You are currently browsing the category archive for the ‘huuhaa’ category.

  Aikaisemmin Ulkolinja on lähettänyt huuhaa-dokumentteja säteilyn vaikutuksista. He jatkavat tiederaportoinnissaan samalla kökkölinjalla. Tällä kertaa vahva tiedeyhteisön konsensus sivuutetaan geenimuuntelua käsiteltäessä. #facepalm

Advertisements

Yle-verosi menee taas hyvään tarkoitukseen. Ulkolinja nimittäin jatkaa johdonmukaisesti huuhaa-journalismin linjallaan mitä tulee ydinvoiman käsittelyyn. Tämän kertainen pohjanoteeraus “Fukushiman katastrofi syvenee” on vielä Areenassa, mutta en suosittele sitä. Se on samanlaista huuhaata kuin Ulkolinjan aikaisemmat dokumentit Fallujan lapset ja Tsernobylin samurait. YLE:n toimittajat katsoivat ilmeisesti dokumentin kansikuvaa muutaman mikrosekunnin ja päättivät sen perusteella dokumentin olevan laadukas ja oiva kohde verovaroillesi. Olen asiasta eri mieltä.

Lievää asenteellisuutta havaittavissa jo kansikuvassa?

Dokumentin perusviesti on päätetty ennen kuvausten aloittamista. Se on: “We are all so going to DIE!!!!” Juttu alkaa tekijöiden kannalta kuitenkin hankalasti. He ovat ostaneet sveitsiläisen kaupan pakastelaarista Tyynenmeren kalaa ja kiikuttaneet sen laboratoriomittauksiin säteilyanalyysiä varten. Laboratorion asiantuntija kertoo, että kalojen aktiivisuus ei anna syytä huoleen ja … CUT! Tämä oli väärä vastaus ja on aika siirtyä ydinvoimaa vastustavien ranskalaisten foliohattujen (Bruno Chareyron, CRIIRAD) pariin. Heitä tituleerataan “tietyiksi asiantuntijoiksi”. Sieltä toimittaja saa sitten toivomansa pelotteluviestin. Kaikenlainen säteily voi aiheuttaa SYÖPÄÄ! Väite on periaatteessa ihan totta, mutta ilman kontekstia siitä kuinka suurista annoksista on kyse ja miten ne suhtautuvat tavalliseen altistukseen se on totutun valheellinen. Yllättävää kyllä Web of Science ei löydä Bruno Chareyron nimellä ainuttakaan vertaisarvioitua julkaisua.

Sitten ravataan roskisdyykkaamassa ympäri Fukushimaa kauhistelemassa erilaisia säteilymittarin lukemia. Suuri osa näistä lukemista on itse asiassa alhaisempia kuin mitä STUK kertoo meidän tavallisiksi taustasäteilyn määriksi. Paljon kauhistellaan sillä vaaralla mitä aiheutuu, jos vuosiannos olisi yli 1 mSv. Suomalaisen  keskimääräinen annos on 3.7 mSv vuodessa ja meistä n. 100000 saa yli 10 mSv annoksen vuodessa (lähinnä luonnon radonista). Toisin sanoen meillä asuu suuruusluokaltaan saman verran ihmisiä kuin mitä Fukushimasta evakuoitiin, jotka altistuvat korkeammille annoksille kuin mille altistuu suurimmassa osassa Fukushiman rajoitusaluetta. Mitään terveysvaikutuksia tästä ei ole havaittu, mutta tällaisen kertominen ei sovi dokumentin tekijöiden linjaan.

Dokumentti muuttuu osin komiikaksi, kun tyyppi menee Fukushiman rajoitusalueelle. Sitä varten toimittaja nimittäin pakkautuu auton takakonttiin ja naamioituu huivin taakse japanilaiseksi. Tämä on erikoinen valinta, koska ainakin Pandora’s Box dokumentin tekijät pääsivät alueelle ihan avoimesti kuten dokumentista ilmenee. Ehkä siihen kuitenkin tarvitaan lupa ja dokumentin tekijöistä luvan pyytäminen oli kamalaa.

Robert Stone ja Mark Lynas Fukushiman rajoitusalueella: eivät menneet sinne auton takakontissa

Sankarimme siis hiipivät voimalan lähistölle ja mittaavat omasta mielestään aivan mielettömiä annosnopeuksia, joita kukaan ei voi kestää. Kyykkimällä koko vuoden tietyissä paikoissa voimalaitoksen vieressä voi nimittäin saada yli 50 mSv vuodessa. Tarinaa olisi voinut toki täydentää mainitsemalla, että tuollaisia annosnopeuksia esiintyy myös luonnossa. Katso esimerkiksi kuvat Guaraparin rannalta tai Tukholman lähistöltä Ytterbyn kaivoksesta.

