The Pew Charitable Trust on julkaissut raportin “Who’s winning the clean energy race” missä hehkutetaan uusiutuviin energianlähteisiin tehtyjä investointeja vuonna 2011. Jotta saan näppituntuman raporttien painopisteisiin lukematta riviäkään, olen ottanut tavakseni laskea kuinka monta kertaa jotkin avainsanat raporteissa esiintyvät. Tässä reilun 50 sivun läpyskässä esiintyvät sanat:

  1. Ilmastonmuutos (climate change) nolla kertaa
  2. CO2 nolla kertaa
  3. Capacity factor tai load factor nolla kertaa
  4. kWh tai Twh nolla kertaa
  5. Growth yli 100 kertaa
  6. Investment paljon yli 100 kertaa

Tuosta jo käynee ilmi, että primääritarkoitus ei tekijöillä ole ilmastonmuutoksen torjuminen vaan tietyn teollisuudenalan edistäminen. (He voivat toki elää siinä uskossa, että nämä ovat yksi ja sama asia.) Vuonna 2011 investointeja tehtiin siis 263 miljardin dollarin edestä ja tällä ostettiin 83.5GWe kapasiteettia. Tuosta kapasiteetista 43GW oli tuulivoimaa,  29.7 GW aurinkosähköä ja 10.8GW muita. Jos tuulivoiman kapasiteettikerroin on 25%, aurinkosähkön 15% ja muilla 50%, niin satunnaista sähköä tuolla kapasiteetilla tuotetaan ehkä keskimäärin noin 20GWe teholla noin 25 vuoden ajan. Yhdestä gigawatista on siis maksettu noin 13 miljardia. (Maakaasuvoimala maksaa ehkä noin miljardin/GW, hiilivoimala 2 miljardia ja ydinvoimala lännessä 4 miljardia. Elinikä näillä laitoksilla voi olla yli kaksinkertainen tuulivoimaloihin verrattuna.)

Kapasiteetista puhuminen ilman kapasiteettikertoimen mainitsemista on hyvin harhaanjohtavaa ja olisi suotavaa, että siitä luovuttaisiin (,ja että lehmät oppivat lentämään). Jos ympäröimme käämin räjähteillä ja sytytämme sytytyslangan, voimme tuottaa energiaa teholla, joka ylittää ihmiskunnan tehonkulutuksen. Tämä lysti ei vain kestä kovin kauaa. Jos tuo energia tuotettiin uusiutuvilla, niin voisimme hehkuttaa kuinka asensimme juuri uusiutuvaa kapasiteettia enemmän kuin mitä on kaikissa maailman fossiilisissa voimalaitoksissa yhteensä. Asiallisesti tämä pitäisi paikkaansa, mutta olisi silti epärehellistä.

Jos haluamme siirtyä hiilivapaasen maailmaan, on hiiletöntä (keskimääräistä) tehoa asennettava paljon enemmän kuin 5000GWe. Mikäli laitokset eivät koskaan vanhenisi, tällä viime vuoden tahdilla se kestää vain noin 250 vuotta.  Jos poistuma otetaan huomioon, riittää viimevuotinen rakennustahti ylläpitämään noin 500GWe keskimääräistä tehoa. Anteeksi nyt vain mikäli en ole vaikuttunut. Vastassa on panssarivaunu ja aseenamme on ritsa. On ylipäätään hölmöä käyttää rahankulutuksen määrää tai kasvuprosentin suuruutta menestyksen mittarina. Jos tiedustelemme esim. terveydenhuollon laadun perään, niin oikea mittari on ihmisten terveys eikä se kuinka paljon rahaa käytetään. Jos haluamme tietää kuinka onnistunut ilmastopolitiikka on, pitää katsoa sitä millaisia päästövähennyksiä on saavutettu.

Pelkästään vuonna 2010 fossiilisten käytön lisäys vastasi suuruusluokaltaan noin 350GW jatkuvasti päällä olevaa primäärienergiatehoa eli tuo juhlittu uusiutuvien kapasiteetin lisäys ei ole riittävä edes päästöjen kasvun pysäyttämiseen.  Katsomalla pelkkää energian määrää ja unohtamalla tehon vaihteluiden aiheuttamat hankaluudet, kapasiteetin lisäyksen täytyisi olla vähintään kymmenkertainen. Investoinnit söisivät tällöin ehkä noin 4% globaalista bruttokansantuotteesta. (OECD maissa energiainvestoinnit ovat olleet alle 1% BKT:sta.) Kukin voi itse arvioida onko tämä tehtävissä. Euroopassa yksi jos toinen maa on alkanut reivaamaan tukiaisiaan alaspäin pienentääkseen rakentamistahtia, jonka aiheuttamat  kustannukset koetaan liian korkeiksi. Tällaiset raportit maalaavat aivan liian ruusuisen kuvan siitä kuinka massiivisen urakan edessä ihmiskunta on.