You are currently browsing the category archive for the ‘ekologisuus’ category.

Media antoi runsaasti palstatilaa “ilmastoskeptiselle” luomulihan tuottajalle. Tutkijoiden kunnianhimo vääristää tutkimusta, internet luo maallikkotiedemiehiä, jotka käyttävät järkiargumentteja yada, yada, yada …minkäänlaista reflektiota en löydä siitä, että kenties psykologialla voisi olla jotain roolia ennen kaikkea siinä, että lihantuottaja ei näe omassa toiminnassaan muuta kuin hyvää. Koska tähän “lihantuotanto on hyvää, jos se on luomua”-argumentiin törmää toistuvasti ja koska tätä jatkuvasti käytetään viherpesemään suuri eläintuotteiden kulutus, luonnostelen nyt nopeasti arvion maankäyttövaikutuksista mitkä lähes poikkeuksetta näissä ulostuloissa sivuutetaan. (Toiset myös suuttuvat, jos ne nostetaan pöydälle. Pitäisi olla jotenkin holistisempi ja ymmärtää hienovaraisia nyansseja jne.)

Eli Sakari Peltolalla on ilmeisesti tila, jossa on noin 30 hehtaaria peltoa ja 25 hehtaaria laitumia. Teuraseläimiä on noin 30. Jos eläin tapetaan esimerkiksi 3 vuoden iässä, teurastettavia eläimiä olisi noin 10 vuodessa. Jos yhdestä eläimestä saa lihaa esimerkiksi noin 200 kg, tuo voisi tarkoittaa noin 2000 kg lihaa vuodessa. Tämä tarkoittaa noin 3 miljoonaa kilokaloria energiaa ja 1000 kiloa proteiinia. Yhdeltä hehtaarilta siis noin 52000 kilokaloria ja 18 kg proteiinia vuodessa. Tämä on selvästi hyvin summittainen arvio, mutta yksityiskohtien viilaus lisäämällä esimerkiksi maidon tuotantoa mukaan ei muuta mitään olennaista.

Jos eläintuotannon sijaan Peltola viljelisi vehnää, yhdeltä hehtaarilta voisi saada noin 4000 kg vehnää. Tämä tarkoittaa noin 15 miljoonaa kilokaloria ja 460 kiloa proteiinia. Energiaa siis saataisiin noin 300 kertaa enemmän kuin Peltolan tilalta nyt ja proteiiniakin noin 26 kertaa enemmän. (Aminohappokoostumus ei ole vehnän proteiinista aivan oikea eli sitä pitää täydentää, mutta tuossakin on kyse pyöristysvirheestä.)

tinyccle.gif

Lihan ympärillä pyörivä ruokavalio kestävän lihantuotannon kyydissä.

Tässä kohdin kuoro alkaa varmasti laulamaan, että kaikki maa ei sovellu viljan viljelyyn, mutta miksi ihmeessä kaikki maa pitäisi valjastaa ihmisten ravinnon tuottamiseen? Voimme aivan hyvin ruokita itsemme ja samalla pidättäytyä laajojen alojen sössimiseltä.

On perinnebiotooppeja joiden ylläpitämisessä eläintuotannolla ja laiduntamisella voi olla oma roolinsa, mutta keskeinen kysymys on kuinka paljon eläimiä tällöin olisi? Jos Suomessa on perinnemaisemia noin 40000 hehtaaria ja laitamme jokaiselle näistä hehtaareista naudan laiduntamaan, eläimiä olisi 40000. Nyt nautoja, sikoja ja kanoja on noin 1.4 miljoonaa eläinyksikköä (lehmä on noin yksi yksikkö) eli yli 30 kertaa enemmän kuin mitä perinnemaisemien ylläpito voisi suunnilleen vaatia. Kestävän eläintuotannon määrä on niin alhainen, että siihen nojaaminen muuttaa kaikkien ruokavalion hyvin lähelle vegaanin ruokavaliota. Sitä ei voi käyttää oikeuttamaan nykyisen kaltaista eläintuotteiden kulutusta.

Advertisements

Ilmakehä on pullollaan typpeä, mutta nämä ovat muodostaneet typpimolekyylejä, jotka ovat kemiallisesti heikosti vuorovaikuttavia. Elämä kuitenkin tarvitsee typpeä ja sen ymmärtää katsomalla vaikka kuvia aminohappoista joissa yksinäinen typpiatomi “N” pyörii toistuvasti mukana (tai itse asiassa kahden vetyatomin kanssa…komponentti, jonka saa rikkomalla ammoniakista yhden vetysidoksen).

aminoAcidStructures

Typpeä, vetyä, happea ja hiiltä… (DNA:ssa myös esim. fosforia)

Prosessia missä ilmakehän typpimolekyylit muutetaan esimerkiksi ammoniakiksi jota kasvit voivat käyttää kutsutaan typen sidonnaksi. On bakteereja, jotka tähän temppuun kykenevät ja osa niistä elää symbioosissa esimerkiksi palkokasvien kanssa tarjoten niille ravinteita. Koko planeetan biosfääri (meret poislukien) kykenee sitomaan vuosittain suuruusluokaltaan noin 135 miljoonaa tonnia typpeä.

Ihmiset voivat myös sitoa typpeä ilmakehästä ja valmistaa tästä “teollisia” lannoitteita. Ihmiskunta sitoo näin typpeä tällä hetkellä n. 144 miljoonaa tonnia, mistä suurin osa käytetään lannoitteisiin. Määrä siis on aika lähellä sitä mitä muu luonto tekee yhteensä. Kemiallisesti ihmisten harjoittama prosessi vaatii sopivat olosuhteet kattiloissa ja vetyä, koska keskeinen vaadittava molekyyli on ammoniakki, jossa on yksi typpiatomi ja kolme vetyatomia. Olet ehkä kuullut, että lannoitteet valmistetaan “fossiilisista polttoaineista” ja voit ihmetellä mihin niitä tarvitaan, koska esimerkiksi hiili ei kemiallisissa kaavoissa esiinny?

averillfwk-fig15_015

Haber-Bosch prosessi ammoniakin tuotantoon

Fossiilista polttoainetta tarvitaan vedyn valmistukseen. Taloudellisesti halvin tapa vedyn valmistukseen on käyttää hiilivetyjä (lähinnä maakaasua) yhdessä veden ja kemian noituuksien kanssa. Veden happi päätyy tässä yhteen hiilivedyn hiilen kanssa muodostaen hiilidioksidia, joka siirtyy ilmakehään. Hiilivedyn ja veden vety taas muodostaa vetymolekyylejä, joista olimme kiinnostuneita. Vedyn hinta riippuu toki maakaasun hinnasta, mutta hinta saattaa olla esimerkiksi USA:ssa tällä hetkellä 2$/kg nurkilla.  Tämä kustannus on hyvin keskeinen tekijä, kun arvioidaan esimerkiksi ammoniakin tuotantokustannusta. Prosessissa vapautuu vähintään noin 14 kg hiilidioksidia yhtä vetykiloa kohden.