Tapaamme myös maanviljelijän joka on käynyt DNA testissä. Testissä joku luku on kohollaan, mutta lääkäri on todennut ettei syytä huoleen ole. Ainakin itse olen nähnyt monia labratuloksia, joissa joku numero on koholla ja joku toinen alhaalla. Se millä on merkitystä on asiantuntijan arvio kokonaiskuvasta ja mittausten merkityksellisyydestä. Tämä lääkärin arvio ei kuitenkaan dokumentin tekijöille käy vaan he kysyvät asiaa “molekyylibiologi” Masaharu Kawatalta. Hän informoi, että “Tiedämme, että hänen ruumiissaan tapahtuu jotain vakavaa.” Ei ehkä ole enää yllättävää, että en löydä myöskään Kawatalta ainuttakaan aiheeseen liittyvää julkaisua. Sen sijaan googlehaku paljastanee todellisen syyn “asiantuntijan” valintaan. Kawata on nimittäin ollut ydinvoimaa vastustava aktivisti jo monta vuosikymmentä.

Sitten on sekoilua kilpirauhasten ympärillä. Dokumentissa väitetään pokkana, että kilpirauhassyöpää on Fukushiman lähellä 15 kertaa enemmän kuin tavallisesti ja että havaitut kystit yms. ovat jotenkin hälyttäviä. Tämä on myös huuhaata. Tutkimuksissa on tavallista havaita kystiä yms. kilpirauhasissa ja ne eivät liity mitenkään säteilyyn vaan normaaliin ihmistenväliseen vaihteluun. Japanissa on verrattu tuloksia Fukushiman alueelta muualla Japanissa tehtyihin tutkimuksiin ja todettu, että Fukushiman alueella ei esiinny poikkeavuuksia sen enempää kuin muualla (itse asiassa niitä on havaittu vähemmän). Oikeat asiantuntijat tuon tuostakin toteavat, että syytä huoleen ei ole, mutta dokumentin tekijöiden linja on aina neutraloida nämä järjen äänet haastattelemalla jotain vaihtoehtocrackpottia tai paikallista huolestunutta kansalaista ja antamalla ymmärtää ilkeiden asiantuntijoiden olevan epäluotettavia. Siitä vaietaan visusti, että asiantuntijoiden viesti on konsistentti sille mitä UNSCEAR on asiasta sanonut kuten myös sille mitä Tshernobylin onnettomuudesta opittiin (tai siis toiset oppivat).

No radiation-related deaths or acute diseases have been observed among the workers and general public exposed to radiation from the accident. The doses to the general public, both those incurred during the first year and estimated for their lifetimes, are generally low or very low. No discernible increased incidence of radiation-related health effects are expected among exposed members of the public or their descendants. The most important health effect is on mental and social well-being, related to the enormous impact of the earthquake, tsunami and nuclear accident, and the fear and stigma related to the perceived risk of exposure to ionizing radiation. Effects such as depression and post-traumatic stress symptoms have already been reported. Estimation of the occurrence and severity of such health effects are outside the Committee’s remit.UNSCEAR 2014 (sivu 10)

 

Dokumentissa siirrytään sitten kauhistelemaan Tyynenmeren saastumista ja siellä näytetään kuinka tutkija Daniel Madigan mittaa kalojen aktiivisuutta. (Eikö tämä jo tehty dokumentin alussa?) Hän on itse asiassa julkaissut tästä aiheesta ja omaa teemasta asiantuntemusta, mutta hänen ei annettu tulkita tuloksia ja niiden merkitystä. Tässä puheenvuoro nimittäin annettiin Daniel Hirschille (jota väitettiin ydinpolitiikan professoriksi, mutta ehkä luennoitsija riittää?), joka tunnetaan (ylläri pylläri) ydinvoimaa vastustavana aktivistina. Tätä dokumentissa ei tietenkään kerrota.  Hän kertoo, että onnettomuuden seuraukset ovat  maailmanlaajuisia ja emme pysty niitä kvantifioimaan. Myöskään Hirsch ei näytä julkaisseen alalta mitään. Kaveri on kuitenkin kunnostautunut suojelemalla ihmisiä myös mm. sähkömittareiden kauhuilta. Mitään varsinaista pätevyyttä hänellä ei ole tälläkään saralla.

