Nature:ssa oli pysäyttävä yhteenvetoartikkeli “Approaching a state shift in Earth’s biosphere” riskeistä mitä ihmiskunnan alati kasvava jalanjälki aiheuttaa biosfäärille. Biosfääri on epälinearinen ja siksi ei ole lainkaan yllättävää mikäli rajuja muutoksia yhdestä “vakaasta” tilasta toiseen voi tapahtua mikäli systeemin parametrejä muutetaan. Kun muutos tapahtuu, ei vanhaan ole enää paluuta vaikka häiriöt poistettaisiin. Ne riskit mistä artikkelissa keskustellaan ovat suurelta osin niitä miksi olen allerginen “takaisin luontoon” tyyppiselle ajattelulle. 10 miljardia ihmistä pitkin poikin metsiä elämässä tehottomalla maanviljelyksellä nimenomaan ei auta. Se voi nimellisesti alentaa energiantuotannon CO2 päästöjä  (lisäten samalla inhimillistä kärsimystä), mutta pahentaa muita ongelmia tehottomalla maankäytöllä. Tarvitsemme tehokkaampaa maanviljelystä, tiiviimpää asumista ja alhaisen maajalanjäljen energiantuotantoa, jotta muulle luonnolle jää tilaa. Samoin ihmiskunnan taloudellisen aktiviteetin olisi suotavaa suuntautua mahdollisimman pitkälle elottomiin resursseihin biosfäärin sijaan.  Ihmiskunta ei ole pisara valtavassa biosfäärissä vaan norsu kristallikaupassa. Tervetuloa ihmisten epookkiin. Nyt norsun on syytä peruuttaa kaupasta pois…varovasti.