Nyt kun poliittinen kakka Fennovoima teemasta lentelee tuulettimesta, mitä mieltä itse muuten olen? It’s complicated. Ilmastopolitiikan kannalta minulle tässä ei ole kyse yksittäisestä reaktorista vaan siitä olemmeko ylipäätään polulla, joka johtaa syviin

Kuumaa ilmaa

Kuumaa ilmaa

päästövähennyksiin. Nykyisessä maailmantilanteessa tietenkin mieluummin hankkisin reaktorin muualta (USA, Etelä-Korea, Ranska, Kiina ehkä?). Koska Fennovoiman mukana maahan tulee miljardeja investointina ja muiden toimittajien kohdalla näin ei luultavasti olisi, tämä voisi kuitenkin tarkoittaa joko tarvetta tukiaisiin tai esim. valtion osaomistukseen. Minulle tämä sopii, koska vaadittavat tuet olisivat joka tapauksessa merkittävästi alhaisempia kuin vaihtoehdoilla. Dekarbonisaatio on tärkeää ja minä olen siitä valmis maksamaan. Valitettavasti tällaista kuviota ei ole pöydällä ja hiukan epäilen, että jos olisi “usual suspects” huutaisivat joka tapauksessa suu vaahdossa päästövähennyksiä vastaan.

Minusta on ihan asiallista argumentoida hanketta vastaan turvallisuuspoliitttisin näkökohdin. Venäjän käytös ei ole hyväksyttävää ja siitä pitää seurata sanktioita. Joku voi aivan järkevästi arvioida, että tämä näkökanta ajaa nyt ilmastonmuutoshuolen edelle. Sinänsähän globaalissa mittakaavassa Suomen toimilla ei ylipäätään ole juuri mitään merkitystä joten ehkä voimme vain napata pillerin fukitolia ja antaa asian olla? Se mikä ei ole minusta asiallista on käyttäytyä ikään kuin tätä valintaa ei tarvitse tehdä. Ikään kuin voisimme samaan aikaan vastustaa ydinvoimaa (tuli se mistä ilmansuunnasta tahansa) milloin milläkin perusteella ja silti esiintyä ilmastosankarina.

Vaihtoehdossa mitä esim. Vihreät esittävät, Fennovoimalla saavutettava dekarbonisaatio nimittäin korvataan kuumalla ilmalla. Miksi näin? Lukemalla Vihreiden Ilmasto- ja energiaohjelmaa (sivu 33) voi huomata, että heidän kaavailemistaan 44 miljoonan tonnin päästövähennyksistä (2030 mennessä) noin 70% olisi peräisin biopolttoaineista. Tähän potentiaaliin he laskevat esim. ruokohelppiä (15TWh), joka on osoittautunut flopiksi ja ymmärtääkseni myös juurakot ja kannot (noin 10 TWh?) joita ei esimerkiksi saisi käyttää mikäli mielii saada tuotteelleen ekoenergia-merkin (toiset pitävät tätä tärkeänä). He väittävät kaiken tämän biomassan polton olevan päästötöntä olkoonkin, että asiantuntijat ovat jo pitkään varoitelleet tämän oletuksen olevan pahasti pielessä. (Lisää luettavaa vaikkapa tästä SYKE:n tutkimuksesta ja lisää täällä.) On vahvat syyt epäillä, että merkittävä osa poltettavasta biomassasta aiheuttaa fossiilisten veroiset ilmastovaikutukset etenkin sellaisella aikajänteellä, joka nyt on relevantti. Tuulivoimaa Ilmasto- ja energia ohjelmassa haaveillaan 20TWh ja pelkästään tästä valtion pitäisi maksaa syöttötariffeja pyöreästi miljardi vuodessa. Mistä se otetaan? Vihreiden nykyisen vaihtoehdon ekologiset ongelmat ovat ilmeisiä, kustannukset kamalia ja ilmastohyödyt suurelta osin kuvitteellisia. Jäljelle jää  sisällyksetön retoriikka halonhakkuun uutuudesta ja kestävyydestä jota ylläpidetään refleksinomaisen ydinvoiman vastustuksen rationalisoimiseksi.

On muuten ehkä hyvä muistaa, että kun Vihreät Satu Hassin johdolla jättivät Olkiluoto 3:sta päättäneen Lipposen hallituksen vuonna 2002, Hassi esitti vaihtoehtona maakaasua (lisää täällä). Kovin periaatteelliselta Venäjä riippuvuuden pienentäminen ei siis vaikuta. (Huoltovarmuuskeskuksessa Fennovoiman hanketta taas pidetään nimenomaan tarpeellisena huoltovarmuuden kannalta.) Kovin harva myöskään huutaa maakaasun tai öljyn (tai puun) tuontia vastaan vaikka näihin liittyvät turvallisuuspoliittiset ongelmat ovat suurempia. Lisäksi mm. Helsingin Energia suunnitelmissaan biopolttoaineiden käytön lisäämiseksi, valmistautuu biomassan tuomiseen Venäjältä.  Vuosaaren Vihreät, Ilmastovanhemmat, Greenpeace, Maan ystävät… ovat jättäneet HELEN:n ympäristövaikutusten arviointiin mielipiteensä ja vaativat (ilmastosyin) vielä enemmän puun polttoa. Kukaan ei kuitenkaan kokenut tuontia Venäjältä ongelmallisena.  Miksi tämä koko keskustelu vaikuttaa taas niin opportunistiselta, periaatteettomalta ja lyhytnäköiseltä?

IMG_1276.JPG Sooner or later we will have to decarbonize also transport and it is quite likely that it will involve production of synthetic fuels using carbon free electricity as an input. Let us think a bit what this implies for the power source used to power this production. (For some related thoughts with respect to electricity storage see here.)

