Twitterissä “Energiewende Germany” linkitti jokin aika sitten (tähän) tutkimukseen, jossa tutkittiin saksalaisia energiaosuuskuntia. Olen aikaisemmin kritisoinut puheita energiademokratiasta, paikallisesta lähienergiasta yms. taipumuksesta kätkeä harjoitetun politiikan raju regressiivisyys. Energiapolitiikan tukiaiset tuppaavat valuvan hyvin vahvasti rikkaammalle väestönosalle. (Ks. myös tämä.) Toisaalta jos “tavalliset” saksalaiset muodostavat osuuskunnan, ehkä he voivat antaa yhdessä merkittävänkin kontribuution Saksan energiapolitiikkaan?
Tuo tutkimus ei näytä tukevan tällaista väitettä. Kaikkia kaipaamiani lukuja ei siellä anneta tarkasti, mutta joitain arvioita on helppoa tehdä. Ensinnäkin kuinka monta saksalaista näihin osuuskuntiin vuosittain liittyy? Tutkimuksessa annetaan perustettujen osuuskuntien määrä ja arvio näiden kokojakaumasta. Tästä summailemalla voin arvioida, että osuuskuntiin liittyy vuosittain ehkä korkeintaan 20000 saksalaista. Jos tätä on harrastettu n. 10 vuotta, voimme arvioida että osuuskuntiin kuuluu ehkä korkeintaan pari sataa tuhatta ihmistä. Tämä on n. 0.25% saksalaisista. (Itä-Saksan kommunistipuolueeseen kuului muuten yli 10% itä-saksalaisista.)
No ehkä nämä osuuskuntalaiset ainakin edustavat tyypillisiä saksalaisia?
“Regarding the personal characteristics of energy cooperative members, we found that an overwhelming majority of energy cooperative members are men, representing 80%. In terms of age,as shown in Table 2, the majority of surveyed members are older than 35, with 46.8% being 35 to 55, another 41.54% being older than 55, and only 11.66% younger than 35. Further remarkable trends can be found concerning educational backgrounds and income structures of involved individuals. The majority of energy cooperative members are university graduates(51%). Consequently, higher income groups are overrepresented…“
Eli jos pidämme vanhaa hyvätuloista miestä tyypillisenä, niin sitten energiaosuuskuntalaiset ovat oikein edustavia.
Entä energiaosuuskuntien kontribuutio “energiewendeen”? Taaskaan en löydä tarkkoja lukuja, mutta tarkastelemalla uusien osuuskuntien määriä ja niiden osakepääomia voin arvioida, että investointeja virtaa niihin ehkä pari sataa miljoonaa vuodessa. Tämä tarkoittaa, että osuuskuntien osuus kaikesta vuosittain asennettavasta aurinkosähköstä on ollut jossain 10% pienemmällä puolella. Joskus olisi kiva löytää nämä luvut tarkemmin, mutta olen yllättynyt mikäli niiden tarkentuminen muuttaa mitään olennaista.
PassiiviIdentiteetti 
2 comments
Comments feed for this article
11/01/2015 at 12:52 AM
Proteos
(I’ve unsing Google translate to somewhat understand this post.)
That most investments in renewable electricity production come from rich people is not surprising. After all, to invest money, even if the project is dead sure to make money, you have better to have some already. If you want to borrow, banks will ask you to put some skin in the game and/or present guarantees. That’s not because something is allowed that everyone will be doing it.
Actually, one can even argue that setting up ‘energy cooperatives’ has always been allowed in the BRD. The economical sense was lacking however: investment in renewables was fostered by subsidies. In that sense, the pro-renewables policy is not more nor less democratic than other policies involving subsidies.
But the term ‘energy democracy’ will always remain fallacious. There nothing democratic in the notion of energy, which comes from physics. Democracy is about heeding the will of the people and/or allowing them to do as they wish. People can not wish physics away not can the will of anyone change the laws of physics. Therefore, ‘energy democracy’ has been forged by people who wanted give themselves the moral higher ground, because opponents can only be supporters of ‘dictatorship’.
11/01/2015 at 5:49 AM
Jani-Petri Martikainen
Yes. If something requires more capital investment tends to come from the rich. I am not even some raving left winger, but can see that there are occasions when regressive transfers might be justified. However, then I expect policies that at least aim to maximize the social good such as the amount of emissions reductions. Now we have this distasteful spectacle of RES boosters using anti-corporate, democratic, common people, community etc etc. platform to advance essentially regressive agenda. It is not just moronic energy policy, but pollutes the discourse more broadly.