Joskus tiedejournalismia seurattaessa tulee olo, että sen ainut varma ominaisuus on kutakin uutta journalistista pohjanoteerausta pian seuraava uusi pohjanoteeraus. Perussuomalaisten Soinia pilkattiin (aiheellisesti) mediassa siitä kuinka hän oli työstänyt puolitoista vuotta ilmastokannanottoa, joka perustui kopioi ja liitä toimintoon. Tiedeuutisoinnissa törmää jatkuvasti siihen, että toimittajien ainut kontribuutio on “kopioi ja liitä” ja kenties Suomessa englanninkielisen jutun kääntäminen suomeksi.

Äskettäin Hesarissa uutisoitiin “Tutkimus: Linnuilla pienemmät aivotTšernobylin alueella“. Sama juttu pyöri medioissa ympäri maailmaa ja kaikissa sieerattiin ilman pienintäkään kriittisyyttä tutkimuksen senioriparia Timothy Mousseauta ja Anders Pape Mølleria. (Linkki alkuperäiseen tutkimukseen on tässä.) Minusta lukijan olisi ollut tärkeää tietää, että Møller on jäänyt aikaisemmin kiinni tulosten väärentämisestä ja että hänen ammattietiikkansa on kyseenalainen (kannattaa muuten lukea myös kommentit, koska osa asianosaisista ja asiaa seuranneista kommentoi tilannetta melko valaisevasti). Asiasta nousi muutama vuosi sitten tiedepiireissä suuri kohu ja skandaalista löytyy kommentaaria myös mm. Nature:ssa ja Science:ssa. Møllerin kyvyttömyys puolustaa itseään asia-argumentein käy myös selväksi Richard Palmerin julkistamasta kirjeenvaihdosta.

Jos tutkija on epärehellisyyden vuoksi menettänyt kolleegojensa luottamuksen, voi selviytymisstrategiana hyvinkin toimia sellaisten tutkimusten tehtailu, jotka vetoavat maallikoihin. Ts. silloin kannattaa valita mediaseksikäs tutkimuskohde, josta ihmisillä on vahvat ennakkoluulot ja tehtailla tutkimuksia, jotka vahvistavat näitä oletuksia (Tshernobyl, geenimanipulaatio, kemikaalit, luomuruoka, globalisaatio, terrorismi…ehkä jopa ilmastonmuutos?). Tutkijat ovat usein kaikkein innostuneimpia tuloksista, jotka poikkeavat naiiveista oletuksista (niistä oppii eniten), kun taas maallikot lukevat mieluiten tuloksista, jotka pönkittävät heidän maailmankuvaansa. Tällaista maallikoihin vetoavaa strategiaa Møller näyttää seuraavan.

Asia ei olisi ehkä muuta kuin pieni journalistinen möhläys mikäli tämä ei olisi toistuvaa. BBC:ltä löydän sarjan saman teemaisia “uutisia” joissa tietolähteenä on….voitteko arvata?… Timothy Mousseau ja Anders Møller (tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä). Missään näistä uutisissa ei ole merkkejä kriittisyydestä ja missään ei mainita sitä savua mitä Møller on tieteellisellä epärehellisyydellään aikaisemmin nostattanut. BBC:n sivuilla pitää selata vuoteen 2007 ennen kuin läytää saman teemaisen, mutta edes hiukan tasapainoisemman uutisen vaikka siinäkin pääpuheenvuoro oli Mousseaulla ja Møllerilla. Minulla on muistikuva, että Møllerin auktoriteettiin on luotettu myös hesarissa lähimenneisyydessä, mutta en nyt löydä hesarista muistikuvaani vahvistavaa juttua (ehkä muistan väärin). YLE kylläkin on siteerannut hänen tutkimuksiaan kritiikittä 18.03.2009.

Se, että henkilö on aiemmin jäänyt kiinni tulosten vääristelystä ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että hänen uusi tutkimuksensa on mätä, mutta sen on minusta toimittava syynä tarkempaan taustoittamiseen etenkin, kun tulokset ovat mediaseksikkäitä ja monin paikoin ristiriidassa muiden tutkijoiden saamien tulosten kanssa. Samoin se on asia, josta on kerrottava lukijalle. Kun itse luin median siteeraaman artikkelin läpi, sain vahvan tunteen siitä, että artikkeli haisee (en ole ekologi, joten en nyt puutu yksityiskohtiin, jotka he tuntevat varmasti minua paremmin). Joitain syitä tähän tunnelmaani ovat esim.

