Konsulttitalo ECOFYS on tehnyt EU:lle raportin energian kustannuksista, tukiaisista ja ulkoisista kustannuksista. ECOFYS on “aivot” esimerkiksi WWF:n energianvision takana ja heidän töitään linkitetään laajasti ympäristöpiireissä. Koska tätä tuoretta raporttia on kutsuttu EU:n tutkimukseksi, on ehkä hyvä siteerata komissiota itseään. “The studies have been carried out for the European Commission and express the opinions of the organisations having undertaken them. The views have not been adopted or in any way approved by the European Commission and should not be relied upon as a statement of the European Commission’s views. The European Commission does not guarantee the accuracy of the information given in the studies, nor does it accept responsibility for any use made thereof.”  Eli ei, kyseessä ei ole komission kanta.

Kuva 1: Yhteenveto

Kuva 1: Yhteenveto

Raportista on yleensä siteerattu huomiota, että tuulivoima olisi EU:ssa halvin sähkön lähde. En nyt paneudu tähän sen syvällisemmin. Huomautan vain, että tämä tulos on aikaansaatu sillä, että ECOFYS käyttää kustannuksia laskiessaan eri korkoa tuulivoimalle ja ydinvoimalle. Ydinvoiman kustannuksia lasketaan 9-11% korolla ja tuulivoiman 5-7%. Tämä siksi koska ydinvoimalle lätkäistään “Technological risk premium”, joka on rajusti muita vaihtoehtoja korkempi. Joku yksityinen sijoittaja voi varmasti näin tehdäkin, mutta eiköhän syy tähän ole ennen kaikkea pelko siitä, että poliitikot ryhtyvät aktiivisesti romuttamaan investoinnin kannattavuuden ennen kuin se on maksettu takaisin. Kyseessä on siis suurelta osin ulkoinen kustannus, jonka ydinvoiman vastustus aiheuttaa.

Raportista löytyy yhtä sun toista kiinnostavaa. Ensimmäinen kuva antaa tiivistelmän tuloksista ja kuten voi heti todeta ydinvoiman tukiaiset ja ulkoiset kustannukset tuotettua energiayksikköä kohden ovat alhaisia. Aurinkosähkön ja tuulivoiman tuet ovat korkeimpia. Tässä ei ole mitään uutta ja kiinnostavaa on lähinnä se, että jopa ECOFYS on pakotettu tähän johtopäätökseen. Katsotaan tuota ulkoisten kustannusten laskua hiukan tarkemmin. Kuvasssa 2 se pilkotaan tarkemmin osiinsa. Taas on ilmeistä, että ydinvoima kuuluu alhaisten ulkoisten kustannusten energianlähteisiin. Sen ulkoinen kustannus on vain hitusen korkeampi kuin uusiutuvilla.

Kuva 2: Energian ulkoiset kustannukset

Kuva 2: Energian ulkoiset kustannukset ECOFYS:n mukaan.

Mutta mutta…huomaatteko kuinka ydinvoiman ulkoista kustannusta dominoi keltainen palkki “depletion of energy resources”? ECOFYS mainitsee tästä ohimennen seuraavaa: “This impact category is named ‘Fossil depletion’ in the ReCiPe methodology. We have renamed this to ‘Depletion of energy  resources’, because we also include uranium depletion in this category, moved from the metal depletion category it is categorised within ReCiPe. ”  Hmmm…kiinnostavaa. Miksi ihmeessä he alkavat siirtelemään uraania kategoriasta toiseen käyttämässään Recipe työkalussa? Kaivetaan syvemmälle.

Kuva 4:  Uraania! Tarvitsen uraania!! On vuosi 2150 ja ihmiskunta kärsii, koska ihmiset vuonna 2014 tuottivat energiaa uraanilla.

Kuva 3: Uraania! Tarvitsen uraania!! On vuosi 2150 ja ihmiskunta kärsii, koska ihmiset vuonna 2014 tuottivat energiaa uraanilla. (Perustuu Ecofysin järkeilyyn ydinvoiman ulkoisista kustannuksista.)