Mikäli hehtaarin pellolla kasvaa noin 10 tonnia kasveja vuodessa ja kasveista noin 1% on typpeä, on kasvien saatava noin 100 kg typpeä jostain. Jos levitämme 100kg teollista lannoitetta pellolle (osa toki päätyy muualle kuin mihin tarkoitettiin), tarvitsemme noin 21 kg vetyä hehtaaria kohden. Yllä olevalla arviolla tämä tarkoittaa noin 300 kg hiilidioksidipäästöjä per hehtaari typpilannoitteesta. Muut tuotantoprosessin vaiheet lisäävät päästöjä tuosta jonkin verran, mutta tuo on suurin yksittäinen tekijä. Jos pellolla tuotettiin 5 tonnia viljaa, jonka markkina-arvo on noin 850 €, voisi typen osuus olla noin 5% tuosta. Se ei siis ole valtavan keskeinen tekijä.

Toiset esittävät, että yllä oleva ei ole kestävää, koska lannoite oli “teollista” ja tarvitsimme fossiilisia polttoaineita. Kemiallisesti ammoniakki, joka tulee tehtaasta on samanlaista kuin ammoniakki, joka tulee bakteerista. Samoin prosessi ei lähtökohtaisesti tarvitse fossiilisia polttoaineita, koska vetyä voi toki tuottaa muutenkin esimerkiksi veden elektrolyysillä tai termokemiallisilla sykleillä korkeissa lämpötiloissa. Mikäli käytetty energia oli hiilivapaata ei vedyn tuotanto tällöin aiheuta hiilidoksidipäästöjä ja keskeisin komponentti typpilannoitteiden valmistuksen hiilijalanjäljestä on poistunut. Mission accomplished!

Elektrolyysillä tuotettu vety on kuitenkin merkittävästi kalliimpaa. Yksi vetykilo vaatii vähintään 35 kWh sähköä mikä tarkoittaa, että esim. 5 senttiä/kWh hinnalla pelkästään sähkölasku olisi suunnilleen yhtä suuri kuin fossiilisen vedyn lopputuotteen hinta. Kun tuohon päälle lasketaan vielä pääomakustannuksia yms. saamme lopputuloksen, että elektrolyysillä tuotettu vety on useita kertoja kalliimpaa ja hintaero kasvaa mikäli elektrolyysilaitteet eivät ole päällä 24/7.

Kovin alhaisella päästömaksulla tuota tasapainoa ei korjata. Jotta elektrolyysi olisi kannattavaa, tulisi fossiilisen vedyn tuottajan joutua maksamaan monta sataa euroa per tupruteltu hiilidioksiditonni. Voi myös olla, että ainaisesta hypetyksestä huolimatta elektrolyysi ei tule koskaan olemaan alhaisemman kustannuksen vaihtoehto. Valitettavasti veden pilkkominen osiinsa on kuitenkin työläämpää kuin metaanin. Jos olisi pakko arvata kummalla tavalla tuotettu vety on halvempaa, olisi järkevämpää lotota fossiilisen vedyn puolesta. Toisaalta jos käytössä olisi merkittävästi maakaasua halvempaa energiaa tilanne voi muuttua.

Mainitsin jo aikaisemmin, että typpilannoitteen hinta saattaa olla noin 5% maanviljelijän lopputuotteen arvosta ja se taas on pieni osa siitä hinnasta mitä kuluttajina maksamme ruuasta kaupassa. Mikäli vain tekisimme päätöksen fossiilisen vedyn kieltämisestä, tuskin se mitään suurempia mullistuksia aiheuttaisi etenkin mikäli samalla emme vaadi vedyn tuotantoa tavoilla, jotka ovat erityisen kalliita.

Toisille tämän kaltainen tuumailu on jo merkki epäkestävän maailman ajamisesta. Ruokaa tulisi tuottaa “ei-teollisesti” ja kemian kaavoilla ja teollisuuden prosesseilla ja kannattavuudella ei tulisi olla tässä keskustelussa osaa. Meidän tulisi luottaa vain biologiseen typensidontaa. Mitä tämä voisi tarkoittaa? Jos kylvämme hehtaarille apilaa, se saattaa vuoden aikana sitoa ehkä sen noin 100 kg typpeä mitä viljely vaati. Huomattavaa kuitenkin on, että tällöin pelto tuottaisi ruokaa vain joka toinen vuosi eli saman kalorimäärän tuottaminen vaatisi pyöreästi kaksinkertaisen viljelyalan. Voimme myös tuoda pellolle ravinteita sen ulkopuolelta. Luomusäännöissä on tällä hetkellä porsaanreikä missä tavallista rehua syövän eläimen lanta voidaan laskea “luomulannoitteeksi”. Eli jossain on teollisesti lannoitettu rehupelto, lehmä syö rehun ja käyttää sen typestä vain osan ja lannan sisältämä “teollinen” typpi on muuttunut “kestäväksi”. Tämä on huono vitsi ja porsaanreikä pitäisi sulkea mahdollisimman pian.

Mutta jos käytämme viljelyyn hehtaarin sijasta kaksi niin, että toisella hehtaarilla viljellään  apilaa (tai muuta vastaavaa) ja toisella viljaa, voimme tuottaa saman ruokamäärän joka vuosi. Valitettavasti tuossa pitää laskea maankäytön päästövaikutukset mukaan. Suomessa hehtaarilla metsää on ilmeisesti hiiltä tyypillisesti ehkä reilut 100 tonnia. Tämä voi pyöreästi puolittua, kun metsä korvataan pellolla ja jos vuotanut hiili jaetaan esimerkiksi 50 vuoden ajalle tuo tarkoittaa noin tonnin hiilipäästöä per vuosi eli hiukan vajaa 4 tonnia hiilidioksidia per vuosi. 