Imagine an option A, where we built so many nuclear power plants that they meet maximum demand (electricity sector has then been decarbonized) and then use excess power to run plants producing synthetic fuels. In option B we will do the same, but with wind power. We will built so many turbines that they produce the same amount of electricity as nuclear power plants in option A. We will use the excess again to produce synthetic fuels. Since I have the production and demand date for United-Kingdom easily available, I will use that (for the year 2013) to give me characteristic production and demand profiles.

Synfuels_Pin

Fig 1: A plant producing synthetic fuels will receive this electrical power as an input. In the lower figure there is also a line indicating the required backup generation for those periods when wind is not adequate to meet the demand.

The following table gives estimates (based on UK figures) for the required capacity for electrical generation, synthetic fuel plant capacity, utilization rate of plant capacity, amount of electricity plants have available over the year (presumably proportional to synthetic fuel production), and required (dispatchable) backup capacity. As is clear, synthetic fuel plants working with wind power have a much lower capacity utilization rate since they have to be able to process much higher electrical powers even though that peak power is rarely available.

Option A Option B
Capacity 63 GW 163 GW
Plant capacity 36 132
Utilization rate 56% 20%
Electricity input 180 TWh 231 TWh
Backup 0 W 47 GW

From these we can also calculate estimates for what the synthethic fuels might cost. Here my only interest is on the RELATIVE cost of options A and B so do not take specific numbers too seriously. For concreteness I assume that synthetic fuel plant will cost 3 billion/GW, has a life time of 40 years, and costs are dicounted with 5% discount rate. (Numbers are made up just for the sake of comparing options…that is all.) I could imagine that plants coupled to wind power might have lower costs per gigawatt due to economies of scale, but since they have to cope with less reliable input power, in first approximation, it feels fair to assume same capital costs for plants. I also assume that operation and maintenance costs are the same so only difference is in the characteristics of the source of the input power.

Fig. 2 shows the result so that on the x-axis we have the relative share of operation and maintenance costs. It is clear that plants coupled to nuclear power plants can produce synthetic fuels at  much lower cost. This difference is mainly caused by the higher capacity utilization rates they enable. If the goal is to displace oil, it will happen easier with an option whose costs are lower. (Not that this goal interests all.)

SynFuelCosts1

Fig. 2: Cost comparison for options A and B (Never mind the units on the y-axis…)

Of course we could imagine building power generation capacity that is intended only to run plants producing synthetic fuels. Figure 3 demonstrates this option and shows that it doesn’t change anything of relevance in the comparison.

Fig. 3: Use all power generation for fuel production. Base load vs. variable

Fig. 3: Use all power generation for fuel production. Base load vs. variable

It should be noted that these differences will not disappear with political will or technical progress. Characteristics of the power source has cost implications for the user of electricity (plant, somebody providing services, consumer…). Producers who have access to reliable power supply can outcompete others since higher capacity utilization rates are enabled (and more reliable operations in general). This is an obvious point, but strangely few seem to realize this. Here I used synthetic fuel production as an example, but obviously the argument is equally valid for any production that uses electricity as an input. Even if electricity would be free costs for the consumers are not the same. Cost is not the same thing as value.

I will end with a brief disclaimer. Based on John Morgan’s estimates, in option A UK could produce less that 5% of the oil consumption using excess power. If synthetic fuel production is to play a significant role, electricity production must increase drastically.

IMG_1276.JPGAikaisemmin olen viitannut siihen kuinka tuotanto käyttäen epäluotettavaa teholähdettä maksaa enemmän, koska teholähteen kapasiteettikerroin asettaa rajan siihen kytketyn tehtaan kapasiteetin käyttöasteelle. En kuitenkaan silloin jaksanut katsoa asiaa tarkemmin. Palaan nyt asiaan pienen kenties tulevaisuudessa relevantin esimerkin kautta. Koska ennemmin tai myöhemmin joudumme dekarbonisoimaan myös liikenteen, on melko todennäköistä, että tulemme tarvitsemaan massiivisen määrän synteettisiä polttoaineita, jotka on tuotettu käyttäen jotain hiiletöntä energianlähdettä.

Aihetta tutkitaan aktiivisesti ja monessa alan tutkimuksessa spekuloidaan näiden polttoaineiden tuotantoa uusiutuvien energianlähteiden avulla. Tämä liittynee siihen, että skenen rahoitus pyörii tämän “lupauksen” ympärillä olkoonkin, että itse tutkimustulokset ja lopputuotteet eivät ole mitenkään riippuvaisia teholähteestä jota tuotannossa on käytetty. Tilanne samanlainen kuin puhuttaessa sähkön varastoinnista. Sitä spekuloidaan toistuvasti ratkaisuna uusiutuvien energianlähteiden ongelmiin olkoonkin, että varastoinnin vaatimat investoinnit on helpompaa perustella taloudellisesti perusvoimalaitosten yhteydessä.

Kuvitellaan nyt vaihtoehto A, jossa rakennamme maahan ydinvoimaloita niin paljon, että ne voivat kattaa maksimikulutuksen. Sähköntuotanto on näin dekarbonisoitu ja käytössä on ylijäämäsähköä jota voitaisiin käyttää vaikkapa synteettisten polttoaineiden valmistukseen.  Vaihtoehdossa B teemme saman kuin A:ssa, mutta käyttäen tuulivoimaa. Rakennamme turbiineja niin paljon, että niiden vuosituotanto vastaa vaihtoehdon A sähköntuotantoa ja käytämme ylijäämäsähkön taas polttoaineiden tuotantoon. Koska minulla on nopeasti hyppysissäni Iso-Britannian tuotanto- ja kulutustiedot vuodelta 2013, käytän niitä laskuissani.

Synfuels_Pin

Kuva 1: Synteettisiä polttoaineita valmistava laitos käyttää toimintaansa nämä tehot. Toisessa kuvassa näkyy myös muun sähkönkulutuksen kattamiseen tarvittava säätöteho.