  1. Møller et al. siteeraavat lähinnä omia aikaisempia tutkimuksiaan sekä tutkimuksia, jotka pönkittävät heidän väitteitään. Säteilyn ekologisista- ja terveysvaikutuksista on kuitenkin tehty valtavasti tutkimuksia ja se, ettei muita kuin samanmielisiä siteerata haiskahtaa kilometrin päähän. Vaikuttaa siltä, että kirjoittajat uskovat vasta-argumenttien katoavan, kunhan ne vain jätetään mainitsematta. Valtamedian tiedejournalismin kohdalla tämä strategia varmasti toimiikin.
  2. Mitattuja lintuja oli reilu 500 noin 50:stä eri lajista ja mittauspisteitä oli 8. Toisin sanoen kussakin mittauspisteessä lintuja ei ole kovin montaa. Jos noin pienistä näytteistä lasketaan keskiarvoja, on tilastollinen virhe niin suuri, että havaittu korrelaatio voi olla tilastollinen harha. (Jos haluat tietää aiheuttaako BB:n katsominen tautia X, niin voit muodostaa joistain BB:n katsojista joukon ja tarkistaa heidän terveystietonsa. Sitten katso poikkeaako taudin esiintymismäärä tilastollisesti merkitsevällä tavalla muusta väestöstä. Jos ei poikkea, valitse uusi tauti Y ja toista harjoitus sille. Ei tarvitse käydä kovin montaa tautia läpi ennen kuin löydät tilastollisesti merkittävän korrelaation sinne missä kausaliteettia ei oikeasti ole.) Lisäksi silmämääräisesti näyttää siltä, että heidän kuvassa 2 alaspäin viettävä suora saadaan suhteellisen harvojen datapisteiden (noin 10) ansiosta. Nämä datapisteet ovat toisaalta pienillä annosnopeuksilla ja sitten toinen rypäs suurilla annosnopeuksilla. Pääosassa dataa (550 datapistettä) ei ole rakennetta, josta voi vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin, että mitatulla annosnopeudella ei ole mitään tekemistä aivojen koon kanssa.
  3. APM on tehnyt lintujen mittaukset käsin. Koska hänen ennakkoasenteensa tuloksiin on ilmeistä, voivat tulokset vääristyä (jopa hänen tiedostamattaan) siitä, että mittanauhaan katselee korkeamman aktiivisuuden alueella hiukan eri tavalla kuin muualla. Raportoitu efekti on niin pieni, että hyvinkin vähäinen ennakkoasenne voi vaikuttaa vahvasti. Lisäksi APM on osoittautunut täysin kykeneväksi myös tietoiseen vääristelyyn. (Sanon tämän puhtaalla näppituntumalla katsomalla kuvaajia, joissa data näyttää lähinnä haulikolla ammutulta. Tutkijoiden olisi itse pitänyt keskustella heidän tulostensa herkkyydestä tilastollisille virheille, mutta sitä he eivät tehneet. Virherajojakaan ei muuten raportoida vaikka kyseessä on kokeellinen paperi. Toivottavasti tämä on vain tämän paperin ominaisuus eikä koko alan normaalikäytäntö.) Mikäli ennakkoasenteen aiheuttaman ongelman haluaa poistaa, linnut tulisi antaa joko koneen mitattaviksi tai sellaisen henkilön mitattavaksi joka ei tiedä miltä alueelta lintu on pyydystetty. Huolellinen tutkija olisi ottanut tämän huomioon jo projektia suunnitellessa.
  4. Nähtävästi Møller et al. käyttävät linnun säteilyaltistumisen mittarina sitä mittarin lukemaa minkä he saavat mittarista silloin, kun lintu on pyydystetty. En oikein ymmärrä tätä. He olettavat nähtävästi, että lintu kasvaa munasta lentokykyiseksi samassa paikassa kuin missä se vielä elää ja pesii aikuisena. Heidän mittauspisteensä korkeimman aktiivisuuden alueella sijaitsevat noin 20 km^2 sisällä (,jonka sisällä aktiivisuus vaihtelee käsittääkseni muuten huomattavasti riippuen siitä missä ollaan,) ja jotenkin maallikkona kuvittelisin, että lentokykyiset linnut lentelevät, jos nyt eivät ihan mihin sattuu, niin kuitenkin kohtuu laajalla alueella. Jos halutaan tietää minkä annoksen lintu on saanut, sitä pitää seurata munasta lähtien. Oletus siitä, että kiinniottohetkellä juuri siinä paikassa mitattu taustasäteilymäärä kertoo jotain linnunpoikasen altistumisesta, on raju. Vähintäänkin pitäisi tarkistaa mikä vaikutus tuollaisella oletuksella on väitettyihin johtopäätöksiin. (Jos pahasti saastuneella alueella syntynyt lintu lentää pois, se hukkuu suuren ympäristön lintumassoihin. Sen sijaan ulkopuolelta saastuneelle alueelle muuttava vaikuttaa paikalliseen populaatioon huomattavasti voimakkaammin. Näin ollen Møller et al.:lla suuria annoksia saaneita lintuja olisi vähemmän ja heidän kuvan 2 oikean laidan pisteet siirtyvät vasemmalle. Tämä on muutos, jolla on taipumus pyyhkäistä väitetty korrelaatio pois.)
  5. Olettaen, että dataa on riittävästi ja se on riittävän tarkkaa, Møller et al. postuloivat kausaalisen yhteyden aivojen koon ja taustasäteilyn määrän välille. Tämä on aikamoinen oletus. Jos tämä pitäisi paikkaansa, niin saman asian pitäisi näkyä myös alueilla missä normaali luonnontaustasäteilytaso on korkea. Tekijät eivät edes mainitse tätä mahdollisuutta eivätkä selitä miksi he eivät ole lisänneet mittauspisteittensä joukkoon pisteitä, jotka ovat jossain aivan muualla. He eivät myöskään mainitse sitä mahdollisuutta, että aivojen koko voisi olla pienempi jostain muusta syystä…kuten esim. siitä syystä, että riski petoeläinten saaliiksi joutumisesta voi olla pienempi Tshernobylin lähellä kuin kauempana. Turvallinen elinympäristö tyhmistää. Se, että raportoidaan ainoastaan omaa väitettä tukevia argumentteja ja muista vaietaan, löyhkää.

