Colin McInnes ajattelee ympäristö- ja kehitysteemoista hyvin samansuuntaisesti kuin minä. Hänen kirjoituksiaan kannattaa seurata. Uusimmassa kolumnissaan “All hail the rise of the robots” hän juhlii robottien nousua ja kyselee miksi maailmassa, jossa koneet tekevät yhä suuremman ja suuremman osan töistä kaikkien silti pitää tehdä töitä? Mistä oikeastaan syntyy tarve luoda työpaikkoja (vaikka kuinka merkityksettömiä) niiden työpaikkojen tilalle mitä koneet vievät?20130215-194627.jpg

Pidän myös siitä kuinka hän asettuu vahvasti kehityksen puolelle taantumusta vastaan. Ihmeellistä kuinka moni sinänsä älykäs ihminen ei kykene tätä (minusta) itsestäänselvää asiaa huomaamaan. “But while the developed nations will continue to replace human with machine, the need to displace human labour is of course most acute in the developing world. So much human potential is wasted on small-scale subsistence farming. This is labour which could be growing economies and delivering services in health and education. A hand clasped to a scythe is not holding a stethoscope or a pen. The goal of economic development therefore needs to be to make small-scale farmers, or at least their children and grandchildren entirely redundant. They will then be free them to serve as teachers, doctors, engineers and a host of other productive employment. Charities should bear this in mind. Ultimately the global poor need tractors, not goats.

Todellakin. Missä ovat ne hyvän mielen lahjat, jotka auttavat ihmisiä nousemaan köyhyydestä sen sijaan, että auttavat heitä elämään köyhyydessä? Reilun kaupan tuotteita, joiden hintapreemio käytetään siihen, että kehitysmaiden maanviljelijät ohjataan tuottamaan jotain muuta kuin banaaneja? Sijoitus vaikkapa koulutukseen olisi varmasti järkevää, mutta voisiko joku antaa takuun siitä, että lisäresurssit käytetään tähän banaanien sijaan? Entä se traktori?

Taloudellinen kehitys on tärkeää myös ympäristön kannalta. Varakkaampien ihmisten on helpompaa laajentaa moraalista pohdiskeluaan vaikkapa ympäristöasioihin, kun taas köyhillä on kiireellisempiäkin huolenaiheita lähempänä kotia. Ei ole sattumaa, että keskustelu ympäristöasioista, eläinten oikeuksista yms. on äänekkäintä varakkaissa maissa. Ympäristöpolitiikka, joka pakottaa valitsemaan joko taloudellisen kehityksen tai ympäristön, on tuomittu epäonnistumaan.