Yksi itsestään selvästi marginaalinen, mutta usein hypetetty energianlähde muodostuu maanviljelyksen jätevirroista. Milloin se pitäisi poltaa lämmöksi, milloin muuntaa biokaasuksi autoja varten ja milloin tuottaa sillä sähköä. Suomessa esim. Gasum pokkana väittää Suomen potentiaaliksi 17 TWh. (Greenpeace, Birdlife international jne. puhuvat tilaamassaan raportissa koko EU:n tasolla noin 100TWh:sta vuonna 2020. EU:ssa on kuitenkin noin 100 asukasta kutakin suomalaista kohden. Joku puhuu p..kaa ja itse veikkaan tätä roolia Gasumille.) Biokaasua myydään toistuvasti win-win ratkaisuna, jossa voimme saada bioenergiaa ilman konfliktia ruuantuotannon ja energiantuotannon välillä. Tämä ei pidä paikkaansa. Trade-off on olemassa myös “jätevirtojen” kohdalla.

Ensinnäkin emme ylipäätään puhu jätteistä. Pellolle jäävillä kasvin osilla on roolinsa eroosion estämisessä, hiilen sitomisessa maaperään sekä ravinteina seuraavalle sukupolvelle. Nopea googlaus löytää esimerkiksi tällaisen sivun, jossa kerrotaan ettei jäämistä tulisi poistaa kuin 20-30% tai kenties vielä vähemmän. (Itse asiassa parasta olisi jättää kyntäminenkin väliin. Tämä tosin on helpompaa esim. glyfosaatille tolerantteja GM-lajikkeita käytettäessä, mutta milloinpa  ympäristöystävällisyys seuraisi foliohattu-aktivistien kaanonia?)

Olennaisempi asia tämän kirjoituksen kannalta on kuitenkin toisaalla. Katsokaapa seuraavaa kuvaa siitä miltä viljan viljely näytti aikoinaan ja miltä se näyttää nyt. Ennen esim. vehnä tuotti merkittävästi enemmän olkea suhteessa jyvien painoon kuin nykyään. Jalostus on tuottanut lajikkeita, jotka käyttävät yhä suuremman osan resursseistaan jyvien tekemiseen muiden osien kustannuksella. Näette esimerkin tuossa toisessa kuvaajassa, jossa ns. “harvest index”:n kehitys viimeisen noin 100 vuoden ajalta. Kasvu on ollut hyvin merkittävää ja jätevirtojen määrä suhteessa tuotetun ruuan määrään on kutistunut. Tämä on mahtavan hieno asia!

ViljelyEnnen

Kuva 1: Viljely ennen ja tänään. Huomaa kuinka paljon olkea oli suhteessa jyvien määrään.

Kuva 2: Jyvien painon suhde koko kasvin painoon

Kuva 2: Jyvien painon suhde koko kasvin painoon

Jos nyt alamme maksamaan tukiaisia ja näin luomaan arvoa maanviljelyksen “jätteille”, luomme kannusteen kääntää kelloa taaksepäin. Kun oljenpolton voitot taataan, luodaan automaatti, joka tuottaa yhä enemmän olkia ja vähemmän ruokaa. Tämä ei tapahdu välttämättä muuttamalla viljelysmaa bioenergiaplantaasiksi vaan siirtymällä enemmän olkea tuottaviin lajikkeisiin. Tällä hetkellä vehnän hinta muuten vastaa noin 4 senttiä/kWh primäärienergiaa. Saksassa biokaasun tuet näyttävät pyörivän jossain 15-20 senttiä/kWh tasolla. Olisimme siis hyvin nopeasti tilanteessa, jossa se tuettu “jätevuo” on viljelijän keskeisin tulonlähde.

Advertisements