Teollinen_vs_biologinen

Summittainen arvio eri typensidontamenetelmien hiilidioksidipäästöistä hehtaarilla peltoa.

Ylläolevan arvion yksityiskohtia voi toki viilata, mutta suuri kuva ei muutu. Maankäytön muutoksiin liittyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat merkittävästi korkeampia kuin fossiilisilla tuotetun typpilannoitteen päästöt. Teollisen typpilannoitteen korvaaminen biologisella sidonnalla ei tällä hetkellä ole lähtökohtaisesti siirtymä kohti kestävämpään tuotantoa vaan siitä pois päin.

On pienempiä sektoreita millä tämä voi kuitenkin olla perusteltua. Esimerkiksi biodiversiteetin suojelu voi edellyttää niittyjen ennallistamista ja ylläpitämistä ja tässä vanhoilla viljelykäytänteillä voi olla järkevä rooli. Alhaisten tuotantomäärien vuoksi ne eivät kuitenkaan ole kestävä vaihtoehto ihmiskunnan ruokkimiseksi. Itse asiassa jo alussa mainittu huomio siitä, että teollinen typensidonta on samaa suuruusluokkaa kuin biologinen olisi riittänyt tämän huomion tekemiseksi. Jos teollisesta typensidonnasta luovutaan, ihmiskunnan pitäisi valjastaa loputkin planeetasta vatsansa täyttämiseksi.

Bioteknologia voisi tarjota kiinnostavan vaihtoehdon tähän. Kenties tutkijat kykenevät editoimaan joko kasvien tai bakteerien perimää niin, että biologinen typensidonta onnistuu myös viljakasveilla. Tämä voisi merkittävästi vähentää riippuvuutta “teollisista” lannoitteista. Valitettavasti tämä voi törmätä hyväksyttävyysongelmiin. Suuri osa “kestävistä” tuotteista on luotu ennen kaikkea vetoamaan kuluttajien mieltymyksiin niin, että tuote voidaan myydä korkeammalla hinnalla. Ei ole mitään syytä olettaa, että keskimääräisen kuluttajan preferenssit heijastelisivat sitä mikä on ympäristöongelmien minimoinnin kannalta viisainta. Lopputuloksena on esimerkiksi luomustandardit, joissa ei ainoastaan suhtauduta kielteisesti moniin olemassa oleviin työkaluihin vaan myös vaadittava teknologinen kehitys on de facto kielletty ja korvattu sanahelinällä. (Jos joku kehittää esimerkiksi typpeä sitovan vehnän ilman geenieditointia, voi osoittaa minun olleen väärässä.) Tarvitsemme elintarvikkeille ympäristömerkinnän mikä oikeasti keskittyy ympäristövaikutusten minimointiin ja eläinten hyvinvointiin.

 

Lisätty 10.6.2019:  Kirjoitus sai toisaalla osakseen kritiikkiä simplistisestä orgaanisen ja ei-orgaanisen typen esittämisestä samana. Lisäksi asetelma on liian mustavalkoinen. Tämä on totta.  Mikäli typpi siirretään maahan kuolleissa kasveissa tällä voi olla maanrakenteeseen, faunaan ja floraan myönteisiä vaikutuksia mitä nopeasti liukenevalla typpilannoitteella ei ole. Kirjoituksen pointti ei ole esittää, että biologinen typensidonta on paha asia tai, että kaikki lannoitus tulee tehdä teollisilla typpilannoitteilla. Pyrin lähinnä korostamaan sitä, että mikäli biologinen typensidonta tehdään tavalla mikä heikentää maankäytön tehokkuutta sen negatiivinen ilmastovaikutus on hyvin helposti paljon suurempi kuin teollisten typpilannoitteiden. Voi hyvin olla, että kombinaatio biologista typensidontaa täydennettynä teollisella lannoitteella on viisain vaihtoehto mikäli sillä saavutetaan korkea satotaso. Ainakin itse näen toistuvasti kannanottoja joissa esitetään, että pelkästään biologinen  typensidonta riittää ja teollisista typpilannoitteista tulisi luopua. Tämä ei pidä nykyisessä maailmassa paikkaansa. Lähinnä sitä yritän kirjoituksella tuoda esiin.

Climate analytics: ilmastonsuojelua tavalla mitä et ole ennen nähnyt

Climate analytics: ilmastonsuojelua ihan uudella otteella

Sitra oli palkannut Climate Analyticsin tekemään raportin siitä mitä Pariisin ilmastotavoiteet tarkoittaisivat Suomelle. Sitra kutsuu tahoa riippumattomaksi, mutta en tiedä mitä se tarkoittaa. Heitä rahoittaa mm. Saksan valtio ja Greenpeace ja tietenkin tämän raportin osalta Sitra.Poimin tähän ehkä keskeisimmät kuvaajat. Ensinnä mallintajien visio Suomen energiapaletista.

Suomen energiapaletti Climate analyticsin mukaan. Valtavasti puunpolttoa ja siitä suurin osa hiilentalteenotolla.

Suomen energiapaletti Climate analyticsin mukaan. Valtavasti puunpolttoa ja siitä suurin osa hiilentalteenotolla.

Sitten vision edellyttämät investoinnit energiainvestointeihin EU:n ulkopuolella.

Investointeja toisten maiden energiajärjestelmiin enemmän kuin omiin ja valtavasti enemmän kuin nykyään maksetaan kehitysyhteistyöstä? Reilua ehkä, mutta...

Investointeja toisten maiden energiajärjestelmiin enemmän kuin omiin ja valtavasti enemmän kuin nykyään maksetaan kehitysyhteistyöstä? Reilua ehkä, mutta…

EU:n pitäisi siis vuona 2050 investoida pari prosenttia BKT:sta ilmastotoimiin EU:n ulkopuolella. Tuo on käsittääkseni enemmän kuin mitä investoimme tällä hetkellä omaan energiainfrastruktuuriimme. Se on myös hurjan paljon enemmän kuin mitä EU maat tällä hetkellä käyttävät kehitysyhteistyöhön. Itse pidän tämänsuuntaisia investointeja kyllä puolustettavina, mutta pahoin pelkään, että tuo on poliittisesti täysin epärealistista.

