Janne Korhosen mainio blogi kirjoitus, josta kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti Espanjan Navarren alueen päästökehitykseen. Jos Euroopan johtava uusiutuvien energianlähteiden alue on kasvattanut päästöjään yli 80% vuodesta 1990, mitä syytä on suhtautua kovin positiivisesti uusiutuvien energianlähteiden päästövähennyspotentiaaliin?
Tämän kaltaiset huomiot ovat erityisen tärkeitä, koska kontrasti lupausten ja todellisuuden välillä on tulossa yhä räikeämmäksi. Esimerkiksi Saksassa ympäristöministeriö raportoi pokkana kuinka Saksassa uusiutuviin pohjaava energiantuotanto välttää vuosittain 120 miljoonaa tonnia CO2 päästöjä. Jotain on pielessä, koska Saksan CO2 päästöt olivat vuonna 2010 jokseenkin samalla tasolla kuin 10 vuotta aikaisemmin eli runsaat 800 miljoonaa tonnia. Samaan aikaan Saksan energiankulutus on kuitenkin pysynyt jokseenkin vakiona. 120 miljoonan tonnin päästövähennyksen pitäisi jo näkyä selvästi, jos se olisi siellä. Samanlainen ongelma on Tanskan kohdalla, jonka todellisissa CO2 päästöissä ei näy 1990 alusta vahvaa asennetun tuulivoimakapasiteetin kanssa korreloivaa signaalia. Rutiininomaisesti väitetyt päästövähennykset ovat niin suuria, että kyllä niiden pitäisi Tanskassakin näkyä.  (Huom. puhun todellisista CO2 päästöistä en “adjusted” luvuista joita Tanskalaiset mielellään itse siteeraavat. Ilmastonmuutos aiheutuu kuitenkin oikeista CO2 molekyyleistä eikä poliittisesti miellyttävimmistä adjusted-CO2 molekyyleistä. 1990-2007 “adjusted” luku oli todellista korkeampi vain viitenä vuotena,mutta erityisen raju ylöspäin justeeraus tapahtuu Kioton sopimuksen referenssivuonna 1990.)