisäksi tappaa pelkästään Suomessa 60-300 ihmistä joka ikinen vuosi! Onneksi jopa Vihreissä ydinvoimakannoissa esiintyy variaatiota ja järkevämpiäkin ulostuloja on tehty esim. Osmo Soininvaaran taholta.

Tokihan onnettomuudesta voi aina oppia ja maallikkona ainakin seuraavat opit vaikuttavat itsestäänselviltä. (Asiantuntijat varmasti antavat parempaa ohjeistusta, kunhan saavat loppuraporttinsa kirjoitettua. Odotan niitä kiinnostuneena.)

  1. Jos ydinvoimala rakennetaan tsunami/maanjäristys alueelle, on sen kestettävä pahimmat eteen tulevat iskut. Fukushiman mitoitus oli pielessä ja en ymmärrä miksi laitosta ei oltu rakennettu korkeampia tsunameja silmällä pitäen. Niitä on kuitenkin esiintynyt Japanin historiassa. Turvamarginaali oli liian alhainen. Reaktorit (ilmeisesti) kestivät maanjäristyksen, mutta itse asiassa maanjäristys oli merkittävästi voimakkaampi kuin mitä laitos oli suunniteltu kestämään!
  2. Varavoiman lähteet eivät saa kaikki tuhoutua samassa onnettomuudessa. Ei ollut mitään järkeä parkkeerata kaikkia generaattoreita paikkaan, jossa ne tuhoutuivat kerralla, kun tsunami iski. Jos virheiden annetaan tuolla tavalla eskaloitua, ei auttaisi vaikka varageneraattoreita olisi 1000.
  3. Kun varageneraattorit olivat menneet, ulkoisen generaattorin kytkennessä oli jotain ongelmia. Jostain luin, että tämä johtui siitä, että “töpseli”-tila oli tsunamiveden alla. Ei tuossa ole mitään järkeä.
  4. Japani on varmaan yksi edistyneimpiä maita automaatiossa ja en ymmärrä miksi heillä ei ollut robotteja, jotka voisivat tehdä joitain riskialttiita tehtäviä reaktorin lähellä ihmisten sijaan. Koneiden pitäisi tehdä säteilymittaukset, veden suihkuttamiset yms. tehtävät. Nähtävästi Ranskalla tällainen järjestelmä on, mutta suotavaa olisi, että sellainen on kaikilla. Standardisointi voisi myös olla järkevää niin, että laitteet toimivat myös toisessa maassa mikäli niitä sinne joskus lainataan.
  5. Vetyräjähdykset olivat ikävää katseltavaa ja aiheuttivat turhaa vahinkoa työntekijöille. Vedyn poistaminen voidaan varmaankin tehdä kontrolloidusti.
  6. Vetyräjähdys viereisessä voimalassa ilmeisesti aiheutti ongelmia viereisessä. Tämä on hölmöä suunnittelua ja laitokset tulee asetella niin, ettei tällaisia “ketjureaktioita” pääse syntymään.
  7. Viranomaistiedotus on paikoin sekavaa ja tätä tulee (aina) parantaa. Hienostihan tämä tosin on hoitunut, jos sitä vertaa Tshernobyliin, mutta demokratialta tulee odottaa enemmän kuin Neuvostoliitolta.
  8. Median pitäisi harrastaa itsekritiikkiä (…ja lehmät lentää): Onko media toimittanut ihmisille tarkkaa tietoa siitä mitä oli tapahtunut/tapahtumassa? Minusta jakauma on ollut otsikoiden perusteella 90% sensaationhakuista soopaa ja 10% asiaa. Tämä tietenkin riippuu siitä mitä mediaa seuraa. (Niissä mitä itse luen aktiivisesti, asian osuus oli korkeampi.)

Lisäksi minusta ihmiskunnan on korkea aika alkaa siirtymään eteenpäin kevytvesireaktoreista ja ottaa käyttöön uusia (vieläkin) turvallisempia reaktoritekniikoita. Tällä tarkoitan ennen kaikkea passiivisiin turvajärjestelmiin perustuvia hyötyreaktoreita. Omana suosikkina ovat nestemäisiin suoloihin perustuvat toriumia käyttävät reaktorit, mutta monia muitakin hyviä vaihtoehtoja on ja kaikki kukat kukkikoon. Näillä reaktoreilla on myös mahdollista pudottaa kustannuksia merkittävästi niin, että ydinsähkö olisi kaikkialla hiilivoiman kustannuksia alhaisempi. Kun tämä tapahtuu, ilmaston muutoksen vastaisessa taistelussa aletaan oikeasti edistymään.

“Uusiutuvat” eivät ole minusta ilmastonmuutoksesta huolestuneelle todellinen vaihtoehto (ainakaan omana elinaikanani). Ilman massiivista energianvarastointia tuuli- ja aurinkovoima nojaavat ennen kaikkea fossiilisiin polttoaineisiin, koska niiden vaihtelevuus takaa sen, etteivät ne vastaa kuin vahingossa kysyntään. Sellaista energianvarastointi- ja verkkokapasiteettia mitä tähän vaadittaisiin ei Euroopassa ole, eikä tule näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa olemaankaan. Kysyntä voi osin joustaa, mutta mikäli esim. tuulivoima olisi merkittävä osa sähköntuotantoa koko yhteiskunnan olisi käännettävä itsensä pois päältä tyynellä säällä. (Suomi kuluttaa keskellä yötäkin yli 9000MW.) Kysyntäjoustolla voi olla merkitystä kulutuspiikkien tasaamisessa, mutta se tarkoittaa aina päällä olevan perusvoiman osuuden kasvua energiapaletissa eikä siis sovi yhteen satunnaisten “uusiutuvien” kanssa. Tuulivoiman vaihteluja voidaan jonkin verran vähentää valtavalla supergridillä, mutta vaikka siihen jollain olisikin varaa (ei ole) edes se ei poistaisi fossiilisten polttoaineiden tarvetta. (Lisäksi odotan mielenkiinnolla, koska osa supergridiin ja paikalliseen energiantuotantoon samaan aikaan uskovista tunnistaa kognitiivisen dissonanssin itsessään.) Vesivoima on suurelta osin jo valjastettu ja siihen liittyy omia ympäristöongelmiaan. Aaltoenergia kuulostaa hauskalta, mutta ei riitä pitkälle, koska se skaalautuu väärin.

