Kuva 1: Rahaa se vain on

Kuva 1: Rahaa se vain on

Sanoin palaavani vielä tähän teemaan…tervetuloa siis takaisin! Aikaisemmin huomautin ECOFYS:n urheasta, mutta epäonnistuneesta yrityksestä paisutella ydinvoiman ulkoisia kustannuksia. Mutta raportissa on muutakin hauskaa. Ensinnäkin mitä siellä tarkoitetaan tukiaisilla? Tämä on laaja teema ja eri tukikategorioita on monia. Ydinvoiman kohdalla sitä kuitenkin dominoi yksi kategoria. Argumentti on, että infrastruktuuria ei olisi rakennettu ilman valtion osallisuutta ja näin riskiä olisi siirretty valtiolle. Sitten lasketaan (diskontattu) kustannus käyttäen arvausta markkinoiden vaatimasta korosta yksityiselle toimijalle ja kustannus käyttäen alhaisempaa korkoa, jonka valtion mukanaolo mahdollistaa. Tukiainen olisi sitten näiden erotus. Tällä tavalla ECOFYS laskee ydinvoimalle noin 200 miljardin euron historiallisen tukiaisen. (Tällä hetkellä uusiutuvien tuet ovat heidän mukaansa 41 miljardia vuodessa eli tuo ydinvoiman historiallinen tukiainen on ylitetty parissa vuodessa. Eiköhän lasku pian uusita niin, että ydinvoiman historiallisia kustannuksia voidaan kasvattaa. Käynnistän kellon nyt…)

Huomatkaa kuitenkin arvovalinta tämän laskun perusteissa. Lähtökohta on, että ensinnäkin kaikkiin projekteihin on olemassa yksityinen (korkeampi) valtioiden politiikasta irrallinen korko. Lisäksi oletetaan, että tämä korko tiedetään ja että se antaa “oikean” kustannuksen. Nämä oletukset voi joko hyväksyä tai olla hyväksymättä, mutta ne olisi yhtä kaikki hyvä tunnistaa. Minusta koko lasku on hyvin kyseenalainen. Voihan joku sanoa, että esimerkiksi julkinen terveydenhuolto on hurjasti tuettua siksi, koska se rahoitetaan (kiitos valtion mukanaolon) alhaisemmin rahoituskustannuksin, mutta vaihtoehtoisesti voidaan todeta, että kansantalous kokonaisuudessaan säästää merkittävästi tämän seurauksena.

No, ehkä et jaa minun kantaani (hiukan horjuva sellainen) tässä asiassa ja pidät tukiaislaskua vakuuttavana. Minusta on kuitenkin kiinnostavaa huomata kuinka ECOFYS sitten laskee ulkoiset kustannukset. Energian- tai mineraalien hupenemiselle lasketaan kustannus sen perusteella, että resurssien omistajat käyttäisivät korkeaa diskonttokorkoa joka kannustaa heitä kuluttamaan resursseja nopeammin kuin mikä olisi sosiaalisesti optimaalista. Kun lasketaan ulkoisia kustannuksia, lähtökohta on siis päinvastainen kuin historiallisia tukiaisia laskettaessa. Nyt “markkinoiden” korko on väärä (ja liian korkea) ja joku muu (ulkoisen kustannuksen laskija) tietää mikä oikean koron tulisi olla.

Tämän hetkisiä kustannuksia taas lasketaan erilaisilla korkoilla riippuen teknologiasta. Esimerkiksi ydinvoiman kustannusta lasketaan käyttäen 9-11% korkoa, kun taas tuulivoimalle käytetään 5-7% korkoa. Mutta mistä tämä korkoero tulee? Joku tuulivoimalaa rakentava voi varmastikin saada rahoitusta halvemmalla, mutta tämä on seurausta siitä, että valtio on siirtänyt projektin riskiä muualle takaamalla asiakkaat ja tuotteen hinnan syöttötariffeilla. ECOFYS:n itsensä mukaan tämän prosessin tulisi olla tukiainen, koska todellisen koron tulisi olla korko ilman näitä poliittisia tukirakenteita. Nämä korot hyväksytään sen sijaan mukisematta “oikeina” eikä niiden kustannuksia lasketa sen enempää tukiaisiksi esimerkiksi tuulivoimalle kuin negatiiviseksi tukiaiseksi vaikkapa ydinvoimalle. On siis tärkeää huomata, että on kustannuseriä, jotka ovat oikeasti riippuvia teknologiasta ja sitten on näitä korkoon  liittyviä “kustannuksia”, jotka riippuvat rajusti siitä poliittisesta ympäristöstä missä teknologiaa sovelletaan.