Seuraava taulukko antaa Iso-Britannian lukuihin perustuvat arviot tarvittavasta kapasiteetista ja siitä millaisella käyttöasteella synteettisten polttoaineiden tehtaiden kapasiteettia voidaan ajaa. Koska tuulivoimateho voi pudota liki nollaan, sen kohdalla muun sähkönkulutuksen kattaminen tarvitsee edelleen säätövoimaa merkittäviä määriä. Tehtaan käytössä oleva sähkönmäärä on varmastikin verrannollinen lopulliseen polttoainetuotannon määrään. Tuulivoimaan kytketyn laitoksen käyttöaste on merkittävästi alhaisempi, koska sen täytyy kyetä syömään merkittävästi suurempia tehoja olkoonkin, että sillä on keskimäärin käytössä tätä maksimitehoa paljon alhaisempi teho.

Esimerkki A Esimerkki B
Kapasiteetti 63 GW 163 GW
Tehtaan kapasiteetti 36 132
Tehtaan käyttöaste 56% 20%
Sähköä sisään 180 TWh 231 TWh
Backup 0 W 47 GW

Näistä tiedoista voimme laskea myös arvioita tuotettavan synteettisen polttoaineen hinnasta. Oletan konkreettisuuden vuoksi, että tehdas maksaa 3 miljardia/GW, sen elinikä on 40 vuotta ja kustannuksia diskontataan 5% korolla. (Otin numerot takapuolestani. Tässä on nyt olennaista verrata sitä kuinka vaihtoehdot suhtautuvat toisiinsa, eikä saada tarkkoja oikeita lukuja.) Tuulivoimaan kytketyn suuremman laitoksen pääomakustannukset voivat ehkä olla alhaisempia gigawattia kohden (economies of scale), mutta toisaalta sen pitää maksaa enemmän satunnaisen tehonlähteen aiheuttamista hankaluuksista. Ensimmäisessä aproksimaatiossa oletus samoista pääomakustannuksista vaikuttaa reilulta. Oletan myös käyttökustannusten olevan samoja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tehtaat maksavat saman hinnan (tai eivät mitään) käyttämästään sähköstä. Ainoa ero on siis käytettävissä teholähteissä.

Kuva 2 näyttää lopputuloksen niin, että x-akselilla on käyttäkustannusten suhteellinen osuus kokonaishinnasta. Ydinvoimaan kytketyn laitoksen tuotteella on hyvin merkittävästi alhaisempi yksikköhinta ja tämä johtuu ennen kaikkea eroista kapasiteetin käyttöasteissa. Jos öljy halutaan syrjäyttää, se tapahtuu luonnollisesti helpommin vaihtoehdolla, jonka kustannukset ovat alhaisempia. (Toisaalta kaikkia tämä tavoite ei tunnu erityisesti kiinnostavan.)

SynFuelCosts1

Kuva 2: Hintavertailu polttoaineen hinnasta tapauksissa A ja B. (Älä kiinnitä turhaan huomiota y-akselin yksikköön. Se ei ole nyt olennaista.)

Voimme toki kuvitella luopuvamme ylijäämäsähkön käytöstä ja rakentavamme uutta hiiletöntä kapasiteettia näiden tehtaiden pyörittämiseen myös suoraan. Kuva 3 demonstroi tätä ja näyttää kuinka tämä ei aiheuta olennaista muutosta suhteellisiin kustannuksiin.

Kuva 3: Käytetään koko tuotanto polttoaineiden tuotantoon. Perusvoima vs. vaihteleva.

Kuva 3: Käytä koko tuotanto polttoaineiden tuotantoon. Perusvoima vs. vaihteleva.

On hyvä huomata, että nämä erot eivät katoa teknisellä kehityksellä tai poliittisella tahdolla. Käytettävän teholähteen luonne vaikuttaa sitä käyttävän tehtaan (tai palveluntuottajan) tuotannon kustannuksiin. Tuottaja, joka on kytketty aina päällä olevaan teholähteeseen, voi päästä korkeampaan kapasiteetin käyttöasteeseen ja kilpailla tältä osin vaihtelevaan teholähteesen kytketyn kilpailijansa hautaan. Tämä on itsestään selvää, mutta silti yllättävän harva sen huomaa. Tässä puhe oli synteettisistä polttoaineista, mutta tietenkin aivan sama argumentti pätee mille tahansa sähköä kuluttavalle tuotannolle. Vaikka sähkö olisi ilmaista, kuluttajille kustannukset eri vaihtoehdoista eivät ole samoja. Hinta ei ole sama asia kuin arvo. Jos tulen lasten kanssa päiväkodista ja alan tekemään ruokaa, on tehoa oltava tarjolla tiettyyn aikaan. Jos näin ei ole, kärsin hyvinvointitappioita. Kuluttajan perspektiivistä olen valmis maksamaan haluamaani aikaan toimitetusta palvelusta enemmän kuin samasta palvelusta toimitettuna satunnaiseen aikaan.

Vielä lopuksi “disclaimer” vision mittaluokasta. Perustuen John Morganin esittämiin laskelmiin, vaihtoehdossa A Iso-Britannia voisi tuottaa ylijäämäsähköllä tarvitsemastaan öljystä vain murto-osan (alle 5%, jos en väärin laskenut). Suomessa sähköntuotanto on henkeä kohden suurempaa joten meillä tuotanto riittäisi jonkin verran pidemmälle. (Olisiko meillä peräti suhteellinen kilpailuetu tässä?) Jos tätä oikeasti ryhdytään tekemään, sähköntuotanto pitää kuitenkin moninkertaistaa nykytasosta. En näe mitään riskiä siihen, että me rakentaisimme “liikaa” kapasiteettia. Tämä on mahdollista vain, jos ilmastonmuutokselle päätetään olla tekemättä mitään.

