Kaj Luukolla oli osuva kritiikki Leo Straniuksen huomioista Helsingin energiapolitiikasta. Lisäsin kirjoituksen perään muutaman kommentin ja kopioin ne nyt myös tänne. Tavallaan on hyväkin asia, että Helsingin “vaihtoehtojen” heikkous tuodaan näin konkreettisella tavalla julki. Tämä sama heikkous on toki olemassa myös laajemmassa mittakaavassa, mutta konkreettinen esimerkki on opettavaisempi kuin abstrakti keskustelu. Olemme siis tilanteessa, jossa ydinvoiman vastustus estää dekarbonisaatiota joka voisi tapahtua samalla, kun esitetty vaihtoehto on niin epärealistinen, ettei se koskaan voi tapahtua. Jäljelle jää status quo, kosmeettinen viherpesu ja paljon kuumaa ilmaa. 

“Paperissa johon Leo viittasi ei puhuta muuten mitään kustannuksista. Jostain syystä kustannukset kiinnostavat monia vain ydinvoimaa kommentoitaessa.

Ideana paperissa olisi rakentaa merituulivoimaa noin 3 GW, sitten ylijäämällä kuumennettaisiin vettä ja varastoitaisiin se (seasonal storage) jonnekin. Tuollainen kasa merituulta maksaisi varmaan 10 miljardia tai jotain sinne päin ilman systeemitason kustannusten mukaan ottamista.

“In previous case this would increase the storage capacity requirement to 143 GW h (equivalent to 2.4 million m3 of water) which would require non-conventional thermal storage technologies such as large sub-surface caverns filled with water.”

Onko jollain käsitystä mitä tuollainen maksaa ja tehdäänkö sitä jossain? Äkkiseltään 100x100x240 metrinen onkalo maan sisässä kuulostaa aika isolta urakalta.

“…remaining auxiliary heat demand concentrates to the winter months only…” ja kuva 13. Ts. jos oikein ymmärrän niin fossiilisia polttoaineita polttavat laitokset ja niitä tukeva infra tarvitaan Lundin visiossa joka tapauksessa. Niitä vain käytettäisiin vähemmän.

….

Lisään vielä hiukan alleviivatakseni näiden visioiden utopistisuutta, 10 miljardia pelkistä turbiineista joiden käyttöikä on noin 20 vuotta tarkoittaa (unohdetaan korot yms.) Helsingin energialta noin 500 miljoonaa turbiini-investointeja vuodessa. Tuohon päälle ne kulut varastoinnista, verkkokulut ja kulut olemassasolevan kapasiteetin ylläpitämisestä. Helsingin energian investoinnit viime vuonna olivat reilut 70 miljoonaa eli investoinnit pitäisi noin kymmenkertaistaa. Liikevaihto oli vähän alle 800 miljoonaa ja voitto noin 200 miljoonaa ts. vuosittaiset investoinnit olisivat samaa suuruusluokkaa yhtiön liikevaihdon kanssa ja moninkertaiset voittoon nähden. Tämä ei tule tapahtumaan koskaan.

Sanotaan, että sähkön- ja lämmönyhteistuotanto tehdään ydinvoimalassa joka maksaa kaikkiaan noin 5 miljardia. Tuon käyttöikä on 60 vuotta ts. vuosikustannus olisi vähän alle 100 miljoonaa. Polttoainekulut likipitäen katoaisivat joten tuollainen investointi olisi mahdollisuuksien rajoissa kunhan keksitään joku järkevä viitekehitys rahoitukselle. Toinen vaihtoehto on ilmiselvästi mahdoton, toinen taas olisi tehtävissä. Ei lienee vaikeaa arvata kumman vaihtoehdon puolelle Stranius ja muut vastaavat asettuvat.

Minusta on aivan käsittämätöntä kuinka vähäinen älyllinen uteliaisuus toisilla keskustelun osapuolilla on. Eivät jaksa käyttää edes muutamaa sekunttia pohtimaan onko se oma kanta nyt ylipäätään puolustettavissa vaiko ei. Ilmeisesti tilanne on se, että heidän piireissään tällaisesta älyttömyydestä ei seuraa mitään uskottavuuden menetystä. Se mitä sielä odotetaan ovat vahvat uskonilmaisut eikä niinkään järkevää argumentointia.”

Päivitys 30.4.2013: Helsingin Energia käytti muuten polttoaineen ostamiseen vuonna 2012 noin 320 miljoonaa euroa.