Vuonna 2008 Helsingin energian toimitti asiakkailleen 13800GWh energiaa (sähköä ja lämpöä). Tästä tuotannosta leijonan osa oli tuotettu fossiilisilla polttoaineilla ja tästä tuotannosta olisi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi päästävä käytännössä eroon (eikä siis vain vähennettävä joitain kymmeniä prosentteja) mikäli Helsinki aikoo tehdä oman osansa päästöjen vähentämiseksi. Tarkastelen nyt hiukan lukuja siitä mitä tuo hiilivapaus tarkottaisi mikäli Helsingin energia muuttaa fossiilisia polttoaineita käyttävät sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset “bioenergialla” toimiviksi. Puuperäisen polttoaineen käytön lisäys oli nimittäin yksi keskeinen osa äskettäin esitellyissä Helsingin energian tulevaisuus skenaarioissa.

Oletetaan energian säästöjä niin, että Helsingin energian kokonaistuotanto on 10000 GWh. Jos puukuutiossa on energiaa noin 2000kWh, niin tarvittava puun tarve on noin 5 miljoonaa kuutiota. Kun metsänkasvu etelässä on noin 5m^3/ha, niin tuohon vaaditaan noin miljoona hehtaaria metsää. Arvio saattaa olla alakanttiin, koska metsän muuttaminen puuhiileksi (anteeksi, nykyään kutsumme sitä biohiileksi) varmasti syö osan puun energiasisällöstä. (Jossain näin arvion, että ns. fast pyrolysis prosessi hukkaa noin 30% energiasta. En tiedä kuinka paljon tuosta voidaan helposti parantaa.) Vertailun vuoksi voi sanoa, että tuo pinta-ala on noin kolmannes Etelä-Suomen läänin pinta-alasta. Mikäli Helsingin naapurit etelä Suomessa noudattaisivat Helsingin tällaista esimerkkiä, nousee “hakkuualueen koko” yli puoleen läänin pinta-alasta.

Tällaisessa skenaariossa Helsinkiläinen takavarikoisi siis luonnon primäärituotannosta useita hiilitonneja nykyistä enemmän… sanotaan arviolta 3 Ct/vuodessa asukasta kohden. Jos maailman ihmiset nuodattavat tätä esimerkkiä, primäärituotannosta ohjataan ihmisille 20Gt C/year nykyistä enemmän (olettaen epärealistisesti ettei ihmiskunnan koko nouse nykyisestä). Tämä on noin 30% mantereiden primäärituotannosta, josta ihmiset ohjaavat jo nyt omiin tarpeisiinsa suunnilleen tuon saman määrän. Tuo on karkea arvio siitä kuinka paljon bioenergiaskenaariot kaventaisivat luonnon elintilaa, koska primäärituotanto on ekosysteemiä ylläpitävää “ruokaa”. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, minusta tällainen lääke ilmastonmuutokseen on pahempi kuin itse sairaus. Tämä arvio ei muuten edes oleta, että biomassa muunnetaan nestemäiseksi polttoaineeksi. Mikäli näin tehtäisiin olisivat ympäristövaikutukset vieläkin huonompia.

Toiset bioenergiaa innokkaasti ajavat henkilöt (mm. Satu Hassi) ovat (nähtävästi osin jälkijättöisesti ja vahingon jo tapahduttua) viime aikoina painottaneet sitä, että bioenergiaa ei saa kuitenkaan tuottaa ihmisten ruuasta. Kun tavoitteista ei tingitä, tuo tarkoittaa sitä, että bioenergian käytön aiheuttamaa eettistä ongelma ruuantuotannossa pienennetään pahentamalla sen aiheuttamaa ekologista ongelmaa. Toiset bioenergiaa ajavat tahot haluavat rajata myös sademetsät hakkuiden ulkopuolelle (hyvä niin). Tämä kuitenkin poistaa “potentiaalisesti hyväksi käytettävästä” primäärituotannosta 22 Gt C/year ja jos biopohjaiset skenaariot pidetään ennallaan kaikki sademetsien ulkopuolinen luonto valjastetaan tuolloin ihmisten käyttöön.

