Ihmisiä voi informoida asioista monella eri tavalla. Äskettäin USA:ssa levitykseen lähtenyt dokumentti-elokuva Pandora’s Promise on valinnut asiallisen ja tosiasioihin pohjaavan tavan. Tässä esimerkki siitä kuinka “Pandora’s promise” elokuvassa on lähestytty säteilysuojelua. Annosnopeus Tshernobylin reaktorin nurkalta näytetään (viimeinen kuva), mutta se laitetaan oikeaan kontekstiin kertomalla siitä minkälaisia annosnopeuksia maailmassa voi normaalisti esiintyä.

Los Angeles Oxford
description here1 description here2
description here1 description here2
description here1 description here2

Lisään vielä muutaman googlaamalla löydetyn kuvan antamaan lisää kontekstia. Ensimmäinen kuva on Guaraparin rannalta, jossa annosnopeus oli yli 30 mikrosievertiä tunnissa (huomatkaa Brasiliaistyyliset kevyehköt hazmat-asut).

Photo 27.1.2013 20.24.45

Toinen kuva on Ytterbyn hylätyn kaivoksen luota Tukholman nurkalla.

Ytterb_Sweden_NPYP

Sitten samasta teemasta tyylilajissa “Greenpeace”…

Cher1 Cher2
Cher3 Cher4

Kumpi valituista tyylilajeista informoi katsojaa ja kumpi pyrki pelottelemaan nimenomaan välttämällä informaation välittämistä? Kumpi käy keskustelua valossa ja kumpi lymyilee pimeässä? Kiinnittäkää erityisesti huomiota tuohon Greenpeacen setin viimeiseen kuvaan. Voiko kontrasti “Pandora’s promise”-dokumentin kanssa olla jyrkempi? Kaverit matkustavat (vaaroja kaihtamatta) maan ääriin, pistävät pellehaalarit päälle, kaivavat taskustaan säteilymittarin ja juuri kriittisellä hetkellä mittari pimenee! Olipa huono tuuri. (Tietenkin mittarin lukema on voitu photoshopata myöhemmin pois, mutta se olisi toki epäeettistä.) Kuvaa katsovan kannalta tyyppi voisi yhtä hyvin pidellä kädessään banaania.

About these ads