Heysham nuclear power plant

In the second week of august EDF decided to shutdown their reactors in Heysham and Hartlepool.This was a precautionary measure after finding a defect in the boiler of Heysham unit 1. In total 4 reactors with total capacity of about 2.6 GW have been taken offline. Some were quick to declare that wind power came to the rescue when nuclear power was proven unreliable (for example Ari Phillips in Thinkprogress, Greenpeace, Giles Parkinson in reneweconomy.com.au…)  More recently Justin McKeating from Greenpeace repeated the claim.
…we see a reversal of the view that renewables need to be supported by nuclear power. Although nuclear and wind power do not have the same generation characteristics, nuclear reactors now needing to lean on renewables means the nuclear industry has a big problem.” Given that the claim appears unlikely on meteorological grounds and no evidence for it was provided, I felt a more careful scrutiny was called for.

So, did wind power replace missing nuclear capacity? Short answer is, no it did not. Missing nuclear generation was mostly replaced by increasing use of coal. In Figure 1 I show the output of relevant power sources in UK between Saturday 9.8 and Thursday 14.8. EDF reactors were ramped down during this period and this can be clearly seen in the figure. Equally clear is that when nuclear output was declining, wind power output was declining even more steeply. So rather than coming to the rescue, wind power was unfortunately galloping away when the action started. The reduction in the amount of wind and nuclear power, was mirrored by a clear increase in gas and coal power. Contrary to earlier claims, low carbon sources were replaced by fossil fuels.

Fig 1: UK power production during the reactor shutdows.

Fig 1: UK power production during the reactor shutdowns.

This quick check does provide the answer to our specific question, but with the data available we can learn more. In the following table I show the average power levels for the most relevant quantities shortly before and after the shutdowns. Most pronounced changes were in the amounts of power derived from fossil fuels, nuclear power, and wind power. There has also been some increase in hydropower generation.Recent weeks have in fact been more windy (not unusually so) than weeks prior to shutdowns and power generation from fossil fuels has increased slightly. However, as the earlier figure makes clear, to understand which power source is replacing which one must look deeper than averages.

Period 27.7-9.8 [GW] 14.8-28.8 [GW] Change [GW]
Demand 30.4 30.3 -0.1
Nuclear 7.9 6.0 -1.9
Wind 1.3 2.3 +1.0
Gas 12.4 11.5 -0.9
Coal 4.6 6.1 +1.5
Interconnects 2.6 2.6 0

To get a clearer insight as to how different power sources are connected in UK, we can inspect the data for the year 2013. Figure 2 shows the scatter plot of wind vs. gas for one month period in 2013 together with a least square fitted line. When wind generation is high, gas generation tends to be lower by almost the same amount as wind power generation. The color indicates power demand at that moment. As is clear there is clear gradient towards red with increasing use of gas demonstrating how gas power is used to meet increasing demand. Similar gradient is missing as wind power output increases. (Why did I take one month sample? If we do similar exercise over whole year, we will find spurious correlations between power sources since power demand has seasonal variability so that it peaks in the winter. Wind power production also tends to be higher in the winter. These suggest that if looked over the year, increasing amount of wind power would imply increasing coal and nuclear generation as well. This is clearly nonsense and correlation is caused by increasing base load demand in the winter and scheduled maintenance of nuclear power plants in the summer which happen to correlate with wind speeds. Aggregating the data to monthly sets removes most of these artifacts.)

Fig 2: Scatter plot of the wind power generation vs. generation with natural gas for a month around april 2013.

Fig 2: Scatter plot of the wind power generation vs. generation with natural gas for a month around April 2013. Color indicates power demand at that moment.

What this kind of analysis reveals is that wind power has essentially no correlation with either monthly demand nor with nuclear power production. It does correlate strongly with gas power and less strongly with coal.

To figure out which power source is replacing which we should look at rate of changes in the output. This suggests that further insights may be gained by Fourier transforming into frequency space. Result is demonstrated in Figure 4. Demand shows clear peaks which indicate the familiar regularities. There is a strong peak at zero frequency corresponding to base load demand, there are peaks close to zero frequency corresponding to weekends, and then strong peaks corresponding to a period of about one day.

Nuclear power is strongly peaked at zero frequency demonstrating that it caters for the the base load demand. The peaks in demand have their matches in coal and especially in gas generation. Wind power has a broad featureless spectrum and in order for it to “replace” another power source, this other power source must have appreciable amplitudes at the same frequencies. Only for gas and to a lower extent coal power is this true.

Fig 4: Demand and production in frequency space. (Never mind the units along y-axis)

Fig 3: Demand and production in frequency space. (Never mind the units along y-axis)

In conclusion, UK production and demand data suggest common sense relationships. Wind power acts mainly together with gas while missing EDF reactors were (sadly) mostly replaced by increasing the use of coal.

2.9.2014: Minor changes. The time period after shutdowns, in table with average power levels, was changed to start from thursday 14.8. Previous starting date included the ramp down as well.

Nyt ympäriinsä poukkoilee Photo 28.8.2014 17.08.30“uutisia” siitä kuinka UBS ja Citi pankit ovat kirjoitelleet uusiutuvia hehkuttavia “tutkimuksia”.  UBS hehkuttaa sähköautoja, niiden lataamiseen käytettäviä aurinkopaneeleita ja akkuja. Sähköauton hinta on kuulemma jo nyt kilpailukykyinen konventionaalisen auton kanssa. Tavalliseksi autoksi on valittu noin 100000 euroa maksava Audi A7. “An Audi limo for those who like to drive as well as waft about in luxury”. Nämä ihmiset eivät tunne häpeää. Koko raporttia en ole lukenut, mutta perustuen “kopioi ja liitä”- toimittajien kertomaan, sen täytyy olla naurettava. Kustannussäästöjä kuvitellaan saataviksi siitä, että nämä Audi A7:n sähköautoon vaihtavat voivat välttää verkkosähköön liittyviä siirtomaksuja ja energiaveroja. Visio on vakavalla naamalla esittää, että muu yhteiskunta maksaa näiden talouksien edelleen vaatimat verkkoinvestoinnit ja että valtio ei nosta energiaverojen tuoton pienentyessä muita veroja…etenkään näille joilla on varaa auton ympärille kasattaviin satojen tuhansien investointeihin.

