You are currently browsing the category archive for the ‘geenimuuntelu’ category.
Aikaisemmin Ulkolinja on lähettänyt huuhaa-dokumentteja säteilyn vaikutuksista. He jatkavat tiederaportoinnissaan samalla kökkölinjalla. Tällä kertaa vahva tiedeyhteisön konsensus sivuutetaan geenimuuntelua käsiteltäessä. #facepalm
Tämä alkaa olla jo uusi Greenpeacen pohjanoteeraus. A-vitamiinin puute tappaa yli puoli miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta vuosittain ja kenties noin puoli miljoonaa sokeutuu. Jo pidemmän aikaa on ollut ilmeistä, että geenimuuntelulla voidaan kehittää riisi, joka sisältää enemmän beta-karoteenia ja auttaa tämän puutostilan korjaamisessa. (Älä kysy miten beta-karoteeni tähän liittyy. En tunne yksityiskohtia. Wikipedia voi varmaan opastaa :-)). Greenpeace on (tietenkin) vastustanut tätä hurjan vaarallisena ja vastuuttomana samaan aikaan, kun tiedeyhteisön mielestä geenimuuntelun riskit eivät ole sen suurempia kuin tavallisenkaan jalostuksen (kirjallisuus tästä ulottuu kuuhun, mutta lue vaikka tästä, tästä ja tästä). Mitään terveyshaittaa geenimuunnelluista tuotteista ei ole havaittu (suhteessa “tavalliseen” ruokaan) siitä huolimatta, että sadat miljoonat ihmiset ovat niitä syöneet ja olleet niiden kanssa tekemisessä jo vuosikymmeniä.
Nyt tutkijat ovat siis vahvistaneet, että GM-riisi voi toimia tehokkaana A-vitamiinin lähteenä. Tämä tulos on ristiriidassa Greenpeacen väitteiden kanssa nähtävästi “vain” noin tekijällä 75. Sen sijaan, että GP toteaisi olleensa väärässä ja korjaisi väitteitään he ovat aloittaneet hysteerisen ihmisten pelottelukampanjan. Tutkimus on kuulemma ollut kamalan epäeettinen ja lapsille on syötetty geenimuunneltua ruokaa (kamalaa!).
Tämä heijastelee minusta laajempaa ongelmaa monissa ympäristöjärjestöissä ei vain Greenpeacessä. Omaa tunnetilaa käytetään indikaattorina siitä onko jokin asia “hyvää” vai ei. Jos ei saa kivaa ja “luonnollista” oloa geenimuunneltua ruokaa ajatellessa, niin sitten se on epäeettistä. Kun tutkittu tieto on ristiriidassa tunnetilan kanssa, tieto sivuutetaan ja tiedettä demonisoidaan. Konkreettiset oikeiden ihmisten elämää parantavat asiat halutaan estää siksi, koska on fantasioitu joku toinen maailma, jossa näitä ongelmia ei ole. Jos A-vitamiinin puutos on ongelma, niin annetaan esimerkiksi “niksi” syödä monipuolisemmin.
Uskovaisten fundamentalistien moraalimaisemat ovat samalla tavalla vinossa. Epäinhimillinen käytös tässä maailmassa rationalisoidaan sillä hyvällä mitä siitä seuraa omassa mielikuvitusmaailmassa. Homoja voi ja suorastaan pitää potkia, koska homous on oikeasti valinta eikä siinä mielessä ole edes oikeasti “olemassa”.Lisäksi potkimalla homoja pääsemme taivaaseen ja tokihan sitä hyötyä pitää asiallisessa moraalikeskustelussa punnita niiden “haittojen” kanssa mitä homojen potkiminen aiheuttaa. Koska taivaassa kaikilla on äärettömän kivaa, niin mikä tahansa äärellinen sortaminen reaalimaailmassa on tietenkin OK.