Kuva 2: Mikä ulkoinen kustannus?

Ulkoisiin kustannuksiin taas lasketaan mukaan mitä lasketaan ja jä jätetään muut ulkopuolelle. Esimerkiksi bioenergian kohdalla mukana on kategoria maanviljelysmaan käytöstä (0.1 €/neliömetri vuodessa). Tässä kustannus muodostuu siitä, että mikäli bioenergiaa ei tuotettaisi maan voitaisiin antaa hakeutua luonnonvaraiseen tilaan missä sen biodiversiteetti olisi korkeampi. Sen sijaan ulkoisissa kustannuksissa ei ole mitään kategoriaa metsien käytölle. Mikäli metsät muutetaan puupelloiksi minkäänlaisia biodiversiteetti ongelmia ei nähtävästi ECOFYS:n mukaan ole (kunhan emme hakkaa metsiä täysin nurin). I beg to differ. ECOFYS rationalisoi tätä seuraavasti:

We assumed wood pellets are made of residue wood and did not allocate agricultural land  occupation to the production of this wood (i.e. all agricultural land occupation is allocated to  the main wood product). The agricultural land occupation impact of the growing of the wood  used for wood pellet production (used in dedicated biomass plant, biomass CHP and wood pellet boiler) was excluded. While this may not reflect all biomass use in the EU, we  understand it reflects the majority sources in 2012

Toisin sanoen tämän bioenergian ennakkoehtona on laaja metsäteollisuus, joka tuottaa nämä jätevirrat. Tähän metsäteollisuuteen liittyy (tietenkin) valtava ulkoinen kustannus, mutta sitä ei lasketa millään tavalla bioenergian kustannukseksi. Tämä on hiukan vastaavaa kuin jonkun yrityksen yritys esiintyä vastuullisena ja eettisenä alentamalla pääkonttorin hiilijalanjälkeä, luomalla sinne progressiiviset tasa-arvo-, diversiteetti- yms. politiikat…samalla kun koko yrityksen toimitusketju on muuten per….stä.

Entä systeemitason kustannukset? Vaihtelevien uusiutuvien aiheuttamat kustannukset kasvavat niiden osuuden noustessa ja ovat korkeilla penetraatioilla merkittävästi suurempia kuin vaihtoehdoilla (lue lisää vaikka täältä ja täältä). ECOFYS mainitsee tämän ja ei kiistä näiden kustannusten olemassaoloa. He eivät kuitenkaan laske näitä kustannuksia sen enempää vaihtelevien uusiutuvien hintaan, tukiaisiin kuin ulkoisiin kustannuksiinkaan. He muodostivat näistä jonkin kuvitteellisen kategorian raportin ulkopuolelle.

ECOFYS:n mukaan julkista tukea maksetaan yhteensä 122 miljardia. Tästä uusiutuvien tuen jälkeen merkittävin erä on “kulutuksen tukeminen” (energy demand support) 27 miljardilla. Tästä melkein kaikki on seurausta siitä, että kaikkia fossiilisten polttoaineiden käyttötapoja ei veroteta korkeimmalla veroprosentilla. Tämä taitaa olla se tapa millä myös OECD määrittelee tukiaisen, mutta minusta tässä pitäisi olla tarkempi, koska maksajan kannalta kyse on hyvin eri  asiasta

Kuva 1: Logiikkaa, kiitos...

