Kaarina Hazard kirjoitti hyvin osuvasti Iltalehdessä hiv-positiiviselle stripparille langetetusta neljän vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistuksesta. 16 miestä, joista ainutkaan ei ollut hiv:iä saanut, esiintyivät suljettujen ovien takana asianosaisina. Suojaamaton seksi useiden kumppanien kanssa on varmasti tautien leviämisen kannalta riskialtista ja joku tuomio on ymmärrettävää, mutta silti noin raju tuomio ihmetyttää minua. Raiskauksesta täällä tuomitaan tyypillisesti ehdolliseen tai alle kahden vuoden vankeuteen. Äskettäin poliisi selvisi ehdollisella 16-vuotiaan tytön raiskauksesta. Törkeästä rattijuopumuksesta saat muutaman kuukauden linnaa huolimatta siitä, että silloin asettat kaikkien hengen alttiiksi, ei ainoastaan niiden, jotka omasta halustaan heittäytyvät autosi tielle mikä olisi jossain määrin vertailukelpoinen tilanne tuon hiv tapauksen kanssa.

Lisäksi riskikäyttäytymisen kaksinaismoralismi on silmiinpistävää. Jos nainen raiskataan, syy on lähtökohtaisesti naisen, joka käyttäytyi tai pukeutui väärin. Jos taas miehen seksikäyttäytyminen on typerää siitäkin siis vastaa nainen, jonka tulisi tarjota miehelle turvallista kondoomitonta seksiä (kenties korvausta vastaan). Missä on se raju vankeustuomio sille miehelle (?), joka tartutti hivin tälle stripparille? Entä kuinka moni näistä 16 “asianosaisesta” harrasti suojaamatonta seksiä uudestaan jonkin toisen kanssa ja kuinka montaa aiotaan tästä riskialttiista käytöksestä rangaista? Arvauksia?

Äkkiseltään tulee mieleen kolme ihmisryhmää, jotka harrastavat paljon suojaamatonta seksiä useiden eri kumppanien kanssa:

  1. Miehet, joilla käy “flaksi” (naisetkin, mutta heitä on vähemmän),
  2. miehet, jotka ostavat seksiä ja
  3. naiset, jotka myyvät seksiä.

Retorisia kysymyksiä: Mitkä ihmisryhmät toimivat näin omasta halustaan? Mikä ihmisryhmä on se, jota rangaistaan? Kun yhdistät vastaukset edellisiin kysymyksiin, onko tilanteessa mitään järkeä? Tilanne voi sopia ainoastaan sellaisten ihmisten oikeudentajuun, joiden oikeudentajua ohjaa joko ajattelematon tottumus (“asiat ovat oikein, koska näin on aina ennenkin tehty”) tai, jotka syystä tai toisesta identifioituvat ryhmien 1 ja/tai 2 kanssa. Omat teot tai haluthan eivät koskaan voi olla väärin. Jos omien tekojen arvellettavuuden myöntää, voivat aivot räjähtää ja siltä suojaa vain itsepetos ja riittävän korkea vuori lieventäviä asianhaaroja.