Tavallinen auto

Tavallinen auto

Citi taas kertoo meille avuliaasti seuraavaa…
In the US, the cost of equity is being lowered by the emergence of “YieldCos” – a tax efficient structure that creates dividend growth for equity investors. With reduced equity costs, buyers of contracted solar assets are able to pay for these with 7-10 per cent IRRs on equity in current market conditions…Citi says the industry continues to make meaningful advances in financial and tax structures to create stability in cash flow for renewable assets… Once developed, certain companies have structured vehicles to efficiently transfer cash flow between jurisdiction and ultimately their shareholders. These developments, coupled with lower debt and equity costs is making solar more affordable and increasing demand for solar power.

Tällä ei ole mitään toistan MITÄÄN tekemistä raportin sisällön kanssa!

Tällä ei ole mitään toistan MITÄÄN tekemistä raportin sisällön kanssa!

Jipii! He ovat siis innoissaan kehittämässä uusia innovatiivisia instrumentteja, jolla veroja voidaan vältellä ja riskejä voidaan paketoida ja siirtää sijoittajalta toiselle. Riskien ostajille ne myydään alhaisen riskin sijoituksena (eihän lueta pienellä kirjoitettuja varoituksia) sen varaan, että hintojen lasku jatkuu ikuisesti ja markkinat paisuvat. Tässä mikään ei voi mennä pieleen! Erityisesti sitä, että alan yritykset ovat tappiollisia jopa Kiinassa, ei todellakaan tarvitse pohtia. Raportin lopussa kerrotaan pikaisesti, että heillä on merkittäviä taloudellisia intressejä juuri niissä firmoissa joiden osakkeita he suosittelevat (äkkiä! Tickerit ovat FLSR, SPWR ja EIX). Tällä ei tosin selvästikään ole mitään tekemistä yhtään minkään kanssa, koska kaikkihan tietävät, että investointipankkiirit tekevät pyyteettömästi tutkimuksia ihan tavallisten ihmisten hyödyksi.

Minua muuten ihmetyttää (edelleen) se miksi niin moni itsensä vasemmistolaiseksi mieltävä on kieli pitkällä Wallstreetin suuntaan, kun kyse on uusiutuvista. Logiikka menee ehkä jotenkin näin. 1) Hyvät tyypit puhuvat kivasti uusiutuvista. 2) Wallstreetin pankkiirit eivät ole kivoja ja näkevät voitonteko mahdollisuuksia uusiutuvissa. Näistä sitten seuraa konkluusio, että uusiutuvat ovat mahtavia. Jossain tuossa on looginen virhepäätelmä.

Näillä Wallstreetin “tutkimuksilla” näyttää olevan yhteisenä piirteenä, että niitä ei tahdo löytää niistä kertovien juttujen seasta. Pankit ilmeisesti lähettävät “tutkimukset” toimittajille tai markkinamiehille, jotka he tietävät sinisilmäisiksi. Nämä sitten kirjoittavat kritiikittömiä juttuja, jotka leviävät mediassa ilman, että juuri kukaan edes vaivautuu (tai kykenee) lukemaan alkuperäisiä väitteitä ja niiden tueksi esitettyjä argumentteja. Tämä taktiikka maksimoi “positiivisen” buzzin ja minimoi kriittisen tarkastelun. Mutta koska pohjalla olevat “tutkimukset” ovat järjestään hyvin pintapuolista ja tarkoituksenhakuista hömppää, varsinaista positiivista kontribuutiota ymmärryksen edistämiseen ei ole.

Ilmastokeskustelun laatu ja vaikuttavuus voisi parantua merkittävästi mikäli siinä seurattaisiin Carl Saganin klassisia ohjeita järkevästä argumentoinnista ja hölynpölyn välttämisestä.SmallBig Yksi tärkeä asia olisi liittää esitettäviin väitteisiin lukuja todellisesta maailmasta yhdessä relevanttien vertailujen kanssa. Kyse on kuitenkin asioista, jotka voidaan (ja pitää) usein kvantifioida. Tässä nyt pikainen vertailu siitä kuinka suuren kontribuution saksalainen tuuli- ja aurinkosähkö antaa ilmastoponnisteluihin verrattuna esimerkiksi Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen.

Saksa Suomi
Väkiluku (miljoonaa) 80.6 5.5
PV (TWh) 31.4
Tuuli (TWh) 53.3
Fennovoima (TWh) 9.5

Kaikki Saksaan rakennettu tuuli- ja aurinkosähkö siis tuottaa noin 1050 kWh sähköä per asukas vuodessa ja noin 23 MWh per asukas elinikänsä aikana. Fennovoima tuottaisi 1700 kWh per asukas ja elinikänsä aikana 100 MWh per asukas.

Vuositasolla Fennovoiman kontribuutio dekarbonisaatioon olisi 60% korkeampi kuin kaiken saksalaisen tuuli- ja aurinkosähkön ja eliniän yli lasketaessa sillä vältettäisiin yli 4 kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä. Tämä siis yhdestä ydinvoimaprojektista. Nämä suuremmat päästövähennykset saavutetaan lisäksi merkittävästi alhaisemmin kustannuksin ja nopeammin. Jos puhumme pienistä asioista suurina ja suurista pieninä, päädymme ojasta allikkoon. Ei riitä ilmaista olevansa asiasta huolissaan vaan tarvitaan myös keinovalikoima, jonka mittaluokka on vertailukelpoinen ongelman suuruuden kanssa. Ei ole järkevää puhua samaan aikaan planetaarisesta kriisistä ja kaupitella ratkaisuja, jotka ovat joko scifiä tai joiden mitaluokka on aivan liian pieni.