Entä tuo ensimmäinen kuva? Tässä vakavasti ehdotetaan, että poltamme noin 0.6EJ (0.675 EJ itse asiassa. Kuvasta lukeminen oli hiukan epätarkkaa.) bioenergiaa vuodessa. Jos kuutiossa puuta on noin 2000 kWh energiaa, tuo tarkoittaa noin 90 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa. Suomen metsien vuosikasvu on hiukan yli 100 miljoonaa kuutiota, josta suurin osa käytetään jo nyt joko metsäteollisuudessa tai energiana. Raportin neropatit haluavat pistää haloiksi noin kaksi kertaa enemmän puuta kuin mitä nyt käytämme ja valtavasti enemmän kuin edes puunpolttomyönteiset tahot täällä ovat ehdottaneet. Eli onko ajatus ajaa meidän metsäteollisuutemme alas ja valjastaa liki koko luonto ihmisen energiantarpeen tyydyttämiseksi? Käsi ylös ne ympäristönsuojelusta kiinnostuneet joiden mielestä tämä on hyvä ajatus. Minkäänlaista arviota ehdotetun politiikan ympäristövaikutuksista ei ole vaivauduttu tekemään (ei ilmeisesti kuulunut Sitran antamaan toimeksiantoon?).

Hupaisasti suurin osa bioenergiasta olisi myös varustettu hiilentalteenotolla, jotta voisimme saavuttaa negatiivisia päästöjä. Ilman näitä ilmastotavoitteissa ei pysytä. Hiilen talteenotto alkaa ensi vuosikymmenellä mikä varmaan tulee yllätyksenä kaikille biovoimaloita omistaville. Raportissa ei kerrota käytettyjä oletuksia esimerkiksi pääomakustannuksista eikä siitä minne suomalaiset hiilidioksidin pumppaavat. Täällähän ei siihen sopivaa geologiaa taida juuri olla. Malli (MESSAGE) kuulemma kuitenkin antaa kustannustehokkaimman lähestymistavan. Olen kuitenkin tutustunut näihin mallinnuksiin riittävän paljon ollakseni skeptinen tämän väitteen paikkaansapitävyydestä. Mallit heijastelevat sisään annettuja oletuksia ja mallintajilla on valitettavan usein taipumus ujuttaa omat mieltymyksensä taustaoletuksiin joita he eivät raporteissaan selkeästi kerro. Tästä voit lukea hiukan lisää esimerkiksi tästä aikaisemmasta kirjoituksestani. Toivottavasti tämän raportin mallinnuksen taustaoletukset julkaistaan.

Ottaen huomioon kuinka älyvapaa skenaario on, voin vain vetää (taas) sen johtopäätöksen, että emme voi pysyä liturgian esittämissä lämpenemisrajoissa. Tämä raportti on tuore esimerkki siitä kuinka monomaaninen fokus lämpötilarajoihin aiheuttaa aktiivista haittaa. Se tuottaa painetta politiikkaan, jolla sivuutetaan muut tärkeät asiat mm. ympäristönsuojelussa. Se saa ihmiset ajamaan luonnon tuhoamista samalla, kun ratsastavat sen suojelun nimissä. No ulkomaalaiset konsultit eivät ehkä tunne sitä kuinka paljon metsämme kasvavat, kuinka paljon niitä käytetään tai millaisia ekologisia haasteita tähän liittyy. Sitra varmastikin huomautti siitä, että visio ei ole meillä valitettavasti toteuttamiskelpoinen? Think again! He lukevat tämän osoittavan tarvetta nostaa kunnianhimoa.

EU:n ja Suomen vuosien 2030 ja 2050 päästötavoitteiden kunnianhimoa pitää nostaa selvästi nykyisestä, mikä edellyttää hallitukselta entistä kunnianhimoisempaa energia- ja ilmastostrategiaa.” Sitra.  #facepalm

Laitan vielä tähän loppuun aikaisempia mallinnuksen tuloksia MESSAGE:ia käyttäen. Tässä siis vanhojen EU maiden ydinvoimakapasiteetti tämän vuosisadan aikana optimaalisessa 450ppm skenaariossa. Seuraavan sukupolven aikana taantumaa (miksi?) jota seuraa valtava kapasiteetin kasvu vuosisadan toisella puoliskolla (paitsi skenaariossa missä ydinvoima tukahdutettiin mallintajan toimesta). Mitä oletuksille on tapahtunut näiden skenaarioiden ja Sitran raportin välillä?Screenshot from 2016-06-10 12:49:48

Lisätty 20.6.2016: Minusta on muuten myös erikoista kuinka skenaariossa ei erotella energiapaletin kohtaa “renewables”. Eiköhän mallissa aurinko- ja tuulivoima ole kuitenkin erillään ja olisi voinut luulla, että “kustannusoptimaalinen” tekniikoiden optimointi olisi tuottanut kiinnostavia arvioita esim. siitä kuinka paljon eri teknologioita kannattaa rakentaa. Miksi tämä tieto oli jätetty raportista pois?

1-Vegetable-Market-1119152437

Miltä ruoka näyttää ilman tukiaisia jätteen poltolle?

Tim Searchingerin erinomainen haastattelu bioenergian typeryydestä (muuten kuin energiantuotannon marginaalissa) kannattaa kaikkien lukea. Hänellä oli kiinnostava huomio siitä kuinka tukiaisten myötä puunpolttoteollisuudella on intressi luokitella jätteeksi biomassaa jolle voisi olla muutakin käyttöä. Luokittelemalla jonkun jätteeksi, voi välttää ikävät arvioinnit tuotteen ympäristövaikutuksista. Tästähän on Suomessakin tuore esimerkki. Polttoaineteollisuus on menestyksellä lobannut poliitikot luokittelemaan esimerkiksi mäntyöljyn jätteeksi vaikka kemian-teollisuudessa on ilman tukiaisia toimivia yrityksiä, jotka nimenomaan käyttävät tätä raaka-aineena.

This addition of CTO as a residue  in the Annex IX list stems from the desire of the Finnish and Swedish governments to support an exclusive use of CTO for their biofuel production. The incorrect residue classification makes it possible to circumvent EU obligatory sustainability criteria and to grant major State Subsidies, in the form of tax relieves, to this kind of fuel. The odd “double-counting” method allowed for residues in ILUC makes it possible for Finland to reach its bio-content quota in the traffic fuel distribution: You blend 10 percent bio but can report 20 percent to the EU!” Kees Verhaar (Arizona Chemical, toimitusjohtaja)

Tähän teemaan liittyy myös aikaisempi huomioni viljeltävistä lajikkeista. Jos jätteistä maksetaan, kannattaa viljellä lajikkeita, jotka tuottavat enemmän olkea ja vähemmän jyviä.

