Yle-verosi menee taas hyvään tarkoitukseen. Ulkolinja nimittäin jatkaa johdonmukaisesti huuhaa-journalismin linjallaan mitä tulee ydinvoiman käsittelyyn. Tämän kertainen pohjanoteeraus “Fukushiman katastrofi syvenee” on vielä Areenassa, mutta en suosittele sitä. Se on samanlaista huuhaata kuin Ulkolinjan aikaisemmat dokumentit Fallujan lapset ja Tsernobylin samurait. YLE:n toimittajat katsoivat ilmeisesti dokumentin kansikuvaa muutaman mikrosekunnin ja päättivät sen perusteella dokumentin olevan laadukas ja oiva kohde verovaroillesi. Olen asiasta eri mieltä.

Lievää asenteellisuutta havaittavissa jo kansikuvassa?

Dokumentin perusviesti on päätetty ennen kuvausten aloittamista. Se on: “We are all so going to DIE!!!!” Juttu alkaa tekijöiden kannalta kuitenkin hankalasti. He ovat ostaneet sveitsiläisen kaupan pakastelaarista Tyynenmeren kalaa ja kiikuttaneet sen laboratoriomittauksiin säteilyanalyysiä varten. Laboratorion asiantuntija kertoo, että kalojen aktiivisuus ei anna syytä huoleen ja … CUT! Tämä oli väärä vastaus ja on aika siirtyä ydinvoimaa vastustavien ranskalaisten foliohattujen (Bruno Chareyron, CRIIRAD) pariin. Heitä tituleerataan “tietyiksi asiantuntijoiksi”. Sieltä toimittaja saa sitten toivomansa pelotteluviestin. Kaikenlainen säteily voi aiheuttaa SYÖPÄÄ! Väite on periaatteessa ihan totta, mutta ilman kontekstia siitä kuinka suurista annoksista on kyse ja miten ne suhtautuvat tavalliseen altistukseen se on totutun valheellinen. Yllättävää kyllä Web of Science ei löydä Bruno Chareyron nimellä ainuttakaan vertaisarvioitua julkaisua.

Sitten ravataan roskisdyykkaamassa ympäri Fukushimaa kauhistelemassa erilaisia säteilymittarin lukemia. Suuri osa näistä lukemista on itse asiassa alhaisempia kuin mitä STUK kertoo meidän tavallisiksi taustasäteilyn määriksi. Paljon kauhistellaan sillä vaaralla mitä aiheutuu, jos vuosiannos olisi yli 1 mSv. Suomalaisen  keskimääräinen annos on 3.7 mSv vuodessa ja meistä n. 100000 saa yli 10 mSv annoksen vuodessa (lähinnä luonnon radonista). Toisin sanoen meillä asuu suuruusluokaltaan saman verran ihmisiä kuin mitä Fukushimasta evakuoitiin, jotka altistuvat korkeammille annoksille kuin mille altistuu suurimmassa osassa Fukushiman rajoitusaluetta. Mitään terveysvaikutuksia tästä ei ole havaittu, mutta tällaisen kertominen ei sovi dokumentin tekijöiden linjaan.

Dokumentti muuttuu osin komiikaksi, kun tyyppi menee Fukushiman rajoitusalueelle. Sitä varten toimittaja nimittäin pakkautuu auton takakonttiin ja naamioituu huivin taakse japanilaiseksi. Tämä on erikoinen valinta, koska ainakin Pandora’s Box dokumentin tekijät pääsivät alueelle ihan avoimesti kuten dokumentista ilmenee. Ehkä siihen kuitenkin tarvitaan lupa ja dokumentin tekijöistä luvan pyytäminen oli kamalaa.

Robert Stone ja Mark Lynas Fukushiman rajoitusalueella: eivät menneet sinne auton takakontissa

Sankarimme siis hiipivät voimalan lähistölle ja mittaavat omasta mielestään aivan mielettömiä annosnopeuksia, joita kukaan ei voi kestää. Kyykkimällä koko vuoden tietyissä paikoissa voimalaitoksen vieressä voi nimittäin saada yli 50 mSv vuodessa. Tarinaa olisi voinut toki täydentää mainitsemalla, että tuollaisia annosnopeuksia esiintyy myös luonnossa. Katso esimerkiksi kuvat Guaraparin rannalta tai Tukholman lähistöltä Ytterbyn kaivoksesta.

Tapaamme myös maanviljelijän joka on käynyt DNA testissä. Testissä joku luku on kohollaan, mutta lääkäri on todennut ettei syytä huoleen ole. Ainakin itse olen nähnyt monia labratuloksia, joissa joku numero on koholla ja joku toinen alhaalla. Se millä on merkitystä on asiantuntijan arvio kokonaiskuvasta ja mittausten merkityksellisyydestä. Tämä lääkärin arvio ei kuitenkaan dokumentin tekijöille käy vaan he kysyvät asiaa “molekyylibiologi” Masaharu Kawatalta. Hän informoi, että “Tiedämme, että hänen ruumiissaan tapahtuu jotain vakavaa.” Ei ehkä ole enää yllättävää, että en löydä myöskään Kawatalta ainuttakaan aiheeseen liittyvää julkaisua. Sen sijaan googlehaku paljastanee todellisen syyn “asiantuntijan” valintaan. Kawata on nimittäin ollut ydinvoimaa vastustava aktivisti jo monta vuosikymmentä.