“Soap, soup, and salvation” opastaa Pelastusarmeija, mutta fundamentalistit keskittyvät lähinnä tuohon pelastukseen ja sivuuttavat kaksi ensimmäistä. Omasta mielestäni vain niillä on merkitystä (paitsi jos “salvation” termin haluaa uudelleen määritellä vaikkapa koulutukseksi). Fundamentalistit ovat varmasti usein vilpittömiä uskossaan ja kuvittelevat tekevänsä hyvää kertomalla omasta utopiastaan. Onko kuitenkin liikaa vaadittu, että he eivät aktiivisesti estäisi hyvien asioiden tekemistä tässä reaalimaailmassa missä suurin osa meistä elää? He voivat ihan vapaasti edistää utopiaansa sen jälkeen, kun tärkeämmät asiat on saatu hoidettua. Jos koet tieteen ja tekniikan aikaansaaman muutoksen ensisijaisesti uhkana, tarvitset terapiaa. Jos elimistösi ei saa riittävästi A-vitamiinia, tarvitset A-vitamiinia ja yksi hyvä lähde voi hyvinkin olla sopivasti geenimuunneltu riisi. Lukiessasi tätä kirjoitusta pari pikkulasta kuoli tai sokeutui A-vitamiinin puutostilan seurauksena.
Englantilaiset geenimuuntelia vastustavat aktivistit ovat uhanneet huomenna tuhota julkisin varoin rahoitetun testin, jossa tutkitaan geenimuunneltua vehnää, jonka käyttö voi mahdollistaa esimerkiksi torjunta-aineiden käytön vähentämisen. Täysin älytöntä. Ikäänkuin ihmiskunnalla olisi varaa heittää työkaluja syrjään. Tämä on yksi niistä tekniikoista, joita pelätään sitä vähemmän mitä enemmän siitä tiedetään.
Aiheesta lisää:
Eilen Helsingin Sanomissa otsikoitiin pelottavasti “Geenimuunneltu puuvilla teki luteesta ison tuholaisen”. Kun itse jutun luki, niin kävi ilmeiseksi ettei kyseessä ollut geenimuuntelun aiheuttama ongelma vaan se, että torjunta-aineiden käytöstä luovuttiin, kun puuvilla oli geenimuunneltu vastustuskykyiseksi toiselle tuholaiselle. Koska molempia tuholaisia ei enää tapettu, toisen populaatio saattoi kasvaa. Tuollaiset prosessit eivät varmasti ole mitenkään poikkeuksellisia luonnossa ja ilmiön otsikoiminen geenimuuntelusta johtuvaksi on hölmöä. Sama asia olisi tapahtunut myös esimerkiksi mikäli toinen laji olisi kehittänyt immuniteetin aikaisemmalle torjunta-aineelle tai mikäli torjunta-aine olisi vaihdettu vähemmän myrkylliseen, joka tappaa vain toisen tuholaisen. Ongelma on siis yhteinen kaikelle maanviljelykselle eikä GM spesifinen. Evoluutiota tapahtuu, ympäristö muuttuu ja siihen on ihmisten sopeuduttava. Kyse on nähdäkseni enemmänkin siitä mitä työkaluja käyttäen ihmisten on helpompaa ja nopeampaa sopeutua muutoksiin. Jos esimerkiksi kuivuus tai korkeammat lämpötilat uhkaavat, onko helpompaa ja nopeampaa kehittää paremmin kuivuutta ja kuumuutta kestäviä lajikkeita geenimuuntelulla vaiko perinteisellä jalostuksella? Alan asiantuntijat näyttävät asettuvan melko vahvasti GM myönteiselle puolelle ja heitä seuraten asetan sinne myös itseni. Luddiitit voisivat jarruttelun ja vastustuksen sijaan alkaa itse jalostaa kasveja omalla tavallaan ja osoittaa, että he voivat näin tehokkaasti vastata ihmiskunnan tarpeisiin. Ei tämän osoittaminen ole kenenkään muun tehtävä.
Tuholaisiin ja muihin uhkatekijöihin sopeutuminen on joka tapauksessa ikuisesti jatkuva prosessi. En usko, että tulemme saavuttamaan sellaista teknologiaa tai yhteiskuntaa, jonka saavutettuamme voisimme nostaa jalat pöydälle ja rehellisesti kuvitella, ettei mihinkään muutoksiin tule enää koskaan olemaan tarvetta. Tästä olen kiitollinen. Muuttuva, mukautuva ja monisyinen maailma on ongelmistaan huolimatta paljon hauskempi paikka elää kuin staattinen utopia.