Kun poltosta maksetaan tukiaisia...nyt kun tarkemmin katson, niin kyllähän se on ilmiselvästi jätettä.

Kun poltosta maksetaan tukiaisia…nyt kun tarkemmin katson, niin kyllähän se on ilmiselvästi jätettä!

Lisäys 22.10.2015: Tässä vielä linkki dokumenttiin missä kerrotaan EU:n soveltamista säännöistä. Mäntyöljy, oksat, sahanpuru ja kaarna lasketaan biopolttoainekontribuutiota laskettaessa nelinkertaisena verrattuna niiden energiasisältöön. Selluloosa (jota ei tarkoiteta syötäväksi) lasketaan kaksinkertaisena kuten myös lignoselluloosa. Kun Suomen tavoite on kasvattaa biopolttopaineiden osuutta 20% tasolle vuoteen 2020 mennessä, se voidaan saavuttaa ymmärtääkseni vähentämällä öljynkulutusta vain 5% kunhan korvaava biopolttoaine on peräisin noista ensin mainituista lähteistä. Sääli vain, että 5% on edelleen 5% eikä 20%.

WWF on julkaissut uuden raportin Suomen metsien hakkuista ja kuinka metsien monimuotoisuuden suojeleminen voitaisiin nivoa yhteen niiden taloudellisen hyväksikäytön kanssa. Raportin johtopäätöksenä on, että metsistä voidaan korjata hiukan nykyistä enemmän puuta mikäli samalla suojelualueita kasvatetaan, FSC-sertifiointia laajennetaan ja kantojen maasta repiminen lopetetaan. Energiapuun ekologistaloudellinen potentiaali voisi tämän jälkeen olla 3 miljoonaa kuutiota nykyistä suurempi. Tämä tarkoittaa primäärienergiassa noin 6 TWh, kun Suomen energian kulutus on n. 400 TWh. Ottaen huomioon kuinka vahvasti yksi jos toinen taho nojaa bioenergian käytön lisäämiseen omissa ilmasto- ja energiasuunnitelmissaan, tämän pitäisi soittaa hälytyskelloja.

Miten WWF:n arvio suhtautuu joihinkin esillä olleisiin vaihtoehtoihin? Näytän ensimmäisessä kuvassa summittaisen vertailun vaaditusta biomassan lisäyksestä eri visioissa.

  1. WWF viittaa WWF:n tuoreeseen raporttiin. (Tilattu Gaia Consulting Oy:ltä)
  2. Ilmastostrategia  viittaa kansalliseen energia- ja ilmastostrategiaan vuosimallia 2013
  3. Vihreät A perustuu Vihreiden vaihtoehtoon Fennovoimalle
  4. Metla viittaa Metlan arvioon taloudellisesti kestävästä hakkuupotentiaalista (poimin luvut WWF:n raportista)
  5. Greenpeace A perustuu Greenpeacen “Energiavallankumousmalliin A” (vuoteen 2030 asti)
  6. P. Lund 2007 viittaa artikkeliin, joka on Suomen energiapolitiikkaa kritisoineen professorijoukon taustamateriaalia.
  7. Vihreät B perustuu Vihreiden Ilmasto- ja energiaohjelmaan. (Lisäsin siihen myös palkin flopiksi osoittautuneeseen ruokohelpeen, koska ilmeisesti sen jättämä aukko suunnitelmassa pitää paikata jollain.)
BioTavoitteet

Kuva 1: Bioenergiasuunnitelmien vaatima biomassan määrä (miljoonaa kuutiota) nykyisen kulutuksen päälle. Ensimmäisenä WWF:n arvioima ekologistaloudellinen potentiaali (n. 3 miljoonaa kuutiota lisää). Palkeissa on epävarmuuttaa mm. sen osalta millainen puumäärä vaaditaan puusta tehtävän biokaasun tuotantoon. (Arvasin, että ilmastostrategian visioima n. 3TWh biokaasua vaatii n. 3 miljoonaa kuutiota puuta.)

Minä näen kuvassa tiettyjä ongelmia. Kaikkien esitettyjen vaihtoehtojen vaatima puumäärä on rajusti korkeampi kuin se mitä WWF arvioi ekologisin perustein kestäväksi. Laajamittaisen puunpolton järkevyys ilmastonmuutoksen torjunnassa taas on ollut kyseenalaista jo pitkään. Kansallisessa strategiassamme tätä teemaa käsitellään muuten seuraavasti:

41)Bioenergiaa koskevien kestävyyskriteerien valmistelussa pyritään varmistamaan, että kriteerit eivät muodostu sellaisiksi, että ne vaarantaisivat tai
estäisivät kestävien kotimaisten biomassojen käytön energiantuotannossa ja siihen liittyvissä tukitoimissa.

42) Lisäksi pyritään varmistamaan, että kestävän biomassan poltto on päästölaskennassa myös jatkossa hiilineutraalia.

Itse tulkitsen tämän seuraavasti. Kestävyyskriteerit rakennetaan sellaisiksi, että puunkäyttöä lisätään riippumatta siitä onko se ekologisesti tai ilmaston kannalta järkevää. Päästölaskennassa strategiana on taas ylläpitää denialismia bioenergian ilmastovaikutuksista. Olen ylpeä, kun maallani on näin hieno strategia #sarkasmia.

Laitan tähän loppuun vielä summittaisen arvion siitä kuinka vahvasti erilaiset esillä olleet vaihtoehdot nojaavat bioenergiaan. Kuten on ilmeistä, bioenergiapotentiaalin rajoittaminen WWF:n esittämälle tasolle romuttaa nämä visiot. (Greenpeacen skenaario nojaa suhteessa vahvemmin tuulivoimaan. Heidän ideanaan on, että melkein kaikki Suomen sähkö tuotetaan tuulivoimalla. Keskustelua tämän tuotannon integrointihaasteista tai -kustannuksista ei yllättävää kyllä heidän “vallankumouksestaan” löydy.)

