Luin Kenneth Pomeranzin kirjaa “The great divergence”, jossa pohdittiin syitä sille miksi Eurooppa (Englannin johdolla) teollistui ennen Aasiaa. Kirjassa argumentointiin mielestäni vakuuttavasti, että Euroopan etumatka johtui toisaalta ylimääräisestä ekologisesta ja sosiaalisesta jättipotista nimeltä Amerikka ja toisaalta hiilen käytön yleistymisestä Englannin energiantuotannossa. Jälkimmäinen tekijä oli kriittinen, koska muut energiantuotannon vaihtoehdot (puu) olisivat kilpailleet maasta joko ruuan-, rakennusmateriaalin- tai kuiduntuotannon kanssa. Kun tätä pohtii pidemmälle, on helppo todeta monia teollistumisen ja ei-orgaanisen energiantuotannon HYVIÄ ekologisia ja sosiaalisia seurannaisvaikutuksia.

Ihmisen välttämättömiin perustarpeisiin kuuluvat ruoka, polttoaine, rakennusmateriaali ja kuidut (vaatteiden tekemistä varten). Ihmiskunta on ennen teollistumistaan tuottanut nämä kaikki ohjaamalla luonnon primäärituotantoa omaan käyttöönsä. Teollistumisen myötä energiamme on vain pieneltä osin peräisin ekosysteemistä (fossiilisilla polttoaineilla toki on orgaaniset juuret miljoonien vuosien päässä), rakennuksia voidaan rakentaa halvalla muistakin materiaaleista kuin puusta ja synteettiset kuidut ovat vähentäneet riippuvuutta orgaanisista kuiduista. Kaikki nämä muutokset ovat vähentäneet ekologista painetta, joka olisi muussa tapauksessa käynyt kestämättömäksi jo kauan aikaa sitten. Samoin ne ovat mahdollistaneet ruuantuotannon suuremmalla alueella kuin mihin muuten olisi ollut mahdollisuuksia.

Usein ilmastonmuutos keskeisessä keskustelussa unohtuu, että maankäyttö ja luonnonprimäärituotannon ohjaaminen ihmisten käyttöön (HANPP) ovat keskeisimmät lajien sukupuuttoja ajavat tekijät. Jos maailman maapinta-ala jaetaan tasan kasvavan ihmiskunnan kesken, on meistä kunkin tultava toimeen noin 1.5 hehtaarin alueella. Tästä alasta huomattava osa on vielä autiomaita, vuoristoja, jäätiköitä yms. Tuon pinta-alan tuotannon on siis riitettävä kaikkeen meitä ylläpitävään toimintaan (ruoka, asuminen, energia, työ, luonto…).

Luonnolle aiheutuva paine ei ole aina peräisin ensisijaisesti teollistumisesta. Länsi-Euroopan metsiä tuhottiin hurjaa tahtia jo esiteollisella ajalla ja esim. Saksassa ja Ranskassa on tänä päivänä huomattavasti enemmän metsiä kuin vuonna 1800. Sama pätee Japaniin. Jos kukaan epäilee esiteollisten (luomu)yhteiskuntien kykyä ympäristön tuhoamiseen, tarvitsee vain vilkaista ympärilleen esim. lähi-idässä, Välimeren ympärillä tai Pääsiäissaarilla. Eivät ne seudut ole aina olleet puuttomia. Nykyään esimerkiksi Ruandassa metsiä tuhotaan parin prosentin vuosi vauhtia niin, että alle 20% maan pinta-alasta on enään metsien peitossa. Tätä tuhoa ajavat väestönkasvu, tehoton maanviljelys (lähinnä paikallista luomua…ilmeisesti alle 4kg lannoitetta/hehtaari ja ei-orgaanista lannoitetta on levitetty vain parille prosentille pelloista!) ja bioenergian keskeinen rooli ihmisten energiataloudessa.

Seuraavassa muutamia ilmeisiä seikkoja, jotka puhuvat korkeamman ei-orgaanisen energian ja mineraalien käytön puolesta ekologiselta (ja sosiaaliselta) kannalta:

  1. Ihmiselle kypsennetyn ruuan ravintoarvo on korkeampi kuin raa’an. Olemme kypsentäneet ruokamme jo ennen kuin olimme lajina olemassa ja pääosan historiaamme se on mahdollistanut ruuaksi kelpaamattoman biomassan polttamisen, jotta saamme ravinnostamme enemmän energiaa irti. Lisäksi se on mahdollistanut lämmityksen, joka on omalta osaltaan alentanut vartalomme energiantarvetta. Tänään tuo kypsennykseen ja lämmitykseen käytettävä energia voi olla peräisin ekosysteemin ulkopuolelta…kalliosta. Tämä tarjoaa mahdollisuuden pienentää ekosysteemiin aiheutuvaa painetta.
  2. Käyttämällä energiaa voimme tuottaa ei-orgaanisia lannoitteita ja muita aineita joiden avulla peltojen hehtaarikohtaiset sadot (ja primäärituotanto) ovat rajusti korkeampia kuin mihin ne luonnontilassa pystyvät. Tämä tarjoaa mahdollisuuden tuottaa enemmän elintarvikkeita ilman tarvetta kasvattaa viljelyalaa. Taas tähän käytetty energia voi olla (ja toivottavasti on) peräisin ekosysteemin ulkopuolelta.
  3. Käyttämällä ei-orgaanista energiaa voimme luoda synteettisiä kuituja ja rakennusaineita, joten metsiä ei tarvitse hakata niiden saamiseksi.
  4. Käyttämällä energiaa voimme nostaa maanviljelyksen tuottavuutta ja vapauttaa ihmiset pelloilta talikoimasta tekemään jotain mielekkäämpää ja arvokkaampaa. En halua elää maassa, jossa suurin osa ihmisistä on sidottu pelloille ruuantuotantoon. Tämä työvoiman vapautuminen antaa myös mahdollisuuden kaupunkien kasvuun. Ihmisten maankäyttö on kaupungissa paljon maaseutua tehokkaampaa. Kaupungit ja niissä asuvien ihmisten työpaikat vaativat toki energiaa, mutta tämä energia voi olla peräisin elottomasta kalliosta eikä sellaisenaan aiheuta automaattisesti suuria ekologisia ongelmia.
  5. Käyttämällä energiaa voimme kuljettaa ruokaa kauemmas (tiet,laivat, kuorma-autot…) ja säilyttää sitä paremmin (pakastimet, säilöntäaineet). Tämä oli välttämätöntä ruuantuotannon vapautumisessa paikallisuuden pakkopaidasta eikä ainoastaan pienennä hukkaan päätyvän ruuan määrää vaan pienentää myös paikallisesta katovuodesta aiheutuvia riskejä.
  6. Lämmitys ja lämmin vesi alentavat kehomme energiantarvetta ja näin ollen vaadittavan ruuan määrää. Lisäksi niillä on ilmeisen positiivinen vaikutus ihmisten elämänlaatuun ja terveyteen.
  7. Käyttämällä energiaa voimme siirtää monia fyysisesti vaativia tehtäviä koneille ja mahdollistaa monia muita hankkeita joihin lihasvoivamme eivät yksinkertaisesti riittäisi riippumatta siitä kuinka monta miljoonaa työläistä on käytössämme. Fyysisesti vähemmän vaativa elintapa alentaa ruuan tarvetta ja näin ollen painetta ekosysteemille. (Liikunta kasvattaa elimistömme energiankulutustamme, mutta toki sillä on omat hyvätkin puolensa terveydelle ja jaksamiselle.)

Energiankulutuksella voimme siis vähentää aiheuttamaamme ekologista painetta halutessamme merkittävästi. Tällä hetkellä vain ruuantuotanto nojaa välttämättä yhteyttämiseen auringonvalolla. Tästäkin voidaan periaatteessa luopua, koska pellot voitaisiin pinota kerroksiksi joita valaistaisiin ja lämmitettäisiin kalliosta hankitulla energialla. Sanon periaatteessa, koska tässä ei olisi mitään järkeä valtavien energiakustannusten vuoksi. Toisin sanoen juuri nyt on vaikea kuvitella ihmiskunnan ruokkimista ilman luonnonvaraisen luonnon syrjäyttämistä.

Osin näiden syiden takia suhtaudun suurin varauksin joihinkin paleovihreän konsensuksen perusväittämiin. Energiankulutus ei ole puhtaasti pahasta. Ei-orgaaninen energia ei ole automaattisesti pahasta. Bioenergia ei ole hyvää. Luomutuotanto ei ole ekologista/eettistä silloin, kun sen maankäyttö on tehotonta (Suomessa luomuviljojen hehtaarisadot ovat 50-60% normaaleista) tai silloin, kun se nojaa karjankasvatuksesta saatavaan lantaan tai silloin, kun se käyttää uusiutumattomia fosfaattivaroja tehottomasti tai silloin, kun se on merkittävästi tavallista ruokaa kallimpaa.

Kun keskustelemme energiankäytön ympäristövaikutuksista, pitää pohtia sitä kuinka energia tuotetaan, miten sitä käytetään ja millaiset ympäristö- tai sosiaaliset vaikutukset tarjottavassa vaihtoehtoisessa alhaisen energian visiossa on? Usein kaikki nämä tekijät jäävät hämäriksi ja asioita leimataan hyviksi ja pahoiksi tunteellisin/yltiöideologisin tai perustein. Niin kuin itse asian näen, ei-orgaaninen energia on avannut ihmiskunnalle uuden ulottuvuuden. Aikaisemmin kaikki tekemisemme oli rajoittunut maan kaksiulotteiselle pinnalle. Se kuinka paljon resursseja meillä oli käytössämme riippui hallitsemastamme maa-alasta ja siitä kuinka paljon auringonvaloa siihen osui. Nykyään tämä verrannollisuus on osin murtunut ja ihmiskunnalla on käytössään kolmas ulottuvuus…alas ja ylös. Toisin kuin muut lajit, me voimme käyttää elottomasta kalliosta saatavia resursseja itsemme ylläpitämiseen ja niitä resursseja on kolmessa ulottuvuudessa aina enemmän kuin kahdessa. Olisi suotavaa, että ihmiskunta käyttäisi tätä vapausastetta itsensä elättämiseen mahdollisimman paljon sen sijaan, että syö niiden lajien elintilaa, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elättää itsensä kaksiulotteisen ekosysteemin primäärituotannosta.