Moni uusiutuvia vaihtoehtoja kannattava on joko täysin tietämätön niiden riippuvuudesta fossiilisista polttoaineista tai mikäli on ongelmasta tietoinen, puhuu lämpimikseen energianvarastoinnista ja supergridistä ilman, että tarkistaa mihinkä asti niillä ratkaisuilla päästään ja minkälaisin kustannuksin. Ajatus tuntuu olevan se, että rakennetaan nyt vain näitä vaihtoehtoja ja supergridejä yms. ja kyllä tekniset ongelmat ratkaisevat ajan kuluessa itse itsensä. Tämä on minusta väärin, koska keinojen toimivuus tulee perustella ennen kuin niistä maksetaan ja väärin suunnatut investoinnit viivyttävät todellisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Varsinkaan julkisia investointeja ei tule tehdä toiveajattelun pohjalta uppoavan ideologian pelastamiseksi. (Miksi näitä vaihtoehtoja ajaneet eivät muuten ole aina ajaneet energianvarastointia ja supergridiä? Vaikuttaa siltä, että näistä ei puhuta joko puutteellisen asiantuntemuksen vuoksi tai sen vuoksi, että vaihtoehtojen kustannukset halutaan esittää todellisuutta pienempinä. Rakennetaan ensin tuulivoimala… Ai niin! Sitten vielä voimalinjat…anteeksi että unohtui…Ai niin! Sitten supergid…sorry.. Ai niin! Sitten vielä energian varastointi…mitenkä se nyt pääsikään unohtumaan…Ai niin! Sitten rakennetaan tuulivoimala uudelleen 20v kuluttua…et tiennyt vai…luulin kyllä kertoneeni…Ai niin! Lämpöähän nämä laitokset eivät tuota…kait sinä nyt sen tiesit…)

Uusiutuvat eivät myöskään sovi hyvin lämmöntuotantoon (Saharan aurinkolämpö ei ole siellä missä sen pitäisi olla), joten ne eivät tämänkään vuoksi kattaisi merkittävää osaa primäärienergian kulutuksesta. Geoterminen lämpö on aina päällä, mutta lähes kaikkialla siinä maaperästä poistetaan lämpöä nopeammin kuin mitä sitä kertyy takaisin. Reikä siis jäähtyy. Maankuoren läpi virtaava lämpövuo on samaa suuruusluokkaa kuin ihmiskunnan energiankulutus.

Uusiutuvat ovat tavallaan kuin huulipunaa porsaalle. Monelle tämä porsaan meikkaaminen on lohdullista, luo mielikuvan hyvän tekemisestä ja herättää toiveen jostain kauniista. Valitettavasti ei ole perusteltua uskoa, että tämän prosessin päässä olisi jotain kaunista, pissikseltä näyttävän porsaan sijaan. Samoin kuin huulipuna ne ovat myös ylellisyystuote, joita köyhät eivät käytä ennen kuin tärkeämmät tarpeet ovat tulleet tyydytetyiksi. Köyhempien maiden päästökehitys on kuitenkin ensi arvoisen tärkeää globaalien päästöjen kuriin saamiseksi. Tämän vuoksi tärkeää tähdätä ydinvoimaan (tai muuhun hiilivapaaseen energiaan), jonka kustannukset ovat hiiltä alhaisemmat. Niin kuin minä asian näen, ydinvoima on ainut nyt käytettävissä oleva energianlähde, joka voi skaalautua kattamaan koko ihmiskunnan energiankulutuksen. Valinta on siis sen ja ilmastonmuutoksen välillä.

Fukushimassa on tapahtunut vakava ydinvoimaonnettomuus. Tilanne kehittyy, mutta Laaksonen epäilee reaktorin ytimen päätyvän asfaltille laitoksen ulkopuolelle. Itse olen tilanteesta monessakin mielessä huolissani. En usko, että tämä tulee ihmisuhrien määrän suhteen olemaan suuri katastrofi (verratuna siihen mitä Japanissa jo tapahtui tai siihen miten paljon fossiiliset polttoaineet tappavat ihmisiä), mutta se osoittaa pahoja teknisiä heikkouksia, jotka koskevat ainakin näitä vanhempia laitoksia (Fukushima 1 käynnistettiin vuonna 1971) ja jos STUK:n Laaksosta oikein ymmärsin myös joitain Amerikkalaisia vanhoja reaktoreita. Lisäksi onnettomuudella voi olla suuret poliittiset seuraukset ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tämä voi edesauttaa sitä, että maailmassa ei tehdä energian tuotannon päästöille muita kuin kosmeettisia vähennyksiä, jos edes niitä, seuraavan sukupolven aikana. Ydinvoiman vaihtoehdot kuitenkin rakennetaan fossiilisten polttoaineiden varaan eivätkä niistä irralleen.

Follow me on Twitter

Goodreads

Amnesty international

Punainen risti

Unicef

Advertisements