BioPaino

Kuva 2: Summittainen paino mikä eri vaihtoehdoissa bioenergialle annetaan energian tuotantopäässä. Varoitus: tämä on summittainen arvio, jossa osassa on verrattu tuotettavaa sähkön määrää (TWh) ja osassa primäärienergiaa. Joissain lämpöpumput taas laskettiin energiatehokkuuden alle. Luvut eivät siis ole keskenään vertailukelpoisia ja antavat lähinnä indikaation siitä kuinka pahasti visio lässähtää, jos bioenergialle aletaan asettamaan ekologisia tai ilmastoon liittyviä reunaehtoja.

Päivitetty 23.2.2015: Tässä tuore Robert Wilsonin blogikirjoitus biomassan rooolista EU:ssa. Suurin osa EU:n uusiutuvasta energiasta on juuri biomassan polttoa ja tästä suurin osa on puuta. Kaikesta tuuli- ja aurinkovoimahypetyksstä huolimatta biomassan osuus ei edes ole laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Päivitetty 12.3.2015: Kuvien P. Lund 2007 palkeissa on häikkää. Tuollaisena niihin on summattu yhteen paperin taulukossa 2 kerrotut primäärienergia potentiaalit eri biomassan lähteille. Sähköntuotannon osalta siellä kuitenkin tarkoitettiin, että kokonaispotentiaalista koottaisiin 10TWh lisäsähköä vuoteen 2020 mennessä. Tämä tarkoittaa, että etenkin kuvassa 2 P. Lund 2007:ssä punainen palkki on liian dominoiva ja palkin korkeus pitäisi laskea 18 TWh tasolle. Alla tältä osin (summittaisesti) korjatut kuvat.

Corrected1Corrected2

Luomutuotannossa ei mukamas käytetä “keinotekoisia” lannoitteita, mutta toisaalta esim. tavallisella rehulla ruokitun eläimen lanta voi ymmärtääkseni kelvata luomutilan lannoitteeksi. Tämän vuoksi minusta on vaikuttanut siltä, että luomutuotannon todellinen jalanjälki usein sivuutetaan keskustelussa. Osoittautuukin, että luomutilojen lannoitteista merkittävä osa on peräisin “tavallisilta” tiloilta.
2015/01/img_1592.png Melko tuoreessa ranskalaisessa tutkimuksessa (Nowak et al. 2013) laskettiin, että keskimäärin 23% typestä, 73% fosforista ja 53% kaliumista oli peräisin konventionaalisesta maanviljelyksestä. Jos nuo syötteet poistetaan, luomutilojen tuottavuus olisi nykyistäkin heikompi ja vaadittu maa-ala rajusti suurempi. Kun jalanjälki kasvaa, kasvaa myös maankäytön ilmastopäästöt. Tämä on järkevää miksi?

Termi “Cleantech” pukkaa nyt joka tuutista. Äsken on aiheen tiimoilta ollut jopa “huippukokous”. Mitä sanalla oikeastaan tarkoitetaan?

Clean technology includes recyclingrenewable energy (wind powersolar powerbiomasshydropowerbiofuels), information technologygreen transportationelectric motors,green chemistrylightingGreywater, and many other appliances that are now more energy efficient. It is a means to create electricity and fuels, with a smaller environmental footprint and minimise pollution“: Wikipedia

Ts. teknologia on puhdasta mikäli asioita tehdään vähemmän haaskaavasti kuin ennen. Suomessa alan yrityksiä listataan mm. Cleantech Finlandin toimesta. Tässä muutamia otoksia:

  • GreenRiders: kimppakyyti ratkaisuja eli henkilöauton käytön tehostamista. Tämä on ihan kiva idea, mutta toisaalta tekee henkilöauton käytön matkoilla, jotka voisi tehdä junallakin houkuttekevammaksi. Ympäristöhyötyä saavutetaan varmaan lähinnä silloin, kun esim.  kaksi henkilöautoa korvautuu yhdellä. Tämä ei myöskään poista henkilöautoilun tarvetta (saattaa jopa lisätä kysyntää kuten esim. robottiautot) joten ilman radikaaleja muutoksia autoissa,  saavutettava ympäristöhyöty pienenee, kun ratkaisu yleistyy.
  • Forchem: “Tall oil is an environmentally-friendly product as it uses pine tree as raw material and is obtained as a residue of the chemical pulp industry. ” Yritys siis nojaa kemiallisen paperiteollisuuden olemassaoloon ja tämän teollisuuden jätevirtojen  tehokkaampaan käyttöön. Täytyy vain toivoa, ettei tämä ympäristöä tuhoava ala katoa, koska se pudottaisi pohjan cleantech-yrityksen alta.
  • Ruukki: “specialises in steel and steel construction. We provide customers with energy-efficient steel solutions 
    for better living, working and moving.” On aika päästä vanhanaikaisesta metalliteollisuudesta eroon ja korvata se uudella cleantech teollisuudella #sarkasmia
  • Citrus solutions: “We enable our clients the means and tools to configure their products and mass produce them in environmentally sustainable matter …Configurator solutions, database management (consulting, training, education and maintenance) and ICT consulting (Microsoft Partner). ” Right….
  • BaseN: “capture, process and visualize enormous amounts of data in real-time“. No kai tällekin pienellä pohtimisella keksii “cleantech” sovellutuksen, mutta mutta…
  • Metso:”Metso is a global supplier of technology and services to customers in  the process industries, including mining, construction, recycling, oil and gas, and biorefining, like pulp, paper,  and power. Our 30,000 professionals based in over 50  countries contribute to sustainability and deliver profitability  to customers worldwide.”  Ks. Ruukki aikaisemmin…
  • KONE: “…is one of the global leaders in the elevator and escalator industry.” Ennen cleantech aikaa sitä käveltiin portaat ylös.
  • SATEL: “...is a Finnish ISO certified electronics and telecommunications company that specializes in the design, manufacturing and global sales and marketing of radio modems for wireless data communication and alarm transfer.” Hmmm…
  • Oilon: “Kehittynyttä poltinteknologiaa voimalaitoksiin ja teollisuusprosesseihin”  Asioiden polttamisen tehostamista. Ei polttamisen lopettamista.
  • Siellä on myös Neste Oil, UPM, ABB, Wärtsilä…

Tarkoitukseni ei ole dissata yllä olevien yritysten työtä. He tekevät tärkeitä ja varmasti hyödyllisiä tuotteita. Mutta onko jotain teollisuuden haaraa, jossa pyrkimys olisi tehdä asioita tuhlaavammin ja tehottomammin? Tässä muutama kuvaaja energiatehokkuuden kehityksestä.