“Ei, minulla ei ole relevanttia koulutusta puhumaan siitä mistä puhun.” Daniel Hirsch

Ehkä valintaan päästää Hirsch ruutuun Madiganin sijaan vaikutti Madiganin yhdessä kollegojensa kanssa kirjoittama tieteellinen artikkeli, jonka he päättävät dokumentin tekijöiden kannalta raivostuttavasti:

This study shows that the committed effective dose received by humans based on a year’s average consumption of contaminated PBFT (Pacific bluefin tuna) from the Fukushima accident is comparable to, or less than, the dose we routinely obtain from naturally occurring radionuclides in many food items, medical treatments, air travel, or other background sources (28). Although uncertainties remain regarding the effects of low levels of ionizing radiation on humans (30), it is clear that doses and resulting cancer risks associated with consumption of PBFT in eastern and western Pacific waters are low and below levels that should cause concern to even the most exposed segments of human populations. Fears regarding environmental radioactivity, often a legacy of Cold War activities and distrust of governmental and scientific authorities, have resulted in perception of risks by the public that are not commensurate with actual risks.

Toisin sanoen täälläkään ei ollut mitään nähtävää.  Voisiko kenties ajatella, että tällaista sontaa tehtailevat ja sitä YLE:n rahoilla eteenpäin talikoivat omalla toiminnallaan levittävät harhaisia riskikäsityksiä yleisön keskuuteen? Tämä on hyvää journalismia miksi? Ulkolinja valottaa linjaansa seuraavasti: “Ulkolinja hankkii ja esittää TV1:n yleisölle parhaat maailmalla liikkuvat ajankohtaisia kansainvälisiä aiheita käsittelevät dokumentit, mutta myös dokumentteja, jotka ovat taiteellisesti tai journalistisesti korkeatasoisia. ” Right.

Lisäys 13.5.2014: Tonnikalan välttämiseen on toki oikeitakin syitä. Sitä pyydetään aivan liikaa.

Lisäys 26.6.2014: James Conca on kirjoittanut hyvän kolumnin Forbes-lehdessä asiatomasta kilpirauhassyövällä pelottelusta. Kannattaa lukea.  

Tuulivoimaa kannatetaan suhteessa ydinvoimaan siksi, koska se tuottaisi enemmän työpaikkoja alhaisemmalla hinnalla. Tämä on älytöntä. Taloustieteissä kerrotaan vitsiä ekonomistista, joka seurasi kiinalaisen padon rakentamista. Miljoona kiinalaista teki töitä lapioin. Ekonomisti ihmetteli miksi he eivät käytä maansiirtokoneita. Paikalliset kauhistelivat koneiden vievän työpaikat. Ekonomisti totesi tähän luulleensa kiinalaisten rakentavan patoa, jos he haluavat lisää työpaikkoja niin lapiot tulisi korvata teelusikoilla. Toivoisin, että tällainen argumentointi rajoittuisi vitsien maailmaan.

Energiantuotannon tehtävänä EI ole tuottaa työpaikkoja vaan energiaa. Energiantuotannon mahdollistamat työpaikat ovat ennen kaikkea käyttäjä päässä ja niin kuuluukin olla, koska ei energian tuottaminen ole itsetarkoitus. Työpaikkoja tärkeämpää on puhua hyvinvoinnista ja silloin täytyy puhua työn tuottavuudesta. Onko tehty työ niin tuottavaa, että se ylläpitää sellaista hyvinvointia mitä täällä odotetaan? Mitä nuo kuvan luvut oikeastaan tarkoittavat? Ydinvoimaa tuolla kuvassa annetulla summalla ostetaan ainakin 2GWe ja jos sähkönhinta on noin 5 senttiä/kWh, tuloja virtaa sisään noin 900 miljoonaa euroa/vuosi. Kukin työpaikka ydinvoiman rakentamisessa siis edesauttoi luomaan noin 300 000 euron arvosta tuloja vuodessa. (Käyttöiän aikana saadut tulot ovat yli viisi kertaa korkeampia kuin investointikustannus.)

