Sopivasti vaalien alla ilmestyi uusi kuvia kumartamaton kontribuutio ilmasto- ja energiakeskusteluun. Janne Korhosen ja Rauli Partasen kirja “Uhkapeli ilmastolla” kannattaa ehdottomasti hankkia. Kirja keskittyy moniin teemoihin, joita itsekin olen nostanut esiin. Kirja ei myöskään ole paksu vaan on selvästi tarkoitettu nopeasti luettavaksi ajatusten herättäjäksi ja (kuten kirjoittajat itsekin kertovat) keskustelun avaajaksi. He perustavat väitteensä asiallisiin tutkimuksiin ja lähteisiin, joita esimerkiksi ympäristöjärjestöt itse tuntuvat pitävän luotettavina ainakin silloin, kun viesti sopii ennakkoasenteisiin. (Itse asiassa osa lähteistä on järjestöjen itse tilaamia tai kirjoittamia raportteja.)
Kirja paneutuu ympäristöjärjestöjen huolestuttavaan sinisilmäisyyteen uusiutuvan energian mahdollisuuksista ja etenkin väitteisiin, että mitään muuta kuin uusiutuvia ei tarvita. Kirjassa esitetään esimerkiksi oheinen IPCC:n SSREN raportiin perustuva kuva 164 skenaariosta ja siitä minkälainen rooli uusiutuvilla voisi olla vuonna 2050. AINUTKAAN skenaario ei kyennyt tyydyttämään edes nykyistä energiankulutusta pelkästään uusiutuvilla ja tämä raportissa, jonka tekijät omasivat positiivisen ennakkoasenteen alaa kohtaan.
Keskusteltuaan tämän uskomuksen vaarallisuudesta suhteessa ilmaston muutoksen torjuntaan kirjoittajat jatkavat käsittelemään laajalle levinnyttä vääristelyä ydinvoimasta ja säteilysuojelusta. Tiiviissä ja hyvin luettavassa paketissa he debunkkaavat yleisimmin esitetyt uskomukset sekä teemaan liittyvästä tieteestä kuin myös keskustelusta eri energialähteiden taloudellisuudesta.
Tekijät varoittavat harjoitetun epärehellisyyden vaarantavan ei ainoastaan työn ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaan myös nakertavan pohjan uusiutuvan energian lisäämiseltä. (Amen to that!) He ilmoittavat myös olevansa valmiita korjaamaan väitteitään mikäli kuulevat parempia perusteluja. Eli jos olet kirjan luettuasi heidän kanssaan eri mieltä, ryhdy pohtimaan järkevämpiä argumentteja kuin ne mitkä tässä kirjassa ammutaan alas.
Ensi keskiviikkona 11.3 järjestetään muuten Bio Rexissä Helsingissä energiakeskustelu. Jos olet onnekas, saatat saada kirjan paikan päältä.
PassiiviIdentiteetti 
6 comments
Comments feed for this article
09/03/2015 at 11:18 AM
Arvostelu – passiivi-identiteetti -blogi | Uhkapeli ilmastolla
[…] mainiosta passiiviidentiteetti-blogista arvosteli saamansa kirjan sähköisen lehdistökappaleen pikavauhtia, ja aloitti […]
10/03/2015 at 4:59 PM
puuheppa
Kirjaa vielä lukematta, niin vahvin argumentti lienee sähkön itsetuotanto sekä hajautettu varastointi. Tesla Motorsin akkutehdas, Gigafactory, tulee saamaan noin 100 % sähköstään uusiutuvista. Tämä demonstroinee konkreettisesti sen mitä uusiutuvilla voidaan tehdä, jos ei pyritä jarruttelemaan teknologiaa, vaan lähdetään innovoimaan ja kehittämään uuteen energiaan perustuvaa teknologiaa aivan kuin meidän henki riippuisi siitä.
Ja riippuuhan se, tavallaan. Meidän on aivan pakko siirtyä sataan prosenttiin uusiutuvia maksoi mitä maksoi. Jos se maksaa paljon niin sitten maksamme energiatukia lopun ikämme, mutta aina voi toivoa että uusiutuvan energian hajautettu tuotanto ja varastointi saavuttaisi globaalin pariteetin.
Jos Teslan akkutehdas pystyy noin sataan prosenttiin uusiutuvien itsetuotantoa, niin on aivan varmaa että kaikki muutkin tehtaat maailmassa siihen pystyvät, koska akkutehtaat eivät ole tunnettujaan siitä että tuotanto olisi kulutukseltaan kovin niukkasähköistä.