Ayres & Warr  Ayres & Warr

Minusta vaikuttaa siltä, että likipitäen kaikki teollisuudenalat, jotka tuottivat teollisen vallankumouksen ovat tehneet Cleantechiä. Itse asiassa ehkä voimme sanoa, että “Cleantech” eli tehokkuuden parantaminen oli yksi keskeinen tekijä nykyisen vaurauden aikaansaamisessa. Where is the beef? Onko nyt keksitty uusi markkinointitermi ratsastamaan ympäristöteemalla ja markkinoiden luomiseen konsulttien armeijoille? Onko kyseessä vain status quon myyminen uudella värillä ja toisille jonkinlainen valevallankumous tyydyttämään radikalismin nälkää, kun parempaakaan ei ole tarjolla?

“Earth hour” tuli ja meni. Pystyykö kukaan näkemään sitä kuvassa esitetystä Suomen sähkön kulutuksesta? En minäkään. Helsingin energia kertoo kuinka tapahtuma säästi sähköä 1MWh verran.

Kuva 1: Suomen sähkönkulutus viimeisen kuukauden aikana

1MW on suuruusluokaltaan yksi tuhannesosa
Helsingin energian kapasiteetista. Tämän verran siis säästettiin yhden tunnin ajan…vuodessa on tunteja 8760. Toivottavasti muina tunteina tehdään jotain millä on suurempi vaikutus. Moni varmasti sammutti sähkövalojaan ja korvasi ne tunnelmallisesti kynttilöillä. Jos kotona palaa tunnin ajan pari energiansäästölamppua teholla 20W ja päästöt ovat noin 500g CO2/kWh, niin päästöjä syntyy noin 10g. Jos samana aikana polttaa 20g kynttilöitä (olisiko 2 tuikkukynttilää?), niin päästöjä syntyy enemmän. (20 g parafiinia sisältää ehkä noin 17g hiiltä, josta vapautuu poltettaessa noin 60g hiilidioksidia.)

Myönnän, että oma symboliikan tajuni on puutteellinen ja siinä missä muut näkevät tärkeän symbolin minä näen hurskastelua ja homeopaattisia ympäristötekoja. Pahoin pelkään, että keskeisimmät Earth Hour-tapahtuman lähettämät viestit ovat:

  •  ludditismi on varteenotettava tapa torjua ilmastonmuutosta
  • “Earth Hour” on se kiva tunti jolloin poltetaan kynttilöitä ja koetaan hyvää omaatuntoa.

WWF:ssä varmasti moni tietää sen kuinka älytöntä tuo kynttilöiden poltto on. (Tosin tapahtuman sivulla väitetään pokkana, että mehiläisvahasta tehty kynttilä on päästötön. Se ei pidä sen enempää paikkaansa kuin muidenkaan biopolttoaineiden kohdalla.) Voisivatko he kompensoida epäonnistunutta viestintäänsä perustamalla uuden “Earth hour”-tapahtuman jouluksi? Sen aikana kaikki korvaisivat kynttilänsä moderneilla LED valoilla. Tätä odotellessa…

Lisäys 3.4.2012: Mehiläisvahan kulutus EU:ssa on nähtävästi noin 10000 tonnia ja EU:n osuus mehiläistuotteiden kulutuksesta on sen suuntainen, että globaali tuotanto on suuruusluokaltaan 50000 tonnia/vuosi. Jos tuosta valmistetaan kynttilöitä niin, että kukin kynttilä kuluttaa 20 g vahaa (suunnilleen tuikkukynttilä) niin kaikille maailman asukkaille riittää noin 0.3 mehiläisvahakynttilää koko vuoden ajalle. 

Luin Giampietron ja Mayumin kirjoittaman kirjan “Biofuel delusion:The fallacy of large scale agro-biofuels production”. Kirjan kirjoittajat eivät ilmeisesti puhu englantia äidinkielenään mikä varmasti vaikuttaa hieman kömpelöön kieliasuun. Ottaen huomioon, että kirja on ilmeisesti tarkoitettu laajemmalle yleisölle, he myös harhautuvat välillä nähdäkseni täysin tarpeettomasti takaisin norsunluutorniin teknisellä ja osin sekavalla (ainakin minulle) kielenkäytöllä. Suosittelen kirjaa joka tapauksessa, koska sisällössä on paljon hyvää asiaa. Olen toki ollut tietoinen monien biopolttoaineiden marginaalisista ilmastohyödyistä ja siitä kuinka kyseenalaista ruuan muuttaminen polttoaineeksi on, mutta tässä kirjassa keskusteltiin laajasti itseltäni pääosin huomaamatta jääneistä yhteiskuntarakenteisiin liittyvistä tekijöistä.

Kaikki palava ei ole sopivaa polttoainetta edes silloin, kun sen “EROEI” (energy return on energy invested ) on suurempi kuin yksi. Polttoaineen on myös sovittava ympäröivän yhteiskunnan metabolismiin. Ennen teollistumista kaupungit eivät voineet kasvaa suuremmiksi osin sen vuoksi, koska ne olivat riippuvaisia sekä ympäröivän maaseudun tuottamista elintarvikkeista että energiasta. Fossiilisen energian käyttöönotto rikkoi tämän rajoitteen ja mahdollisti urbaanisation. Samalla se mahdollisti työntuottavuuden hurjan nousun ja tämä taas tarkoitti, ettei kaikkia käsiä tarvittu enää pelloilla. Siinä missä aikaisemmin massat tuottivat vaatimattoman ylijäämän, jonka hyvin kapea eliitti sitten rosvosi itselleen, nyt tie aukesi koulutukselle ja laajan keskiluokan syntymiselle. Tällaiset energiankäytön yhteiskunnalliset seurannaisvaikutukset tahtovat usein unohtua.

