You are currently browsing the category archive for the ‘säteilysuojelu’ category.

English: Christopher Busby at a conference abo...

Musta baskeri ja Christopher Busby (Photo credit: Wikipedia)

YLE is on a roll! Kirjoitin aikaisemmin heidän esittämästään dokumentista “Ulkolinja: Tsernobylin samurait“. Nyt siellä pistettiin vielä paremmaksi lähettämällä dokumentti “Ulkolinja: Fallujan lapset“. Fallujassa käytiin rajuja taisteluita Irakin sodan aikana, joissa USA on mm. myöntänyt käyttäneensä valkoista fosforia. Varmaankin iso osa kaupungista tuhottiin maantasalle, siviilien kärsimys oli suurta ja takaisin jaloilleen pääseminen vaikeaa. Dokumentin peruspointti oli kuitenkin väite siitä, että Fallujassa esiintyisi uraaniammusten vuoksi erityisen paljon syöpää, syntymävikoja, geneettisiä vaurioita yms. Kuulemma enemmän kuin missään muualla…enemmän kuin Hiroshimassa! Tyttöjäkin syntyy aivan liikaa. Uskomatonta kyllä lähteenä on Christopher Busby. Kuka tahansa joka vaivautuu tarkistamaan lähteitään olisi voinut todeta Busbyn olevan kaikkea muuta kuin “säteilyriskiasiantuntija” miksi häntä YLE:n käännöksessä tituleerattiin. Dokumentissa Busbylle luotiin auktoriteetin leimaa kertomalla, että hän on ollut puhuvana päänä eri TV-kanavilla. Miksi TV:ssä esiintyminen korreloisi tieteellisen pätevyyden kanssa jäi hiukan hämäräksi. (Yllättävää kyllä Busby, joka on muuten artikkelin ensimmäinen kirjoittaja, kertoo dokumentissa ettei hän ole edes ollut Fallujassa. On kuulemma liian vaarallista, koska häntä vihataan niin kovasti.)

Mm. George Monbiot on puuttunut Busbyn tuottamaan hölynpölyyn ja kyseenalaistanut kuinka eettisesti hyväksyttävää Busbyn on a) ensin pelotella ihmisiä säteilyllä ja sitten b) myydä heille hänen omia rohtojaan, jotka hänen mukaansa suojaavat vahingolta (...tästä lisää). Busbyn modus operandi on poimia terveysongelma, tehdä harhaanjohtavaa/virheellistä tilastotiedettä luodakseen tieteellistä imagoa ja väittää lopuksi, että terveysongelma johtui säteilystä ikään kuin esim. kemialliseen altistukseen liittyviä ongelmia ei olisi. (Luonnonuraani on muuten niin heikosti radioaktiivista, että kemialliset myrkytysoireet ovat sen kohdalla relevantimpi huoli kuin säteily.) Tähän hän on sitten vielä yhdistänyt rahan tekemisen. Hän välttää keskustelua oikeiden asiantuntijoiden kanssa (ei kovin yllättävää) ja suuntaa propagandansa maallikoille nojaten heidän kansanviisauteen ja pelkotiloihin. Esim. dokumentissa annettiin ymmärtää kuinka Fallujan syöpätilanne (ja geneettisten vaurioiden määrä?) on katastrofaalinen…pahempi kuin Hiroshimassa. Tämä uppoaa varmasti moneen, mutta jos lukee Hiroshiman ja Nagasakin selviytyjistä tehtyjä tutkimuksia löytää mm. tämän.

George Monbiot

George Monbiot (Photo credit: Wikipedia)

“December 2000, 45% of the cohort of 86611 survivors were still alive. Out of 10127 deaths due to solid cancer, some 479 would be estimated to be associated with the radiation exposure incurred from either bomb detonation; and some 96 leukaemia deaths out of 296 would be estimated to be associated with radiation exposure” UNSCEAR 2006

Ts. vain noin 6% Hiroshiman ja Nagasakin syöpäkuolemista ylipäätään liittyi pommeihin ja koska noin neljännes Japanilaisista kuolee syöpään joka tapauksessa, ei pommeista aiheutunut syöpäkuolleisuus ole selviytyjien merkittävin terveysongelma. (Tupakoinnista aiheutuva keuhkosyöpä on muuten suurin kuolinsyy.) Myöskään selviytyjien lapsissa ei ole havaittu sen enempää synnynnäisiä vikoja kuin japanilaisten keskuudessa yleensäkään. Tästä oli paljon huolta pommien pudottamisen jälkeen, mutta onneksi tämä huoli osoittautui perusteettomaksi. (Se on hyvä asia eikö olekin?) Valitettavasti huoli yhä elää urbaanilegendana maallikoiden keskuudessa ja sitä Busby käyttää hyväkseen. Populäärikeskustelussa Hiroshiman voi toki heittää erityisen pelottavana syövän ja geneettisen tuhon symbolina, mutta tosiasiallinen pohja tälle on hutera. Se ohjaa keskustelua pois niistä ihmisistä, joiden syöpäriski todella on esim. kemiallisen altistuksen tai pienhiukkasten vuoksi erityisen korkea. Mitä tahansa Fallujassa onkin tapahtunut, siihen Busbyn “tutkimukset” eivät tuo lisävalaistusta ja asia on mielestäni liian tärkeä käytettäväksi Busbyn keppihevosena hänen lemmikkiprojekteissaan.

