Ilmastokeskustelun laatu ja vaikuttavuus voisi parantua merkittävästi mikäli siinä seurattaisiin Carl Saganin klassisia ohjeita järkevästä argumentoinnista ja hölynpölyn välttämisestä.SmallBig Yksi tärkeä asia olisi liittää esitettäviin väitteisiin lukuja todellisesta maailmasta yhdessä relevanttien vertailujen kanssa. Kyse on kuitenkin asioista, jotka voidaan (ja pitää) usein kvantifioida. Tässä nyt pikainen vertailu siitä kuinka suuren kontribuution saksalainen tuuli- ja aurinkosähkö antaa ilmastoponnisteluihin verrattuna esimerkiksi Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen.

Saksa Suomi
Väkiluku (miljoonaa) 80.6 5.5
PV (TWh) 31.4
Tuuli (TWh) 53.3
Fennovoima (TWh) 9.5

Kaikki Saksaan rakennettu tuuli- ja aurinkosähkö siis tuottaa noin 1050 kWh sähköä per asukas vuodessa ja noin 23 MWh per asukas elinikänsä aikana. Fennovoima tuottaisi 1700 kWh per asukas ja elinikänsä aikana 100 MWh per asukas.

Vuositasolla Fennovoiman kontribuutio dekarbonisaatioon olisi 60% korkeampi kuin kaiken saksalaisen tuuli- ja aurinkosähkön ja eliniän yli lasketaessa sillä vältettäisiin yli 4 kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä. Tämä siis yhdestä ydinvoimaprojektista. Nämä suuremmat päästövähennykset saavutetaan lisäksi merkittävästi alhaisemmin kustannuksin ja nopeammin. Jos puhumme pienistä asioista suurina ja suurista pieninä, päädymme ojasta allikkoon. Ei riitä ilmaista olevansa asiasta huolissaan vaan tarvitaan myös keinovalikoima, jonka mittaluokka on vertailukelpoinen ongelman suuruuden kanssa. Ei ole järkevää puhua samaan aikaan planetaarisesta kriisistä ja kaupitella ratkaisuja, jotka ovat joko scifiä tai joiden mitaluokka on aivan liian pieni.