Tuulivoiman syöttötariffit jäivät kiinnostamaan aikaisemman kirjoitukseni jälkeen. Elämme maassa missä nämä tuet ja niiden saajat ovat julkisia joten selailin niitä tovin. Alla on yhteenveto tariffia saavista yrityksistä ja tariffien suuruuksista tähän asti.

Omistaja Syöttötariffeja (euroa)
Kaikki 61 000 000
Tuuliwatti Oy 21 529 000
Rajakiiri Oy 10 533 000
Haminan Energia Oy 4 422 000
Innopower Oy 3 916 000
Puhuri Oy 3 813 000
Oy Perhonjoki Ab 3 676 000
Honkajoen Tuulipuisto Ky 3 660 000
TuuliMuukko Ky 2 466 000
Suomen Voima Oy 1 270 000
Sumituuli Oy 700 000
Raahen Tuulienergia Oy 356 000
Pettumäen Mylly Oy 211 000
Kotkan Energia Oy 191 000
Lumituuli Oy 43 000
Manni Mika 0
Koskenkorvan Tuulivoima Oy 0

St1ShellTällä hetkellä selvästi eniten tukia on maksettu Tuuliwatti Oy:lle. Tämä yhtiö on jaettu S-ryhmän ja St1:n kesken. St1:n omistaa Mika Anttonen
ja se tunnetaan paremmin St1:n ja Shellin bensa-asemana. Jos selailee St1:n nettisivuja, voi saada sen kuvan, että yritys on erityisen keskittynyt uusiutuviin polttoaineisiin, mutta sen yli kahden miljardin liikevaihdosta about 99% tulee fosiilisten polttoaineiden myynnistä. Liikevaihdon kasvu öljyn myynnistä on ollut paljon suurempaa kuin heidän uusiutuvan energian bisneksien kokonaisliikevaihto ja tuloksesta nähtävästi melkein kaikki on peräisin fosiilisten polttoaineiden myynnistä. Biopolttoaineet ovat heille tappiollisia ja kun taas tuulivoimabisnekset ovat voitollisia. St1 on siis uusiutuvan energian yritys samaan tapaan kuin vaikkapa Royal Dutch Shell (biopolttoaineita ja tuulivoimaa).  Anttonen on muuten sitä mieltä, että että asetetut ympäristötavoitteet ovat epärealistisia ja poliitikot pihalla. Hän on tässä oikeassa.

Tämän jälkeen listalla seuraa joukko yhtiöitä, jotka ovat kunnallisten sähköyhtiöiden ja teollisuuden omistuksessa (ilmeisesti Mankala-periaatteen kautta ). Siellä on mm. Helsingin Energia, Vantaan Energia, UPM-Kymmene, Rautaruukki ja Kemira (ja monia muita). Viime aikoina toiset ovat kauhistelleet sitä kuinka he arvioivat Fennovoiman ydinvoimalahankkeen omakustannushinnaksi 5 senttiä/kWh ja kuinka tämä on korkeampi kuin heidän arvaamansa sähkön markkinahinta. Tämä on kuulemma kamalaa, koska ihan tavallinen kuntalainen voi joutua maksumieheksi. Kuten olen maininnut aikaisemminkin se tavallinen kuntalainen maksaa 10.53 senttiä/kWh tuulisähköstä ja pitää näin ollen kunnallisen sähköyrityksen muuten tappiollisen tuulivoimatuotannon pystyssä. Sama kuntalainen siis kelpaa sekä lyömäaseeksi, että lounaaksi riippuen tilanteesta. Söpöä.

Syöttötariffeilla on muuten hupaisa yhteys Outokumpuun. Yksi näistä Fennovoimaa viimeaikoina paheksuneista on Tuomas Saloniemi. Tuomaksella oli myös melko originaali kauhistuksen kohde — Fennovoiman osakas Outokumpu.

Ainoa joka Fennovoiman omistajista mahdollisesti saattaisi hyötyä on taho, joka ostaisi Fennovoiman lisäksi oman tuotantonsa pyörittämiseen merkittävästi sähköä markkinoilta markkinahinnalla. Tällä hetkellä mukana oleva tällainen taho on Outokumpu.

Outokumpu kuluttaa vuosittain sähköä 3,5 TWh. Outokummun Fennovoimasta omakustannushintaan ostaman sähkön määrä on ainoastaan 1 TWh/a, joten mikäli Fennovoimalla saadaan laskettua sähkön markkinahintaa edes 5-10% sijoitus voi olla Outokummulle kannattava, vaikka Fennovoima itsessään tuottaisikin markkinoita kalliimpaa sähköä. Käytännössä siis joudutaan tilanteeseen, jossa kunnat subventoivat Outokummun toimintaa saamatta itse mitään.