Kuva 3: Logiikkaa, kiitos…

kuin suorissa tulonsiirroissa. Jos valtio ja kunnat eivät verota minun tulojani 50% mukaan, saanko minä tukiaisia? Jos käyttäisimme ylläolevaa määritelmää energiatukiaisista, niin kyllä saisin. Koska joku muu maksaa korkeampaa prosenttia ja teoriassa minunkin prosenttini voisi olla korkeampi, niin saan tukiaisia. Kiitos valtio ja Espoon kaupunki!

Kun tukiainen määritellään maksimiveroprosentin ja toteutuneen veroprosentin erona (kuten ECOFYS tekee), suurin osa varmastikin ajattelee tukiaisten poistamisella verojen korotusta niin, että kaikki maksavat korkeamman prosentin. Toisaalta määritelmässä on kaksi termiä ja tukiainen voidaan aivan yhtä hyvin poistaa laskemalla kaikkien verot sinne alimmalle prosentille. Kuvitteleeko joku, että fossiilisten kilpailukyky katoaisi, jos poistaisimme tukiaiset näin? Suomessa valtio saa (lähinnä) fossiilisia verottamalla yli 4 miljardin verotulot. Tätä ei kuitenkaan lasketa negatiiviseksi tukiaiseksi öljylle yms. tai tukiaiseksi vaihtoehdoille. Jos haaveilemme, että öljynkäyttö loppuu, valtion budjettiin ilmestyy miljardien reikä. Jos öljy korvataan vaihtoehdolla jota tuetaan esimerkiksi tasolla 5 senttiä/kWh, kustannuksia tulee lisää noin 3 miljardia. Valtion kannalta siirtymä siis aiheuttaisi helposti noin opetusministeriön kokoisen reiän budjettiin, mutta tukiaisia laskettaessa mitään muutosta ei muka tapahtunut. Tapa millä tämä tukiainen lasketaan on siis hyvin harhaanjohtava etenkin, kun sitä huoletta verrataan suorien tulonsiirtoihin kustannuksiin.

Raportin kokonaiskuva ei siis ole mielestäni johdonmukainen. ECOFYS:n näkemys esimerkiksi siitä mikä oikean koron tulisi olla muuttuu siirryttäessä kategoriasta toiseen, mutta se ei tee niin satunnaisesti vaan aina tavalla joka antaa mahdollisuuden lisätä kustannuksia tai tukiaisia fossiilisille ja ydinvoimalle samalla, kun uusiutuviin liittyviä menoeriä lakaistaan maton alle. Tämä palvelee propagandatarkoituksia, mutta on vähemmän rakentavaa mikäli toiveena on perusteltu kuva energiasektorin kustannuksista, tukiaisista ja ulkoisista kustannuksista. (On siitä huolimatta taas huomautettava, että tästä kiemurtelusta huolimatta he joka tapauksessa päätyvät toteamaan, että ydinvoiman tukiaiset ja ulkoiset kustannukset ovat alhaisia.)

Lisäys 21.10.2014: Kun muuten ydinvoiman tukiaisten yhteydessä ECOFYS puhuu riskien siirrosta, niin mitä riskiä he mahtavat tarkoittaa? Kyse ei voi olla kustannuksista, jotka liittyvät ulkoisiin kustannuksiin, koska ne ECOFYS laski pieniksi ja toisekseen niiden piti olla kustannuksia joita ei oltu laskettu muuten mukaan. Kyse on suurelta osin poliittisesta riskistä. Pelosta siitä, että toimintaympäristö muuttuu politiikan seurauksena sijoitukselle huonompaan suuntaan. Jos valtio on jollain tavalla mukana projektissa, riski siitä, että projektia aktiivisesti sössitään valtion taholta pienenee. Tämän sössimisriskin alentamista siis kutsutaan ECOFYS:n kielenkäytössä tukiaiseksi. Kustannus toki häviää sillä sekunnilla, kun pyrkimykset sössimiseen loppuvat.