Kahdella miljardilla rakennetaan noin 1.3 GWe edestä tuulivoimakapasiteettia ja 25% kapasiteettikertoimella niiden tuottaman sähkönarvo on noin 150 miljoonaa euroa/vuosi. Kukin rakennustöissä ollut työntekijä on siis aikaansaanut myyntituloja noin 10 000 euron edestä/vuosi. (Tuloja yhteensä noin 1.5 kertaa investoinnin verran.) Ero ydinvoiman rakentajan hyväksi on siis noin 30 kertainen. Kun ottaa huomioon, että suomalaisen keskipalkka on noin 36000 euroa vuodessa, kummatkohan työpaikat todennäköisemmin ylläpitävät ja mahdollistavat korkeaa tuottavuutta? Kummassa työn tekemistä vauhditetaan maansiirtokoneella ja kummassa sitä jarrutetaan korvaamalla lapiot teelusikoilla?

English: Christopher Busby at a conference abo...

Musta baskeri ja Christopher Busby (Photo credit: Wikipedia)

YLE is on a roll! Kirjoitin aikaisemmin heidän esittämästään dokumentista “Ulkolinja: Tsernobylin samurait“. Nyt siellä pistettiin vielä paremmaksi lähettämällä dokumentti “Ulkolinja: Fallujan lapset“. Fallujassa käytiin rajuja taisteluita Irakin sodan aikana, joissa USA on mm. myöntänyt käyttäneensä valkoista fosforia. Varmaankin iso osa kaupungista tuhottiin maantasalle, siviilien kärsimys oli suurta ja takaisin jaloilleen pääseminen vaikeaa. Dokumentin peruspointti oli kuitenkin väite siitä, että Fallujassa esiintyisi uraaniammusten vuoksi erityisen paljon syöpää, syntymävikoja, geneettisiä vaurioita yms. Kuulemma enemmän kuin missään muualla…enemmän kuin Hiroshimassa! Tyttöjäkin syntyy aivan liikaa. Uskomatonta kyllä lähteenä on Christopher Busby. Kuka tahansa joka vaivautuu tarkistamaan lähteitään olisi voinut todeta Busbyn olevan kaikkea muuta kuin “säteilyriskiasiantuntija” miksi häntä YLE:n käännöksessä tituleerattiin. Dokumentissa Busbylle luotiin auktoriteetin leimaa kertomalla, että hän on ollut puhuvana päänä eri TV-kanavilla. Miksi TV:ssä esiintyminen korreloisi tieteellisen pätevyyden kanssa jäi hiukan hämäräksi. (Yllättävää kyllä Busby, joka on muuten artikkelin ensimmäinen kirjoittaja, kertoo dokumentissa ettei hän ole edes ollut Fallujassa. On kuulemma liian vaarallista, koska häntä vihataan niin kovasti.)

Mm. George Monbiot on puuttunut Busbyn tuottamaan hölynpölyyn ja kyseenalaistanut kuinka eettisesti hyväksyttävää Busbyn on a) ensin pelotella ihmisiä säteilyllä ja sitten b) myydä heille hänen omia rohtojaan, jotka hänen mukaansa suojaavat vahingolta (...tästä lisää). Busbyn modus operandi on poimia terveysongelma, tehdä harhaanjohtavaa/virheellistä tilastotiedettä luodakseen tieteellistä imagoa ja väittää lopuksi, että terveysongelma johtui säteilystä ikään kuin esim. kemialliseen altistukseen liittyviä ongelmia ei olisi. (Luonnonuraani on muuten niin heikosti radioaktiivista, että kemialliset myrkytysoireet ovat sen kohdalla relevantimpi huoli kuin säteily.) Tähän hän on sitten vielä yhdistänyt rahan tekemisen. Hän välttää keskustelua oikeiden asiantuntijoiden kanssa (ei kovin yllättävää) ja suuntaa propagandansa maallikoille nojaten heidän kansanviisauteen ja pelkotiloihin. Esim. dokumentissa annettiin ymmärtää kuinka Fallujan syöpätilanne (ja geneettisten vaurioiden määrä?) on katastrofaalinen…pahempi kuin Hiroshimassa. Tämä uppoaa varmasti moneen, mutta jos lukee Hiroshiman ja Nagasakin selviytyjistä tehtyjä tutkimuksia löytää mm. tämän.