Sitten on sekoilua kilpirauhasten ympärillä. Dokumentissa väitetään pokkana, että kilpirauhassyöpää on Fukushiman lähellä 15 kertaa enemmän kuin tavallisesti ja että havaitut kystit yms. ovat jotenkin hälyttäviä. Tämä on myös huuhaata. Tutkimuksissa on tavallista havaita kystiä yms. kilpirauhasissa ja ne eivät liity mitenkään säteilyyn vaan normaaliin ihmistenväliseen vaihteluun. Japanissa on verrattu tuloksia Fukushiman alueelta muualla Japanissa tehtyihin tutkimuksiin ja todettu, että Fukushiman alueella ei esiinny poikkeavuuksia sen enempää kuin muualla (itse asiassa niitä on havaittu vähemmän). Oikeat asiantuntijat tuon tuostakin toteavat, että syytä huoleen ei ole, mutta dokumentin tekijöiden linja on aina neutraloida nämä järjen äänet haastattelemalla jotain vaihtoehtocrackpottia tai paikallista huolestunutta kansalaista ja antamalla ymmärtää ilkeiden asiantuntijoiden olevan epäluotettavia. Siitä vaietaan visusti, että asiantuntijoiden viesti on konsistentti sille mitä UNSCEAR on asiasta sanonut kuten myös sille mitä Tshernobylin onnettomuudesta opittiin (tai siis toiset oppivat).

No radiation-related deaths or acute diseases have been observed among the workers and general public exposed to radiation from the accident. The doses to the general public, both those incurred during the first year and estimated for their lifetimes, are generally low or very low. No discernible increased incidence of radiation-related health effects are expected among exposed members of the public or their descendants. The most important health effect is on mental and social well-being, related to the enormous impact of the earthquake, tsunami and nuclear accident, and the fear and stigma related to the perceived risk of exposure to ionizing radiation. Effects such as depression and post-traumatic stress symptoms have already been reported. Estimation of the occurrence and severity of such health effects are outside the Committee’s remit.UNSCEAR 2014 (sivu 10)

 

Dokumentissa siirrytään sitten kauhistelemaan Tyynenmeren saastumista ja siellä näytetään kuinka tutkija Daniel Madigan mittaa kalojen aktiivisuutta. (Eikö tämä jo tehty dokumentin alussa?) Hän on itse asiassa julkaissut tästä aiheesta ja omaa teemasta asiantuntemusta, mutta hänen ei annettu tulkita tuloksia ja niiden merkitystä. Tässä puheenvuoro nimittäin annettiin Daniel Hirschille (jota väitettiin ydinpolitiikan professoriksi, mutta ehkä luennoitsija riittää?), joka tunnetaan (ylläri pylläri) ydinvoimaa vastustavana aktivistina. Tätä dokumentissa ei tietenkään kerrota.  Hän kertoo, että onnettomuuden seuraukset ovat  maailmanlaajuisia ja emme pysty niitä kvantifioimaan. Myöskään Hirsch ei näytä julkaisseen alalta mitään. Kaveri on kuitenkin kunnostautunut suojelemalla ihmisiä myös mm. sähkömittareiden kauhuilta. Mitään varsinaista pätevyyttä hänellä ei ole tälläkään saralla.

“Ei, minulla ei ole relevanttia koulutusta puhumaan siitä mistä puhun.” Daniel Hirsch

Ehkä valintaan päästää Hirsch ruutuun Madiganin sijaan vaikutti Madiganin yhdessä kollegojensa kanssa kirjoittama tieteellinen artikkeli, jonka he päättävät dokumentin tekijöiden kannalta raivostuttavasti:

This study shows that the committed effective dose received by humans based on a year’s average consumption of contaminated PBFT (Pacific bluefin tuna) from the Fukushima accident is comparable to, or less than, the dose we routinely obtain from naturally occurring radionuclides in many food items, medical treatments, air travel, or other background sources (28). Although uncertainties remain regarding the effects of low levels of ionizing radiation on humans (30), it is clear that doses and resulting cancer risks associated with consumption of PBFT in eastern and western Pacific waters are low and below levels that should cause concern to even the most exposed segments of human populations. Fears regarding environmental radioactivity, often a legacy of Cold War activities and distrust of governmental and scientific authorities, have resulted in perception of risks by the public that are not commensurate with actual risks.

Toisin sanoen täälläkään ei ollut mitään nähtävää.  Voisiko kenties ajatella, että tällaista sontaa tehtailevat ja sitä YLE:n rahoilla eteenpäin talikoivat omalla toiminnallaan levittävät harhaisia riskikäsityksiä yleisön keskuuteen? Tämä on hyvää journalismia miksi? Ulkolinja valottaa linjaansa seuraavasti: “Ulkolinja hankkii ja esittää TV1:n yleisölle parhaat maailmalla liikkuvat ajankohtaisia kansainvälisiä aiheita käsittelevät dokumentit, mutta myös dokumentteja, jotka ovat taiteellisesti tai journalistisesti korkeatasoisia. ” Right.

Lisäys 13.5.2014: Tonnikalan välttämiseen on toki oikeitakin syitä. Sitä pyydetään aivan liikaa.

Lisäys 26.6.2014: James Conca on kirjoittanut hyvän kolumnin Forbes-lehdessä asiatomasta kilpirauhassyövällä pelottelusta. Kannattaa lukea.