Teollistuminen ei ainoastaan kasvattanut energiankulutusta rajusti vaan myös muutti yhteiskunnan “metabolismia”. (Tämä on ehkä melkein itsestään selvää, koska myös termodynamiikassa suuremman järjestyksen aikaansaaminen vaatii korkeampaa energiankulutusta. Monimutkaisemman yhteiskunnan ylläpitäminen vaatii suuremman energiavuon kuin yksinkertaisen yhteiskunnan ylläpitäminen.) Aivan samalla tavalla kuin esim. meidän aivomme kuluttavat paljon suuremman osan elimistön energiavaroista kuin sen paino antaisi ymmärtää, niin myös yhteiskunnan energiankulutus on jakautunut hyvin epätasaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että ei riitä laskea yhteen kilowattitunteja ja todeta niiden riittävän. Myös tehotason (energian kulutus/aikayksikkö) täytyy eri sektoreilla olla riittävä ja vastata ympäröivän yhteiskunnan metabolismia.

Me elämme yhteiskunnassa missä lapset ja nuoret ovat koulussa, vanhukset eläkkeellä ja suuri osa työikäisestä väestöstä ei tee järin “tuottavaa” työtä. Nekin, jotka tekevät “tuottavaa” työtä ovat suuren osan ajastaan vapaalla. Tämä tarkoittaa sitä, että siinä segmenttissä väestöstä, joka tekee “tuottavaa” työtä työn tuottavuuden täytyy olla hyvin korkea, jotta se kykenee ylläpitämään kulutusta myös niissä osissa yhteiskuntaa, jotka ovat tuottavan sektorin ulkopuolella. Energiaa tuottava sektori taas pyörittää kaikkia muita, joten siinä sektorissa tuottavuuden ja “metabolismin” täytyy olla sitäkin rajumpaa. Nähtävästi teollisuusmaissa energiasektorin metabolismi  asettuu välille 20000-40000MJ/työtunti. Tuottavuus on taas noussut nimenomaan energiaa kuluttavien koneiden vuoksi. Tämä tekijä on mahdollistanut sen, että elämme melko mukavassa yhteiskunnassa missä kaikkia käsiä ei tarvita pelloille talikoimaan.

Giampietron ja Mayumin keskustelevat tästä laajasti ja havainnollistavat tätä hauskalla esimerkillä. He kysyvät ovatko kasvijätteet sopiva ruoka karjalle? Vastaus: Se riippuu ympäröivästä yhteiskunnasta. Kehitysmaassa työntuottavuus on niin alhainen, että kasvijätteet voivat olla karjalle sopiva ravinnonlähde. Karjan kasvattajan ei tarvitse tuottaa suurta ylijäämää, koska melkein kaikki elävät omavaraismaataloudesta. Sen sijaan teollistuneessa maailmassa tarvitaan tiiviimpiä rehuja. Maanviljelijöitä on vähän ja heidän työn tuottavuuden täytyy olla hyvin korkea, jotta he pystyvät tuottamaan elintarvikkeet muulle yhteiskunnalle. Yhdessä työtunnissa heidän täytyy saada aikaiseksi paljon enemmän kuin mitä kehitysmaiden maatalousvaltaisissa talouksissa vaaditaan (muistaakseni USA:ssa n. 100 kg viljaa/työtunti). Biopolttoaineissa on monia ongelmia, mutta yksi on siinä, että niillä on hyvin vaikeaa aikaansaada sellaista metabolismia mitä teollisuusmaiden energiasektorilta vaaditaan. Tukiaisilla kannattomatonta toimintaa voi tietenkin osin ylläpitää, mutta se puolestaan tarkoittaa, että jonkun muun työn pitää yhteiskunnassa olla sitäkin tuottavampaa kompensoidakseen alhaisen tuottavuuden  biopolttoainesektorilla…ja se taas vaatii lisää energiaa. Kiinnostava ja tärkeä pointti!

Luin (vihdoin) Peter Singerin “Animal liberation” kirjan ja jäin sen myötä taas miettimään miksi kasvissyöjäksi ryhtyminen on niin hankalaa. Mitään järkevää argumenttia lihan ympärillä pyörivälle ruokavaliolle en ole kuullut. Kaikki lihan sisältämät ravintoaineet saa myös riittävän monipuolisesta kasvisruokavaliosta (B12 vitamiinia saa pillerillä, jos sitä kaipaa) ja varsinkin lännessä liiallinen lihan syöminen aiheuttaa pikemminkin tarpeettomia terveyshaittoja. Suuri osa siitä monien peräänkuuluttamasta lihaproteiinistakin päätyy vessanpönttöön tai muuntuu hiilihydraateiksi. Lihan tuotanto on myös ekologisesti tuhlaavaa ja sama määrä proteiinia voidaan tuottaa huomattavasti pienemmällä luonnon raiskaamisella kasveja viljelemällä. Lihan syömisen vähentäminen olisi siis suotavaa ei ainoastaan eläinten tarpeettoman kärsimisen vähentämiseksi vaan myös ekologisesti ja terveydellisesti. Miksi siis silti syön lihaa?

Tottumus, laiskuus ja helppous. Siinä varmaankin ne kolme keskeisintä lihansyömistäni ylläpitävää tekijää. Kun on tottunut tietynlaiseen ruokavalioon ja oppinut tietyt reseptit ja ostosrutiinit, vaatii niiden muuttaminen työtä. Lisäksi lihansyöminen on usein helpompaa etenkin kodin ulkopuolella. Hyviä kasvisruokavaihtoehtoja on vähemmän ja harvemmin tarjolla. Lisäksi vegaanina jäisin kaipaamaan juustoa. Juusto vain maistuu suussani niin hyvältä.

Millaisia keppejä ja porkanoita kaipaan? Liha voitaisiin tehdä kalliimaksi esim. verottamalla rajummin tuotantoa, joka aiheuttaa enemmän kärsimystä eläimille tai suurempia ympäristöhaittoja. Lisäksi pahimmat tuotantotavat voitaisiin kieltää kokonaan. Lounaspaikkoihin enemmän kasvisruokavaihtoehtoja ja ehkä niitä voisi myös suosia verotuksellisesti. Kouluissa ja päiväkodeissa tulisi tarjota enemmän kasvisruokaa niin, että seuraava sukupolvi ei kangistu samoihin kaavoihin kuin me. Kokkien koulutusta voisi myös muokata siihen suuntaan, että he osaavat valmistaa hyvää ja terveellistä kasvisruokaa. Muita ideoita? Eilen otin pienen askeleen. Reseptissä ehdotettiin naudansuikaleita, mutta korvasin sen tofulla. Hyvin onnistui.

Follow me on Twitter

Goodreads

Punainen risti

Unicef

Advertisements