George Monbiot

George Monbiot (Photo credit: Wikipedia)

“December 2000, 45% of the cohort of 86611 survivors were still alive. Out of 10127 deaths due to solid cancer, some 479 would be estimated to be associated with the radiation exposure incurred from either bomb detonation; and some 96 leukaemia deaths out of 296 would be estimated to be associated with radiation exposure” UNSCEAR 2006

Ts. vain noin 6% Hiroshiman ja Nagasakin syöpäkuolemista ylipäätään liittyi pommeihin ja koska noin neljännes Japanilaisista kuolee syöpään joka tapauksessa, ei pommeista aiheutunut syöpäkuolleisuus ole selviytyjien merkittävin terveysongelma. (Tupakoinnista aiheutuva keuhkosyöpä on muuten suurin kuolinsyy.) Myöskään selviytyjien lapsissa ei ole havaittu sen enempää synnynnäisiä vikoja kuin japanilaisten keskuudessa yleensäkään. Tästä oli paljon huolta pommien pudottamisen jälkeen, mutta onneksi tämä huoli osoittautui perusteettomaksi. (Se on hyvä asia eikö olekin?) Valitettavasti huoli yhä elää urbaanilegendana maallikoiden keskuudessa ja sitä Busby käyttää hyväkseen. Populäärikeskustelussa Hiroshiman voi toki heittää erityisen pelottavana syövän ja geneettisen tuhon symbolina, mutta tosiasiallinen pohja tälle on hutera. Se ohjaa keskustelua pois niistä ihmisistä, joiden syöpäriski todella on esim. kemiallisen altistuksen tai pienhiukkasten vuoksi erityisen korkea. Mitä tahansa Fallujassa onkin tapahtunut, siihen Busbyn “tutkimukset” eivät tuo lisävalaistusta ja asia on mielestäni liian tärkeä käytettäväksi Busbyn keppihevosena hänen lemmikkiprojekteissaan.

Onko oikeasti kohtuutonta odottaa, että julkisin varoin kustannettu mediatalo tekisi näissä asioissa hiukan oikeaa journalismia sen sijaan, että vain painaa play-nappulaa ostettuaan oikeudet ohjelmaan? Voisiko niitä oikeuksia olla ostamatta, jos sisältö perustuu tällaisiin lähteisiin? Radikaaleja kysymyksiä…myönnän sen.

Aiheeseen liittyen:

(Mattias Lanz siis esitti kuinka hänen kotikunnassaan Ruotsin Avestassa tyttöjä ja poikia syntyy aika samalla tavalla kuin Fallujassa. Joku toinen voisi vetää tästä sen johtopäätöksen, että Fallujan luvuissa ei ehkä tältä osin ole mitään kummallista, mutta ei Busby. Hänen mielestään myös Avestan kunnan luvut johtuvat Irakin sodassa ammutuista DU-ammuksista. “Regarding the peak in Avesta in 2003-2004 there is no doubt that uranium particles from that war travelled north to SwedenChris Busby)

Eilen televisiosta tuli dokumentti, joka olisi voinut olla mielenkiintoinen, mutta valitettavasti tekijät olivat onnistuneet sössimään sinänsä tärkeän aiheen (löytyy vielä areenasta jonkin aikaa). Dokumentissa kerrottiin lähinnä virolaisista miehistä, jotka komennettiin Tshernobylin pelastustöihin. Aika dokumentin alussa oikealle asiantuntijalle annetaan puheenvuoro ja hän huomauttaa etteivät miesten saamat annokset olleet terveyden kannalta kovin merkittäviä. Tämän ei kuitenkaan annettu häiritä pelottelun peruslinjaa. Dokumentissa kerrotaan kuinka 4800 virolaista lähetettiin pelastustöihin ja annetaan ymmärtää, että näistä (kohta 05:30) 750 on kuollut Tshernobyl komennuksen vuoksi. Ihanko totta? Kirjoitan googleen “adult male mortality estonia“. Nopeasti löydän hakemani tiedon mukavassa graafisessa muodossa. 15-60 vuotiaiden virolaismiesten kuolleisuus on muuttunut aika paljon neuvostoajoista, mutta 30% on oikea suuruusluokka. Koska 15-vuotiaita ei varmasti lähetetty pelastustöihin, on kuolleisuus dokumentin poppoolle ehkä vähän alhaisempi, sanotaan noin 20%. 4800*0.2=960. Toisin sanoen pelastustyöntekijöiden kuolleisuus näyttää olevan samanlaista kuin muilla virolaismiehillä. Miksi dokumentin tekijät eivät vaivaudu tarkistamaan tällaisia asioita? Ei tämä oikeasti ole niin vaikeaa.