Huoli siis on, että sähkön lisääntynyt tarjonta laskee markkinahintaa niin, että Outokumpu hyötyy vaikka saisikin takkiin Fennovoima sijoituksestaan. Markkinahinnan lasku on tietenkin yksi uusiutuvia ajavien säännöllisiä markkinointiargumentteja. Tuuli- ja aurinkovoiman käyttökustannukset ovat alhaisia joten, kun pääomakustannuksista ei puhuta, ne painavat tuulisena ja aurinkoisena päivänä markkinahintaa alas. Kun tätä argumenttia käyttää on toki aina vältettävä mainitsemasta markkinoiden ulkopuolella maksettavaa syöttötariffia. Voisimmeko kuvitella Outokummulle jotain vielä katalampaa hyötymisen mahdollisuutta? Jotain tapaa jolla he voisivat välttää ottamasta takkiin investoinneista kapasiteettiin, jonka omaskustannushinta on markkinahintaa korkeampaa? Kelpaisiko syöttötariffi vastaukseksi? Tämä kuvio on jo todellisuutta Rajakiiri osakeyhtiössä, jonka osakkaana Outokumpu on. Tappiollinen investointi muutetaan syöttötariffilla kannattavaksi ja sillä olisi taipumus painaa markkinahintaa alas. Täydellistä! En tosin aio pidättää hengitystäni odottaessani sitä, että Outokummun toimintaa Rajakiirissä pidetään yhtä kamalana kuin heidän toimintaansa Fennovoimassa. Ensimmäinen on selvästikin jaloa, koska tuulivoima. Jälkimmäinen on moraalitonta, koska ydinvoima.

Honkajoen tuulipuiston taas omistaa Peter Fagernäsin Taaleritehdas. Taaleritehdas on yksityispankkiiri- ja omaisuudenhoitopalveluihin keskittyvä sijoitusyhtiö. He valikoivat asiakkaikseen varakkaita ihmisiä:

Haluamme mahdollistaa varakkaiden ja vaurastuvien suomalaisten aktiivisen osallistumisen pääomamarkkinoiden kehittämiseen ja tehdä omistajuudesta arvon ja ylpeyden aiheen.”

Tuulivoima sijoituksia Taaleritehtaassa pyörittää erityisesti heidän Tuulitehdas pääomarahastonsa. Siinä on sijoituskapasiteettia 150 miljoonaa ja sen kapasiteetin takana on noin 200 sijoittajaa…siis keskimäärin melkein miljoona per sijoittaja. Tuollainen rahoitusvarallisuus sijoittanee Tuulitehtaan omistajat varakkaimman 0.1% joukkoon. (Löytääkö joku relevanttia jakaumaa? En nyt löydä sitä tilastokeskuksen sivulta. Mediaani rahoitusvarallisuus taitaa kuitenkin olla alle 10000 euroa.) TuuliMuukko taas on LähiTapiolan 100  miljoonan pääomarahaston omistuksessa. Syöttötariffia saavista yrityksistä Lumituuli Oy taitaa olla “tavallisten ihmisten” omistama (1200 osakasta). Sen osuus tariffeista on alle 0.1%.

Tämä opintomatka internetin syövereihin vain vahvisti käsitystäni syöttötariffien rajusta regressiivisyydestä. Jotta ylläolevasta ei kuitenkaan vedettäisi liian hätiköityjä johtopäätöksiä, on syytä mainita, että en ole aina regressiivisiä tulonsiirtoja vastaan. Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvittavat työkalut syövät usein suuria määriä pääomia ja niitä pääomia on lähinnä rikkailla. Se tarkoittaa sitä, että monin paikoin sijoittajia on hemmoteltava tavoilla, joita muuten pitäisi vastenmielisinä. Sen sijaan regressiivistä politiikkaa ei pidä harjoittaa mikäli palkkiona on lähinnä joidenkin teknologiafetissin tyydyttäminen. Investoinneille saatavat voitot on sidottava päästövähennyksiin niin, että tuotot ovat suurimpia suurimmista päästövähennyksistä. Näin kenties regressiivinenkin politiikka auttaa saavuttamaan koko yhteiskunnan kannalta tärkeän tavoitteen.

En myöskään paheksu sijoittajia heidän toiminnastaan. He sijoittavat pääomia kohteisiin, jotka arvioivat riittävän kannattaviksi. Jos yhteiskunta on päättänyt taata jonkin toiminnan voitot, totta kai pääomia ilmestyy sen takuun houkuttelemina. On kuitenkin huolestuttavaa, että harjoitetun politiikan tulonjakovaikutuksia ei edes mainita. On yksi asia tehdä kompromisseja asioiden eteenpäin viemiseksi ja toinen tehdä päätöksiä sokeana niiden seurauksista.

Havaittujen teknisten ongelmien vuoksi EDF ajaa Iso-Britanniassa toistaiseksi alas omistamiaan ydinreaktoreita. Näiden yhteenlaskettu sähköteho on nähtävästi noin 3.5 GW. Greenpeace (ja Climateprogress) väitti eilen, että tuulivoima pelasti tilanteen ja korvasi epäluotettavan ydinvoiman. Mitä oikeasti on tapahtunut?

Höpsistä...

Höpsistä…

Näytetään ensin sähkönkulutus Iso-Britanniassa kuukauden alusta. Dataa on kerätty viiden minuutin välein. Kuvasta näkyy hyvin kulutuksen viikkorytmi kuten myös kulutuspiikit päivän mitaan. 1.8.2014 oli perjantai päivä ja kuten näkyy sitä seuraa kaksi alhaisemman kulutuksen päivää ja sitten seuraavat arkipäivät. EDF:n reaktoreita alettiin ajaa alas noin pisteessä 3000.

Kulutus elokuun 2014 alusta

Kulutus elokuun 2014 alusta

Tämä näkyy erityisen selvästi seuraavassa kuvassa, joka näyttää tuotannon elokuun alusta alkaen. Kuvaajasta puuttuu selvyyden vuoksi joitain datasettejä (vesivoima ja tuonti Euroopasta lähinnä), mutta ne eivät muuta mitään olennaista. Eli todellakin, kun ydinvoimaloita alettiin suunnitellusti ajaa alas maanantaina, tuulivoiman tuotanto sattui olemaan melko korkeaa! Tämän jälkeen sen tuotanto on kuitenkin (omin luvin) taas laskenut ja lasku on itse asiassa ollut jyrkempää kuin ydinvoimalla. Tuulivoima ei siis ole “korvannut” ydinvoimaa vaan pikemminkin päättänyt lähteä lounaalle hankalaan aikaan. Kuvaajasta näkee selvästi, että puuttuva teho on (tuttuun tapaan) korvattu poltamalla lisää maakaasua ja hiiltä. Ei näiden tarkistaminen oikeasti ole niin vaikeaa, jos vain sattuu olemaan kiinnostunut siitä ovatko omat väiteet tosia vai eivät.