Eli lyhyesti sanottuna luulen että Teslan Gigafactory on väkevin argumentti jota kirjailijat eivät ottaneet huomioon ja mikä riittää kääntämään energiakeskustelun todellisuudeksi.
Myöskään yksikään noista 164:sta IPCC:n skenaarioista ei ottanut huomioon Teslan Gigafactorin mahdollisuutta. Että kokonainen jättitehdas pystyisi tuottamaan pääosin itse oman sähkönsä jo 2020-luvulla.
11/03/2015 at 5:43 PM
Thoughtscapism
Olen todella iloinen siitä että kirjan kirjoittajat ottavat esille tärkeän evidenssi-pohjaisen näkökohdan siitä miten parhaiten voimme siirtyä fossiilisten polttoaineiden käytöstä muihin ratkaisuihin.
Kirjoitin juuri samasta aiheesta, IPCC:n ja IEA:n arvioista – kaikkein optimistisimmat arviot povaavat uusiutuville 31% osuutta energiantuotosta. Molemmat järjestöt painottavat että tarvitsemme myös ydinenergiaa.
11/03/2015 at 6:06 PM
Jani-Petri Martikainen
Hyvä kirjoitus! Kiitos linkistä. Tämä asia on todellakin niin tärkeä, että siinä ei olisi varaa tehdä päätöksiä perstuntumalla.
12/03/2015 at 12:01 PM
puuheppa
Suomi muuten ottanee tavoitteeksi vuoteen 2050 mennessä 100 % uusiutuvaa energiaa. Eli lähtee Tanskan ja Ruotsin tavoitteisiin. Kivihiilestä luovutaan vuoteen 2025 mennessä kokonaan.
Tämä oli kaikkien merkittävien puolueiden yhteinen näkemys eilisessä Energiaremontissa. Tosin RKP ainoana puolueena katsoi että 75 % sähköstä tuotetaan uusiutuvilla ja 25 % sähköstä ydinvoimalla. Muiden puolueiden edustajat eivät katsoneet aiheelliseksi nostaa ydinvoimakorttia esille.
Tämän suhteen siis odotusarvo on ettei Fennovoiman ydinhanke toteudu ja nykyiset ydinvoimalat toimivat niin pitkään kuin toimivat ja Olkiluoto 3:n elinkaarta ei enää jatketa 30 vuoden jälkeen.
Eli näyttää nyt siis lopullisesti siltä, että sataan prosenttiin uusiutuvia mennään. Suomi ei enää toista kertaa halua tehdä sitä katastrofaalista virhettä, kun noin vuonna 2007 seuranneilla poliittisilla päätöksillä tapettiin Suomen orastava tuulivoimaosaaminen. Ydinvoimainvestointi oli Suomen talouden kannalta iso virhe ja Olkiluoto 3 -projekti ei paljon kiitoksia saanut.
Näin ollen Clean Tech on se juttu mihin Suomi lähtenee toivottavasti sata lasissa panostamaan.
12/03/2015 at 10:54 PM
Juha Kinnunen
Mitkä olivat ne poliittiset päätökset, jotka tuhosivat tuulivoimaosaamisen? Suomalaiset eivät kai pärjänneet kilpailussa. Olisiko tuulivoimafirmoja pitänyt tukea jotenkin? Jos vihjaat, että OL3 jollain tavalla oli osallisena tuulivoimaosaamisen tuhossa, niin minä kysyn miten rakentamisvaiheessa oleva voimala voi sen tehdä?
Ilmeisesti 100 % uusiutuvia on sinulle tärkeämpi tavoite kuin päästöjen vähentäminen riittävästi. En ole vielä missään nähnyt vakuuttavaa perustelua, miksi ydinvoima ja uusiutuvat olisivat toisensa poissulkevia. Ne voivat ja niiden kannattaakin kilpailla toisiaan vastaan. Tämä edellyttää sitä, että poliitikot eivät päätä mieltymtstensä mukaan mikä on hyvä energiantuotantomuoto. Siinäpähän piiskaisivat toisiaan aina vaan paremmiksi.
Nyt pitäisi uusiutuvien ohella pitää mukana sellaista päästötöntä energiantuotantoa, jonka tiedetään toimivan vielä kymmenien vuosien päästäkin. Ja joka siis toimisi siirtymävaiheessa apuna. Näin ei oltaisi lujan uskon varassa.