Onko oikeasti kohtuutonta odottaa, että julkisin varoin kustannettu mediatalo tekisi näissä asioissa hiukan oikeaa journalismia sen sijaan, että vain painaa play-nappulaa ostettuaan oikeudet ohjelmaan? Voisiko niitä oikeuksia olla ostamatta, jos sisältö perustuu tällaisiin lähteisiin? Radikaaleja kysymyksiä…myönnän sen.

Aiheeseen liittyen:

(Mattias Lanz siis esitti kuinka hänen kotikunnassaan Ruotsin Avestassa tyttöjä ja poikia syntyy aika samalla tavalla kuin Fallujassa. Joku toinen voisi vetää tästä sen johtopäätöksen, että Fallujan luvuissa ei ehkä tältä osin ole mitään kummallista, mutta ei Busby. Hänen mielestään myös Avestan kunnan luvut johtuvat Irakin sodassa ammutuista DU-ammuksista. “Regarding the peak in Avesta in 2003-2004 there is no doubt that uranium particles from that war travelled north to SwedenChris Busby)

“Vuosi Japanin tuhoisan Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen radioaktiivisen säteilyn taso on laskenut suuressa osassa Japania alle syöpää aiheuttavan tason, Maailman terveysjärjestö WHO kertoi keskiviikkona. Säteily on vielä vaarallisen korkea lähinnä itse voimalan ympäristössä…”: HS.fi 24.5.2011

Luin raportin ja siitä saamani kuva oli aika erilainen kuin mitä Helsingin Sanomat antaa ymmärtää.  124 sivun raportissa ei nimittäin mainita Fukushiman aiheuttamaa syöpää lainkaan. Sana “cancer” esiintyy tekstissä kerran (ja pari kertaa laitoksen nimessä) ja viittaa silloin  Tshernobylin onnettomuuteen liittyviin kilpirauhassyöpätapauksiin. Samoin raportissa ei puhuta “vaarallisen korkeista” säteilytasoista. Siellä kerrotaan, että Fukushiman prefektuurin asukkaiden saamat annokset jäivät pääosin välille 1-10mSv. Poikkeuksena olivat kaksi kohdetta (Iitate ja Namie), joissa annokset arvioitiin konservatiivisesti välille 10-50mSv (katso raportin sivu 44). Tällä hetkellä Namiessa annosnopeus on sen verran korkea, että vuodessa voi saada yli 100mSv annoksen joten puhdistustoimiin on perusteita joillain seuduilla onnettomuuspaikan lähellä ennen kuin ihmiset palaavat koteihinsa pysyvästi.

Raportissa kerrotaan myös, että maailmassa on alueita joissa luonnon taustasäteily aiheuttaa korkeampaa altistusta kuin mitä Fukushiman onnettomuus aiheutti. (Mm. Suomessa on kymmeniä tuhansia asuntoja, joissa asuvat saavat vuosittain vastaavia annoksia kuin Fukushiman prefektuurissa saatiin onnettomuuden takia.) Ihmiset asuvat korkean taustasäteilyn alueilla elämänsä ilman, että heidän terveydentilansa poikkeaisi muista. (Kun annos jää alle noin 100mSv/vuosi, ei sen aiheuttamaa haittaa ole voitu havaita. Nopeasti saatu 100mSv annos voi nostaa syöpäkuolleisuutta noin 0.5%. Tavallinen syöpäkuolleisuus on rikkaissa maissa jossain 30% nurkilla. Äskettäin julkaistiin tutkimus, jossa todettiin ettei 400 kertaa taustatasoa korkeampi säteilytahti 5 viikon ajan aiheuttanut muutoksia hiiren DNA:ssa. Muutoksia aiheutui vain, kun sama annos annettiin nopeasti.)