UKproduction

Tuotanto elokuun 2014 alusta

P.S. Painaessani “Publish” nappulaa tuulivoiman tuotanto on laskenut 1.2 gigawattiin ja sen osuus on 3.25% kulutuksesta.

“Tuulivoimaloiden ei tarvitse olla kasvottomien suuryritysten omistamia.” kertoo Lähienergia jutussaan. Kaksi “kasvokasta” pohjalaista yrittäjää (Kari Komsi ja Jaakko Niemi) ovat rakennuttaneet itselleen tuulivoimalan.

“Paikallisen omistuksen myötä tuotannon tulot eivät karkaa suurten yhtiöiden mukana muille maille.”
Mutta mutta… mistä nämä tulot tulevat ja kuka ne saa? Tulot tulevat tietenkin syöttötariffista (10.53 senttiä/kWh vuoden 2015 loppuun ja 8.35 senttiä/kWh 9 vuotta sen jälkeen), jonka maksaa muu yhteiskunta (pääosin Teuvan kunnan ulkopuolella). Tulot taas menevät voimaloiden omistajille eli tässä tapauksessa kahdelle “kasvokkaalle” yrittäjälle. Jos tämä kyseinen voimala toimii 25% kapasiteettikertoimella, parivaljakko tienaa sillä vuodessa liki 600000 euroa ensimmäiset kolme vuotta ja noin 450000 vuodessa yhdeksän vuotta sen jälkeen…yhteensä noin 6 miljoonaa. Jos voimalan elinikä on 20 vuotta ja sen tuotannosta saa 5 senttiä/kWh hinnan 12 vuoden jälkeen, tienestäjä tulee vielä tuohon päälle noin 2 miljoonaa. Jutussa ei kerrota voimalan hintaa, mutta jos arvioimme hinnan 1.5 miljoonaa/MW tasolle se on maksanut ehkä 4 miljoonaa. Luultavasti ihan hyvä diili yrittäjille ja onnittelut vain heille. Lähes riskivapaata voittoa molemmille pyöreästi kaksikertaa suomalaisen keskipalkan verran.

Kysymys: Mikä mahdollisti pääsyn tämän yhteiskunnan tarjoaman mukavan etuuden piiriin?

Vastaus: Mahdollisuus löytää 4 miljoonaa euroa nurkista lojumasta. Jos etuuden ennakkoehtona on suurten pääomakasojen omistaminen, ei liene ole yllättävää, jos hyöty valuu ennen kaikkea niille, joilla on paljon varallisuutta. Tiedän olevani hiukan kummallinen, mutta jos minulta kysytään, niin mieluummin maksan sähkölaskuni vaikkapa “kasvottomalle” kunnalliselle sähköyhtiölle kuin saan (kenties kuvalla varustetun) laskun yhteiskunnan hyväosaiselta. Jos tuulivoimaloita halutaan rakentaa, miksi valtio tai kunnat eivät rakenna niitä suoraan ja rahoita tätä vaikka nostamalla veroja niille, joilla on varaa miljoonien investointeihin yksityisinä ihmisinä? Nykyinen tapa on ilmiselvästi regressiivinen. (Toisaalta joskus vaikuttaa siltä, että nykyisessä kielenkäytössä poliittisesti korrekti termi tällaiselle kylä- tai kaupunkitason plutokratialle on “energiademokratia” tai jotain vastaavaa höttöä. Oli miten oli, sokeus tulo- ja varallisuuseroista on hyvin silmiinpistävää lähienergiasta ja hajautetusta tuotannosta puhuttaessa. Tästä hiukan lisää myös aikaisemmassa kirjoituksessani.) Ehkä regressiiviselle politiikalle voi olla järkeviäkin perusteita, mutta koska koko ongelma piilotetaan kivalta kuulostavan yhteisöllisyys-höpötyksen taakse, ei niitä (kenties) järkeviäkään perusteita koskaan kuule.

Toki ymmärrän miksi nykyinen tapa on valittu. Se luo äänekkään tyytyväisten hyötyjien joukon lobbaamaan, kun taas kustannukset jaetaan kaikkien kesken. Kustannukset per henkilö ovat alussa alhaiset, jonka vuoksi kukaan ei valita. Toki tilanne muuttuu kustannusten noustessa ja poliittinen tuki valitulle linjalle alkaa murentua. Tämä on jo nähty monessa maassa. Ilmastopolitiikan kannalta tämä on tietenkin tuhoisaa, mutta sen pohtiminen vaatisi tavallista kaukokatseisempaa ajattelua.

On hyvin tunnettua, että ilmastotutkijoista suurin osa on sitä mieltä, että ihmiset aiheuttavat ilmastonmuutosta. Vision prize kerää ilmastoasiantuntijoilta vastauksia kysymyksiinsä ja tällä kertaa he kysyivät kantaa Ken Caldeiran, Kerry Emanuelin, James Hansenin ja Tom Wigleyn kirjeeseen, jossa he peräänkuuluttivat uusien ydinvoimateknologioiden valjastamista ilmastonmuutoksen torjuntaan.  Ilmastoasiantuntijoista 71% on sitä mieltä, että ydinvoima on kriittinen osa ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Melkein yhtä suuri enemmistö (67%) oli sitä mieltä, että uusiutuvat eivät voi kasvaa riittävän nopeasti. Sitä voi vain ihmetellä kuinka suuri osa poliittisesta keskustelusta kuitenkin käydään Mikä-Mikä-Maassa.

Vision prize gallup

Vision prize gallup

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.

Join 481 other followers