Osoittautuu, että ECOFYS laskee sekä fossiilisille, että uraanille ulkoisen kustannuksen 0.05 euroa/(kg oil eq.) kategoriaan Depletion of energy  resources’. Mutta miksi ihmeessä he näin tekevät? Recipe:n tekijät nimenomaan kertovat, että näin EI pidä tehdä.

“Unlike metals, we cannot use the concept of grade to express the quality of oil and gas resources. Conventional oil and gas will simply flow out of the well up to a certain point. After that point is reached it is still possible to extract more, but this will increase the production costs and the production energy requirement. Once the energy price increases, it also becomes possible to extract other unconventional resources, such as tar sands, the use of gas liquids, converting gas to oil or coal to oil etc. This means the increase of costs and energy is not caused by a gradual decrease of ore grade, but because more and more mankind will have to switch from conventional resources to unconventional resources…

Uranium was formed in the same way as all other metals, the characterisation factor for Uranium is thus included in the impact category for mineral depletion and not fossil fuels. ” 

(Lihavointi minun lisäämäni.) Mitä tapahtuisi, jos noudattaisimme työkalun tekijän ohjetta ja laskisimme uraanin “hupenemisen” ulkoisen kustannuksen normaalisti? ECOFYS antaa koko energiasektorin metallien hupenemisen ulkoiseksi kustannukseksi 1.3 miljardia (Annex 3, s. 105). Uraanin osuus voisi siis olla tuosta joku pieni siivu. Jos taas käytämme ECOFYS:n sormeilemaa laskutapaa, uraanin hupenemisen ulkoinen kustannus olisikin 8-9 miljardia. Voimme järkeillä tarkemman arvion lukemalla suoraan Recipen kuvausta. Siellä sivulla 116 kerrotaan, että uraanin hupenemisen kustannus on itse asiassa suunnilleen sama kuin öljyn hupenemisen kustannus PER KILO. Öljykilosta saa energiaa noin 50 MJ, kun taas kilosta uraania saa hyötävässä reaktorissa yli miljoona kertaa tuon verran ja kevytvesireaktorissakin noin 10000 kertaa enemmän. Eli sen sijaan, että hupenemisen kustannus per energia yksikkö olisi sama (niin kuin ECOFYS väittää), uraanille sen kustannus (heidän käyttämänsä lähteen mukaan) on 10000-miljoona kertaa alhaisempi. Tällä tempulla ECOFYS siis paisutti muuten yhdentekevän kustannuserän niin, että se muuttuikin dominoivaksi.

Voimme toki kysyä miksi he näin toimivat? Oma arvaukseni on se, että he tekivät arvion ensin järkevästi, mutta päätyivät tulokseen missä ydinvoiman ulkoinen kustannus oli rajusti alhaisempi kuin monilla uusiutuvilla (poista mielessäsi keltainen palkki kuvasta kaksi ja näet sen itse). Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soimaan, koska mitä heidän asiakkaansa sanoisivat, jos he kirjoittavat raportin, jossa on tällainen tulos? He tarvitsivat jonkin teknisesti pienen ja viattoman näköisen tempun, jolla tämä kiusallinen tilanne voitiin välttää. Tempun joka on helppo piilottaa liitteisiin ja niiden viitteiseen siihen luottaen, ettei niitä kukaan kuitenkaan lue.

Kovakaan uurastus tulosten mukiloimiseksi ei kuitenkaan kaikille riitä. Vihreät Euroopan parlamentissa valittavat kuinka raportti ei kuulemme laske ydinvoimaloiden purkamisen kustannuksia kunnolla. Tätä on kuitenkin käsitelty raportissa laajasti (Annex 3 sivulta 59 eteenpäin). He jatkavat purkaustaan tulosten inhottavuudesta…”However external cost calculations for nuclear power are incomplete and the transport sector has not been included at all. It will be a task for the next climate and energy commissioner to complete the interim report with the missing figures.”  Sitä missä laskut menevät pieleen ei kuitenkaan kerrota eivätkä he valita tässä kirjoituksessa keskustellusta ulkoisen kustannuksen paisuttelusta. Kaikkia on selvästi vaikeaa miellyttää.

Palaan varmaan tähän raporttiin joskus myöhemmin. Etenkin tukiaisten ja ulkoisten kustannusten laskeminen herätti minussa monia ajatuksia ja kysymyksiä.