Selaillessani Metlan raporttia energiapuun korjaamisesta minua hätkähdyttivät huomautukset siitä kuinka esim. latvusmassan ja kantojen korjaamisen seurannaisvaikutuksista tiedetään vain vähän. Tiedetään, että korjuulla on epäedullisia pitkäaikaisvaikutuksia, mutta esim. ravinteiden huuhtoutumisesta on vain vähän tietoa enkä myöskään ole vielä löytänyt selvityksiä siitä mitä pitkään jatkuva primäärituotannon poistaminen metsistä aiheuttaa esimerkiksi metsien sitoman hiilen määrään tai sen biodiversiteetille. Varmaankin spesialistit tuntevat näitä tutkimuksia, mutta minun kaltaisen maallikon korviin niiden tulokset eivät ole kantautuneet. Epäilen etteivät monet muutkaan asiaan kantaa ottaneista tahoista ole muodostaneet mielipidettään hyvin tutkitun tiedon pohjalta. Kuinkakohan moni on vaivautunut yrittämään ottaa selvää? Montaako asia edes kiinnostaa? Sen kuitenkin tiedän, että mikäli metsää ei häiritä se voi toimia hiilinieluna satoja vuosia ennen tasapainoon hakeutumistaan.

Mitäkö itse tekisin nykytilanteessa? Laskemalla yhteen Helsingin energian laitosten tehot toteamme, että yhtiö voi tuottaa sähköä noin 1GW teholla ja lämpöä noin 1.5GW teholla. Tuon voisi tuottaa yhdellä sähkön ja lämmön yhteistuotantoon rakennetulla ydinreaktorilla (tai esim. kahdella pienemmällä reaktorilla antamaan paremman huoltovarmuuden). Helsinki muuttuisi tällä toimenpiteellä kertaheitolla de facto hiilivapaaksi nykyisellä asuntokannalla sekä sähköntuotannon että ennen kaikkea lämmöntuotannon osalta. Tämä tapahtuu ilman vallankumouksellisia muutoksia energian tuotannossa, asuntokannassa ja kuluttajien käytöksessä. (Onko jollain esimerkkiä vallankumouksesta, joka päätyi sinne minne sen alunperin tarkoitettiin päätyvän?) Lisäksi uskallan väittää, että tämän skenaarion kokonaiskustannukset ovat huomattavasti
alhaisempia kuin vaihtoehtoisten skenaarioiden (tosin viherpesu voi tulla halvemmaksi), jotka tuottavat yhtä suuret hiilipäästöjen vähennykset. Lopuksi tässä skenaariossa ei ennen kaikkea hakata metsiä nurin, polteta niiden vuosittain sitomaa hiiltä savuna ilmaan, ja sotketa niiden ekosysteemiä. Minusta valinta bioskenaarioden ja ydinvoiman välillä on siis itsestään selvä. Sellaista ydinonnettomuutta ei olekaan, joka aiheuttaa yhtä suurta ekologista vahinkoa kuin mitä laajamittainen biomassan käyttö aiheuttaa. Kun tämä suhteutetaan vielä onnettomuuden todennäköisyyteen, joka on likipitäen nolla (länsimaisten normien mukaan rakennetut voimalat ovat tainneet pyöriä jo yli 10000 reaktorivuotta ilman kuolonuhreja), päätös on selvä. Se mihin ydinlaitos kannattaisi rakentaa on toinen kysymys. Nyt Loviisaa on esitetty yhtenä vaihtoehtona, mutta kustannusten vuoksi olisi luultavasti järkevämpää sijoittaa laitos lähemmäs pääkaupunkiseutua. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos laitos rakennetaan takapihalleni. Samoin jätteet saa upottaa minun alleni 500 metrin syvyyteen.