Luomutuotannossa ei mukamas käytetä “keinotekoisia” lannoitteita, mutta toisaalta esim. tavallisella rehulla ruokitun eläimen lanta voi ymmärtääkseni kelvata luomutilan lannoitteeksi. Tämän vuoksi minusta on vaikuttanut siltä, että luomutuotannon todellinen jalanjälki usein sivuutetaan keskustelussa. Osoittautuukin, että luomutilojen lannoitteista merkittävä osa on peräisin “tavallisilta” tiloilta.
Melko tuoreessa ranskalaisessa tutkimuksessa (Nowak et al. 2013) laskettiin, että keskimäärin 23% typestä, 73% fosforista ja 53% kaliumista oli peräisin konventionaalisesta maanviljelyksestä. Jos nuo syötteet poistetaan, luomutilojen tuottavuus olisi nykyistäkin heikompi ja vaadittu maa-ala rajusti suurempi. Kun jalanjälki kasvaa, kasvaa myös maankäytön ilmastopäästöt. Tämä on järkevää miksi?
Punainen risti
Unicef
PassiiviIdentiteetti 
2 comments
Comments feed for this article
20/01/2015 at 2:18 PM
hannuko
Luomutuotannossa maaperää ja sen elimistöä ravitaan kokonaisuutena, ei vain piiskata sitä tuottamaan mahdollisimman paljon itsensä kustannuksella.
Hedelmällinen pintamaa on äärimmäisen monimutkainen ekosysteemi, joka on pullollaan eri lajeja eläimiä, sieniä ja kasveja. Jos maaperää ravitaan oikein, sen käyttäminen maanviljelykseen ei kuluta sitä, vaan paksuntaa sitä.
Tehomaatalouden ongelmana on että siinä ruokaa tuotetaan maaperän kustannuksella. Peltoon kylvetään liikaa yksittäisiä ravintoaineita, kuten typpeä, joka saa kasvit imemään itseensä lisää nestettä yrittäessään huuhtoa sitä pois. Kasveista tulee isoja, mutta mauttomia ja heikosti sairauksia ja huonoja sääolosuhteita kestäviä. Hivenainepuutoksista kärsivä kasvi on yhtä surkea tapaus kuin hivenainepuutoksista kärsivä ihminen – ja molemmat voivat olla hyvinkin turpeita.
Typpi ei ravitse kuin pientä osaa ekosysteemistä, joten maaperän ekosysteemi alkaa kärsiä puutostiloista. Sen lajikirjo vääristyy ja maaperä heikkenee. Peltoon kylvetyt myrkyt heikentävät sitä entisestään. Satomäärät kasvavat, mutta kasveista tulee maaperän köyhtyessä yhä vähäravinteisempia.
Ilmastopäästöt taas ovat kuin pieru saharassa. Mieluummin minä kärsin ilmastopäästöistä (mitä kärsittävää niissä sitten onkaan), kuin syön vähäpäästöisesti tuotettua ravinneköyhää roskaa ja kärsin sitten jos jonkinlaisista hauskoista puutostiloista, joita lääkärit eivät osaa diagnosoida vaan tuputtavat mielialalääkkeitä “masennukseen”.
Parhaiten terveydensä ruokavaliolla pilaaminen onnistuu kuitenkin ryhtymällä vegaaniksi. Siinä ei luomu auta lainkaan.
20/01/2015 at 3:37 PM
Jani-Petri Martikainen
Höpsistä suurimpaan osaan sille mitä sanot.