Myöhemmin dokumentissa oikea asiantuntija saa taas puheenvuoron (40:50)  ja vahvistaa mitä arvioin itse ja lisää yksityiskohtia oikeista tutkimuksista. Ilmeisesti pelastustyöntekijöiden terveys on muita huonompaa vain itsemurhien ja alkoholin käytön osalta. Heitä vaivaa pelon aiheuttama psyykkinen stressi ei niinkään altistus ionisoivalle säteilylle. (Oikea asiantuntija muuten istuu sisällä näpräämässä ilmeisen pahaenteisesti koeputkia ja pipettejä. Muut ovat luonnossa keskustelemassa lupsakkaasti Tshernobyl mummojen kanssa.) No tällainen asiantuntijalausunto ei tietenkään käy päinsä ja se pitää reippaasti neutraloida. Se tehdään kertomalla New Yorkin tiedeakatemian julkaisemasta artikkelikokoelmasta. Ilmeisesti ajatus on, että tiedeakatemian nimen ilmaiseminen luo kokoelman ympärille asiantuntemuksen auraa (oikean asiantuntijan kohdalla ei vaivauduttu toteamaan, että hänen sanomisensa ovat yhteensopivia säteilysuojelun konsensuksen kanssa… se nyt vaan on joku pipettien kanssa söhläävä ukkeli). Kokoelman ovat tehneet Yablokov, Nesterenko ja Nesterenko ja dokumentissa haastatellaan nuorempaa Nesterenkoa asiantuntijana.

Nesterenko väittää (34:40), että Tshernobyl aiheutti melkein miljoona kuolemaa ja syy siihen, että säteilysuojelun asiantuntijat antavat PALJON pienempiä lukuja (pari kymmentä selvää tapausta, muita niin vähän ettei vaikutusta voida havaita terveystilastoista) on kuulemma siinä, että he eivät ole ottaneet huomioon säteilyn pitkäkestoisia vaikutuksia. Eivät vai? UNSCEAR on säteilysuojelun alalla suunnilleen vastaava taho kuin IPCC on ilmastonmuutoksen allalla. Suunnataan UNSCEAR:n sivuille ja imuroidaan raportti, joka kokoaa yhteen parhaan tutkitun tiedon Tshernobylin terveysvaikutuksista. Raportista leijonan osa keskustelee nimenomaan pitkäaikaisvaikutuksista. Niiden vaikutusta kuolleisuuteen ei vain ole havaittu! Eli Nesterenko puhui läpiä päähänsä. Eivätkö dokumentin tekijät voineet tarkistaa tätäkään? Oliko vaikeaa? Nesterenko myös pelottelee lasten geenimuutoksilla, jotka aiheuttaisivat syöpää seuraavassa sukupolvessa. Tätäkin on tutkittu. Japanissa atomipommiskusta selvinneet saivat paljon suurempia annoksia ja geenimuutosten mahdollisuutta pelättiin, mutta onneksi tämä pelko ei materialisoitunut.  Tästäkin voi lukea UNSCEAR:n raporteista.

Entä tuo Yablokov et al. raportti? Koska raporttia on markkinoitu nimenomaan tiedeakatemian nimen turvin, herätti sen julkaisu hämmennystä. Osoittautui, että raporttia ei oltu vertaisarvioitu. Julkaisu ilman vertaisarviointia oli kummallista etenkin, koska raportin sisältö oli rajussa ristiriidassa sen kanssa mitä säteilysuojelusta oli yli 100 vuoden aikana opittu. Kohun vuoksi tiedeakatemia järjesti vertaisarvioinnin julkaisun jälkeen. (Hyvin erikoinen toimintatapa!) Jos nyt yrittää hakea Yablokov raporttia tiedeakatemian sivuilta, ei sitä enää  sieltä löydä (edes pdf-tiedostona). Hyvin erikoisesti sieltä löytyy vain raportista tehty vertaisarviointi (yleensä vertaisarviointi ei ole julkinen).  Sen jälkeen, kun raportin puutteet on käyty huolella läpi vertaisarvioinnissa todetaan: “…The value of this review is not zero, but negative, as its bias is obvious only to specialists, while inexperienced readers may well be put into deep error.”

Kulisseissa Yablokov et al. raportin julkaisuun nähtävästi vaikutti herra nimeltä Timothy Mousseau. Häneen olemme törmänneet ennenkin. Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii! Tshernobylin onnettomuuden suurimmat terveysvaikutukset eivät liittyneet säteilyaltistukseen vaan siihen miten pelokkaat ihmiset onnettomuuteen reagoivat. Siksi seuraan Yablokov et al. raportin vertaisarviointia: “The value of this documentary is not zero, but negative, as its bias is obvious only to specialists, while inexperienced viewers may well be put into deep error”

Aiheeseen liittyen (täydennys 13.5.2012):

Follow me on Twitter

Goodreads

Punainen risti

Unicef

Advertisements