Lopuksi vielä vastapainoksi joitain asiallisen tiedon lähteitä:

  • WHO: Health Effects of the Chernobyl Accident and Special Health Care Programs
  • UNSCEAR 2000 REPORT Vol. I Sources and effects of ionizing radiation
  • Chernobyl’s Legacy: Health, Environmental and Socio-Economic Impacts
  • “Cancer incidence in areas with elevated levels of natural radiation”, tästä artikkelista en lukenut kuin abstraktin enkä osaa arvioida kunnolla sen luotettavuutta, mutta siinä käsitellään Iranilaisen Ramsarin kaupungin asukkaiden terveydentilaa. Siellä ihmiset saavat luonnosta yli 100mSv annoksia vuodessa. (Suomessa saamme keskimäärin 3.7mSv.) Tekijät kertovat abstraktissa mm. seuraavaa: “…It has been reported that 3–8% of all cancers are caused by current levels of ionising radiation. If this estimation were true, all the inhabitants of such an area with extraordinary elevated levels of natural radiation would have died of cancer. Our cytogenetic studies show no significant differences between people in the high background area compared to people in normal background areas. As there was no increased level of chromosome aberrations, it may be predicted that the cancer incidence is not higher than in the neighbouring areas with a normal background radiation level. Although there is not yet solid epidemiological information, most local physicians in Ramsar report anecdotally that there is no increase in the incidence rates of cancer or leukemia in their area. There are no data to indicate a significant increase of cancer incidence in other high background radiation areas (HBRAs). Furthermore, several studies show a significant decrease of cancer death rates in areas with high backgrounds. It can be concluded that prolonged exposure to high levels of natural radiation possibly triggers processes such as the production of antioxidants and repair enzymes, which decreases the frequency of chromosome aberrations and the cancer incidence rate.