Sanoja “dangerous” tai “dangerously” ei muuten myöskään löydy WHO:n raportista ja jotta saan täydennettyä tämän kliseekatalogin, sieltä ei myöskään löydy sanoja “deadly” tai “genetic defect”, mutta sana “mushroom” mainitaan monta kertaa! WHO nimittäin arvioi kuinka suuria annoksia syödyistä sienistä on voitu saada. Onko liikaa pyydetty, etttä asiantuntijalähdettä käyttävä toimittaja lukee ja raportoi sen mitä asiantuntijataho oikeasti kirjoittaa? Pointti ei ollut, että nyt olisi tapahtunut joku muutos “turvalliseen” suuntaan vaan, että paniikkiin ei missään vaiheessa ollut syytä. Suurimmassa osassa Japania säteilytaso ei missään vaiheessa ollut syöpäriskin kannalta relevantti asia. Se ei ollut sitä edes suurimmassa osassa Fukushiman prefektuuria. Siellä missä riski oli potentiaalisesti korkeampi, aikaa toisaalta annosten minimointiin ja toisaalta evakuointien järjestämiseen oli yllin kyllin eivätkä näidenkään seutujen asukkaat olleet siltä osin vaarassa. Tämä oli monelle säteilysuojelua tuntevalle selvää jo hyvin nopeasti onnettomuuden tapahduttua, mutta media (HS muiden mukana) seurasi tapansa mukaan mieluummin paniikkia lietsovia maallikkoita.

WHO:n raportti antaa yhteenvedon yleisölle aiheutuneeesta säteilyaltistuksesta ja siitä voidaan oppia, etteivät japanilaiset edes voimalan välittömässä läheisyydessä saaneet annosta millä tulee olemaan havaittavaa vaikutusta heidän terveyteensä. Tätä raporttia tullaan varmasti tarkentamaan jatkossa ja myös UNSCEAR:lta on kohta tulossa raportti, joka antaa yhteenvedon pelastustyöntekijöiden altistuksesta. Ilmeisesti heidän joukossaan on vähän alle 200, jotka saivat yli 100mSv annoksen. Pessimistisesti arvioiden tuo voi tarkoittaa heillä noin 1% lisäys syöpäkuolleisuudessa. Tämä noin 2 tapausta tulee hukkumaan niiden noin 60 syöpäkuoleman alle mitä tuollaisessa kohortissa tapahtuu joka tapauksessa. (Lisäksi tämän ryhmän terveyttä luultavasti seurataan muita tarkemmin ja nähtäväksi jää onko heidän muita nopeampi pääsy hoitoon itseasiassa  terveysriskejä merkittävästi alentava tekijä.)  Onnettomuuden keskeisin terveysvaikutus on sen aihettamassa pelossa ja stressissä. Lisäksi Japanin lisääntynyt fossiilisten polttoaineiden käyttö implikoi tuhansia ylimääräisiä kuolemantapauksia joka ikinen vuosi.

Laitan vielä tähän loppuun dokumentin, jossa jätetään pelottelu väliin ja keskitytään siihen mitä alan asiantuntijat oikeasti sanovat.

Eilen televisiosta tuli dokumentti, joka olisi voinut olla mielenkiintoinen, mutta valitettavasti tekijät olivat onnistuneet sössimään sinänsä tärkeän aiheen (löytyy vielä areenasta jonkin aikaa). Dokumentissa kerrottiin lähinnä virolaisista miehistä, jotka komennettiin Tshernobylin pelastustöihin. Aika dokumentin alussa oikealle asiantuntijalle annetaan puheenvuoro ja hän huomauttaa etteivät miesten saamat annokset olleet terveyden kannalta kovin merkittäviä. Tämän ei kuitenkaan annettu häiritä pelottelun peruslinjaa. Dokumentissa kerrotaan kuinka 4800 virolaista lähetettiin pelastustöihin ja annetaan ymmärtää, että näistä (kohta 05:30) 750 on kuollut Tshernobyl komennuksen vuoksi. Ihanko totta? Kirjoitan googleen “adult male mortality estonia“. Nopeasti löydän hakemani tiedon mukavassa graafisessa muodossa. 15-60 vuotiaiden virolaismiesten kuolleisuus on muuttunut aika paljon neuvostoajoista, mutta 30% on oikea suuruusluokka. Koska 15-vuotiaita ei varmasti lähetetty pelastustöihin, on kuolleisuus dokumentin poppoolle ehkä vähän alhaisempi, sanotaan noin 20%. 4800*0.2=960. Toisin sanoen pelastustyöntekijöiden kuolleisuus näyttää olevan samanlaista kuin muilla virolaismiehillä. Miksi dokumentin tekijät eivät vaivaudu tarkistamaan tällaisia asioita? Ei tämä oikeasti ole niin vaikeaa.

