Liittyen edelliseen postaukseeni halusin vielä tarkistaa tilanteen globaalisti. Oheiset tiedot on koottu BP:n “Statistical review of world energy 2013″ julkaisusta. Ensin muutokset primäärienergian kulutuksessa. Toinen palkki on muutos globaalisti ja toinen ei-OECD maissa.
Muutokset primäärienergian kulutuksessa
Seuraavissa kuvissa esitän erikseen muutokset fossiilisten polttoaineiden käytössä sekä uusiutuvissa energianlähteissä. Fossiilisten käyttö lisääntyi globaalisti 224 mtoe samalla, kun vesivoimaa tuotettiin 36 mtoe enemmän ja muita uusiutuvia (tuuli ja aurinko kai lähinnä) 31 mtoe enemmän. (Sähkö muunnettiin primäärienergiaksi olettaen 38% tehokkuus voimalaitoksessa.) Siinä missä energiankulutuksen ja fossiilisten polttoaineiden käytön kasvu keskittyi kehittyviin maihin, suurin osa uudesta tuuli- ja aurinkosähköstä tuotettiin rikkaissa maissa.
Kehittyvien maiden suunta on tärkeää, koska ne viitoittavat tien tulevaisuuteen. Suurin osa energiasta kulutetaan jo kehittyvissä maissa ja tämä osuus on nopeassa kasvussa (katso kuva). He rakentavat (tietenkin) sellaista energiainfrastruktuuria mikä meilläkin on ja se tarkoittaa fossiilisten polttoaineiden polttoa. Samalla rikkaissa maissa ostetaan hyvää omaatuntoa tekemällä kosmeettisia muutoksia energiantuotannossa nojaten olemassa olevaan fossiiliseen infrastruktuuriin.
Ei-OECD maiden osuus primäärienergian kulutuksesta
Viimeisessä kuvassa esitän nopean (ja kenties huolimattoman) arvioni siitä miten paljon hiiletöntä tuotantoa olisi lisättävä jokainen vuosi, jotta vastuullisiin ilmastotavoitteisiin päästäisiin. (Viimeisestä 6%/vuosi päästöjen vähennystahdista keskusteltiin esim. James Hansen et al. tuoreessa artikkelissa.) Hiilettömän tuotannon lisäys on tragikoomisen alhainen. Kuten olen huomauttanut aikaisemmin, se ei riitä edes katkaisemaan päästöjen kasvua saatikka sitten kääntämään päästöjä laskuun. Voitaisiinko vallankumous retoriikasta vähitellen luopua? Se on noloa.
PassiiviIdentiteetti 
4 comments
Comments feed for this article
15/02/2014 at 5:27 PM
Vesa Tanskanen
Hei. Onko sinulla käsitystä vuorovesi-voimaloiden mahdollisuuksta. Tiedän maantieteen pohjalta, että on lukuisia rannikoita, jossa on lupaavia lahtia, joisssa useiden metrien vuorovesi. Mutta kuinka usea niistä oikesti voisi olla kannattava vuorovesivoimala? Mitkä tuotokset ja vaihtelut. Kysymyksen viimeisenä inspiroijanan CO2-raporin tämä uutinen:
http://www.co2-raportti.fi/?heading=Iso-Britanniaan-maailman-suurin-vuorovesivoimala&page=ilmastouutisia&news_id=4134
15/02/2014 at 5:34 PM
Jani-Petri Martikainen
Ei ole kyllä tarkempaa kuvaa, mutta ymmärtääkseni kyse on vaihtoehdosta, joka on harvoin realistinen. Olisi kiva tietää siitä enemmän. Aaltovoimaloiden potentiaali on väistämättä rajallinen. Potentiaali niillä on verrannollinen rantaviivan piituuteen, mutta väkiluku ja kulutus on tyypillisesti verrannollinen pinta-alaan ja se kasvaa nopeammin. (tästä opin David MacKayltä)
15/02/2014 at 5:46 PM
Jani-Petri Martikainen
Nyt asia jäi vaivaamaan. Taho jolla on luultavasti oma lehmä ojassa siteeraa gloobaaliksi kapasiteettipotentiaaliksi 120 GW ja tuotanto olisi tietenkin tuota pienempi. Tuo taitaa olla suuruusluokkaa 5% globaalista kulutuksesta tällä hetkellä ja tietenkin vähemmän tulevaisuudessa. Ehkä kiva optio toisissa tilanteissa, mutta ei game changer.
17/02/2014 at 6:44 PM
Vesa Tanskanen
Kiitos. Antamasi luvut vastaavat kyllä epämääräistä aikaisempaa kuvittelemaani mielikuvaa. Ja jos ‘gloobaali kapasiteettipotentiaali 120 GW’ niin ehkä siitä joskus max kymmenesosa toteutetaan. Joskus, jossain, jos jossain sopivat syyt niin kannustavat.
Jos jossain se huippuvuoksi on jopa 17 metriä, hirmu hienoa luonnon voimaa, (mikä olikaan se lahti joka melkein erottaa Nova Scotian mantereesta). No se oli se huippuvuoksi. Mitä keskimäärin, ja mikä minimi. Miten asettuu tarpeeseen nähden.
————–
Niin. Sanoin kiitos jo tuossa alussa. Olkoon uudestaan kiitos. Tiedoksesi: Suomi on täynnä pökkelöitä, jotka ei löydä lähteitä eikä ymmärrä oikeasti “vieraita kieliä”. Siten sinä suomentajana olet kallis.