Der Spiegelissä kerrottiin kuinka saksalaiset aurinkopaneelien valmistajat ovat ongelmissa kiinalaisten tultua markkinoille halvemmilla, mutta yhtä hyvillä tuotteillaan. Massiiviset tukiaiset joita on perusteltu työpaikoillla ja uuden kasvavan teollisuuden alan luomiseksi Saksaan valuvatkin nyt Kiinaan. Samaan aikaan Atlantin toisella puolella vain kaksi vuotta sitten yli puoli miljardia valtion lainatakuita saanut Solyndra on ajautunut konkurssiin, koska se osoittautui kyvyttömäksi kilpailemaan halvempien (kiinalaisten) tuottajien kanssa. Jos tämä ei ollut vielä tarpeeksi masentavaa, niin myös Kreikka on päättänyt panostaa aurinkosähköön! Se on kuulemma “next big thing”. Olen yllättynyt mikäli vastaavia huonoja uutisia ei ole edessä vielä paljon.

Aurinkosähkön hinta on niin rajusti normaalin sähkön tuotantohinnan yläpuolella (Saksassa takuuhinta aurinkosähköstä on 34.05 senttiä/kWh, hiilivoiman tuotantokustannus on taas alle 5 senttiä/kWh), että koko teollisuus on perustettu tukiaisten varaan ilman, että näköpiirissä olisi se aika jolloin nämä tukiaiset voitaisiin  poistaa ilman alan romahdusta. Koko alan kannattavuus on sen varassa, että poliittinen tahto tukiaisten maksamiseen säilyy vahvana. Ottaen huomioon valtioiden toiveet leikata velkaantumistaan ja voimistaa talouskasvuaan, tämä oletus on minusta aina ollut arvelluttava. Koska aurinkopaneelit ovat massatuotantoa, jota on helppo pakata kontteihin ja kuljettaa ympäri maailmaa, kiinalaisten kanssa on luonnollisesti vaikeaa kilpailla. Lännen maksamat tukiaiset ovat siis nopeasti muuttuneet tueksi kiinalaisille, mikä ei varmastikaan helpota tukiaisrulianssin jatkumista. Mikä se argumentti tukiaisten puolesta siis olisi? Sekö, että näin tuemme työpaikkojen luomista ja uuden innovatiivisen teollisuuden alan luomista Kiinaan? Sekö, että näin Kiinaan syntyy uusia Nokioita?

Itse en noiden tukiaisten perään itke, koska ne ovat olleet minusta hukkaan heitettyjä resursseja, jotka olisi voitu käyttää mm. ympäristön kannalta järkevämmin toisin. Niillä on lähinnä rahoitettu illuusiota ilmastoaktiviteetista ilman mitään mainitsemisen arvoista hyötyä. On jossain määrin perusteltua tukea tutkimusta ja tuotekehittelyä myös aurinkosähköön, mutta ei teollisuutta tule perustaa jatkuvien tuotantotukien varaan. Joku ne tukiaiset  kuitenkin maksaa ja tämän tahon toiminta on oikeasti kannattavaa ja tuottaa verotuloja ja työllisyyttä ilman tukiaisia. Jos jonkun alan tuleva kannattavuus on järkevästi perusteltavissa, ei vuosikymmenien päähän ulottuvia tukiaisia tarvita. Pientä starttiavustusta ehkä tarvitaan ja kenties poliittinen sitoumus  siitä, että pelisäännöt eivät sorsi uutta toimijaa. Tältä pohjalta pankkien luulisi olevan kiinnostuneita lainoittamaan  lupaavia hankkeita. Sitä vartenhan ne ovat olemassa.

Kiinalaisethan ovat tässä toimineet omalta kannaltaan taloudellisesti melko järkevästi. Heille riskit ovat suhteellisen pieniä, koska he ovat rakentaneet teollisuutensa lännen tukiasten pohjalta. Kiinassa valmistettavista aurinkopaneeleista lähes kaikki myydään länteen. He eivät käytä omia rahojaan tukiaisiin vaan rakentavat oman energiahuoltonsa paremmin toimivien ja paljon halvempien vaihtoehtojen varaan. Jonkin verran riskejä heilläkin varmasti on, mutta ne liittyvät varmaan lähinnä siihen ehtivätkö uudet tehtaat maksamaan itsensä takaisin ennen kuin tukiaisten leikkaukset lännessä romahduttavat kysynnän.