Myöhemmin dokumentissa oikea asiantuntija saa taas puheenvuoron (40:50)  ja vahvistaa mitä arvioin itse ja lisää yksityiskohtia oikeista tutkimuksista. Ilmeisesti pelastustyöntekijöiden terveys on muita huonompaa vain itsemurhien ja alkoholin käytön osalta. Heitä vaivaa pelon aiheuttama psyykkinen stressi ei niinkään altistus ionisoivalle säteilylle. (Oikea asiantuntija muuten istuu sisällä näpräämässä ilmeisen pahaenteisesti koeputkia ja pipettejä. Muut ovat luonnossa keskustelemassa lupsakkaasti Tshernobyl mummojen kanssa.) No tällainen asiantuntijalausunto ei tietenkään käy päinsä ja se pitää reippaasti neutraloida. Se tehdään kertomalla New Yorkin tiedeakatemian julkaisemasta artikkelikokoelmasta. Ilmeisesti ajatus on, että tiedeakatemian nimen ilmaiseminen luo kokoelman ympärille asiantuntemuksen auraa (oikean asiantuntijan kohdalla ei vaivauduttu toteamaan, että hänen sanomisensa ovat yhteensopivia säteilysuojelun konsensuksen kanssa… se nyt vaan on joku pipettien kanssa söhläävä ukkeli). Kokoelman ovat tehneet Yablokov, Nesterenko ja Nesterenko ja dokumentissa haastatellaan nuorempaa Nesterenkoa asiantuntijana.

Nesterenko väittää (34:40), että Tshernobyl aiheutti melkein miljoona kuolemaa ja syy siihen, että säteilysuojelun asiantuntijat antavat PALJON pienempiä lukuja (pari kymmentä selvää tapausta, muita niin vähän ettei vaikutusta voida havaita terveystilastoista) on kuulemma siinä, että he eivät ole ottaneet huomioon säteilyn pitkäkestoisia vaikutuksia. Eivät vai? UNSCEAR on säteilysuojelun alalla suunnilleen vastaava taho kuin IPCC on ilmastonmuutoksen allalla. Suunnataan UNSCEAR:n sivuille ja imuroidaan raportti, joka kokoaa yhteen parhaan tutkitun tiedon Tshernobylin terveysvaikutuksista. Raportista leijonan osa keskustelee nimenomaan pitkäaikaisvaikutuksista. Niiden vaikutusta kuolleisuuteen ei vain ole havaittu! Eli Nesterenko puhui läpiä päähänsä. Eivätkö dokumentin tekijät voineet tarkistaa tätäkään? Oliko vaikeaa? Nesterenko myös pelottelee lasten geenimuutoksilla, jotka aiheuttaisivat syöpää seuraavassa sukupolvessa. Tätäkin on tutkittu. Japanissa atomipommiskusta selvinneet saivat paljon suurempia annoksia ja geenimuutosten mahdollisuutta pelättiin, mutta onneksi tämä pelko ei materialisoitunut.  Tästäkin voi lukea UNSCEAR:n raporteista.

Entä tuo Yablokov et al. raportti? Koska raporttia on markkinoitu nimenomaan tiedeakatemian nimen turvin, herätti sen julkaisu hämmennystä. Osoittautui, että raporttia ei oltu vertaisarvioitu. Julkaisu ilman vertaisarviointia oli kummallista etenkin, koska raportin sisältö oli rajussa ristiriidassa sen kanssa mitä säteilysuojelusta oli yli 100 vuoden aikana opittu. Kohun vuoksi tiedeakatemia järjesti vertaisarvioinnin julkaisun jälkeen. (Hyvin erikoinen toimintatapa!) Jos nyt yrittää hakea Yablokov raporttia tiedeakatemian sivuilta, ei sitä enää  sieltä löydä (edes pdf-tiedostona). Hyvin erikoisesti sieltä löytyy vain raportista tehty vertaisarviointi (yleensä vertaisarviointi ei ole julkinen).  Sen jälkeen, kun raportin puutteet on käyty huolella läpi vertaisarvioinnissa todetaan: “…The value of this review is not zero, but negative, as its bias is obvious only to specialists, while inexperienced readers may well be put into deep error.”

Kulisseissa Yablokov et al. raportin julkaisuun nähtävästi vaikutti herra nimeltä Timothy Mousseau. Häneen olemme törmänneet ennenkin. Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii! Tshernobylin onnettomuuden suurimmat terveysvaikutukset eivät liittyneet säteilyaltistukseen vaan siihen miten pelokkaat ihmiset onnettomuuteen reagoivat. Siksi seuraan Yablokov et al. raportin vertaisarviointia: “The value of this documentary is not zero, but negative, as its bias is obvious only to specialists, while inexperienced viewers may well be put into deep error”

Aiheeseen liittyen (täydennys 13.5.2012):

Follow me on Twitter

Goodreads

Punainen risti

Unicef